Aloitin opiskelun viime syksynä. Heti alussa jaettiin työparit, joiden kanssa tehdään koulujuttuja ja projekteja koko tämä kolme vuotta. Olen itse aivan tavallinen nuori mies, keskustelutaitoinen ja muutenkin kuulemma ok. Työparini on niin ikään minun ikäiseni mies. Ongelma vaan on siinä, että emme koskaan ajattele mitään asioita samalla tavalla. Jos esimerkiksi pitää kirjoittaa raportti Suomen talouden nykytilasta, niin minä pyrin selvittämään asian pääpiirteet ja kokoamaan niistä kattavan vastauksen. Hän taas pyrkii hakemaan jostain yhden tietyn yksittäisen esimerkin, ja rakentamaan vastauksen sen ympärille. Emme kerta kaikkiaan saa sovitettua työskentelytapojamme yhteen.
Sama pätee kaikkeen muuhunkin. Jos meillä jää messumatkalla ylimääräistä aikaa, niin hän haluaa kirpputorille ja minä Stockmannille. Kun tulee nälkä, hän haluaa kebabille ja minä hampurilaiselle. Kun minulla on kiire, hänellä on aikaa. Ja päinvastoin. Kerran jo menetin hermoni ja sanoin hänelle "ettei ole ihme, kun sua ei ole kukaan nainenkaan huolinut".
Tällaisessa koulutyössä pareja on vaikea lähteä vaihtamaan, kun muut on jo tottuneet ja kiintyneet omiin työpareihinsa. Mutta mitä tästä opimme? Ystävyys vaatii sopeutumista. Siksi meillä ei ole ystävyyttä, niin paljon kuin se arkea helpottaisi.
Meistä ei tullut ystäviä
7
893
Vastaukset
- että on ihmisiä joille
asiat on useimmiten tärkeämpiä kuin ihmiset. En ymmärrä miksi pitäisi pitää yllä teennäistä ystävyyttä jossa koko ajan joutuu tekemään kompromisseja, ts. pitää yllä ystävyyttä ystävyyden vuoksi. Ystävyyden pitää tulla luonnostaan ja olla nautittavaa ja antoisaa molemmille osapuolille, ystävyys ei tunne pakkoa. Kompromisseja kyllä, mutta jos niitä joutuu jatkuvasti tekemään ja taistelemaan itseään vastaan, on molempien parempi siirtyä eteenpäin.
- kirjoitettu!!!
Tuo on vasta älykästä tekstiä...
Koko tuo:
"Ystävyyden pitää tulla luonnostaan ja olla nautittavaa ja antoisaa molemmille osapuolille, ystävyys ei tunne pakkoa. Kompromisseja kyllä, mutta jos niitä joutuu jatkuvasti tekemään ja taistelemaan itseään vastaan, on molempien parempi siirtyä eteenpäin."
Olen täsmälleen samaa mieltä!
Ihmisiä on paljon ja vain murto-osan kanssa heistä todella synkkaa ja HE ovat niitä todellisia ystäviä. Ystävyys ei ole väkisin väänneettyä, vaan ystävyys on niinsanottu "automaatio". Se tulee joidenkin ihmisten välille, jos on tullakseen. Kompromissejä on tehtävä kuitenkin jonkin verran, koska kyseessä on kaksi ihmistä eikä vain yksi, mutta silti ystävyys kokonaisuudessaan enemmän rentouttaa ja antaa lisää voimia kuin että olisi MINKÄÄNLAISENA taakkana kummallekaan osapuolelle. Olen kanssasi samaa mieltä. Juu-u =) - mir
kirjoitettu!!! kirjoitti:
Tuo on vasta älykästä tekstiä...
Koko tuo:
"Ystävyyden pitää tulla luonnostaan ja olla nautittavaa ja antoisaa molemmille osapuolille, ystävyys ei tunne pakkoa. Kompromisseja kyllä, mutta jos niitä joutuu jatkuvasti tekemään ja taistelemaan itseään vastaan, on molempien parempi siirtyä eteenpäin."
Olen täsmälleen samaa mieltä!
Ihmisiä on paljon ja vain murto-osan kanssa heistä todella synkkaa ja HE ovat niitä todellisia ystäviä. Ystävyys ei ole väkisin väänneettyä, vaan ystävyys on niinsanottu "automaatio". Se tulee joidenkin ihmisten välille, jos on tullakseen. Kompromissejä on tehtävä kuitenkin jonkin verran, koska kyseessä on kaksi ihmistä eikä vain yksi, mutta silti ystävyys kokonaisuudessaan enemmän rentouttaa ja antaa lisää voimia kuin että olisi MINKÄÄNLAISENA taakkana kummallekaan osapuolelle. Olen kanssasi samaa mieltä. Juu-u =)Näinhän se menee. Siis ystävyys ei synny väkisin, mutta silti pitäisi tulla jotenkin toimeen sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa joutuu viettämään paljon aikaa. Ittelläni on vähän samanlaisia ongelmia kämppiksen kanssa enkä tiedä miten suhtautua kun se toinen ihminen jaksaa hämmentää joka päivä jollain ihmeellisellä mielipiteellä tai kommentilla. Eipä tässä voi muuta kuin koittaa kestää.
- -nimetön-
käytännöllisemmältä ihmiseltä kuin hän, kun kiinnität töitä tehdessäsi enemmän huomiota kokonaisuuteen kuin vaivalloisiin, pikkutarkkoihin yksityiskohtiin. Uskon, että sinua harmittaa tuo tilanne todella, mutta yritä silti pärjätä hänen kanssaan jotenkin kutenkin.
En tosin tiedä, mitä hän on sinulle sanonut/ miten hän on sinua tämän ajan kohdellut, mutta älä sinä ainakaan ota sellaista asennetta että teidän täytyisi olla napit vastakkain erilaisuutenne vuoksi. Mieti vain ja ainoastaan työntekoa tässä kohdin, äläkä hänen persoonaansa tai yksityiselämäänsä. Teidän yksityiselämänne eivät kuulu lainkaan toisillenne, koska kyse on virallisesti ottaen pelkästä työnteosta eikä mistään muusta.
Tietysti sinua harmittaa, kun et saanut samalla aaltopituudella olevaa työtoveria, mutta älä ota siitä kuitenkaan mitään stressiä. Sinä voit etsiä omat ystäväsi ihan muualta ja pitää tuota tyyppiä pelkkänä "työtoverina". Niinkuin hän todellisuudessa onkin!
Teidän ei tarvitse olla milläänlailla ystäviä, vaan kunhan teette työtänne, se on pääasia. Kaikkien ihmisten kanssa ei missään nimessä pidäkään yrittää ystävystyä, koska ystävyys vaatii aina valikoituja luonteita eikä toimi ihan kenen toisen kanssa tahansa. Mutta jos hänen kanssaan toimiminen on oikeasti aivan mahdotonta (hän dominoi työnjakoa liikaa, arvostelee sinua jatkuvasti jne.), niin silloin kyllä pitäisi saada oikeus parinvaihtoon. Mutta jos näin ei ole, vaan kyse on ainoastaan siitä että hän on turhan pikkutarkkka, kuivan oloinen, mielenkiinnoton ja ei myöskään sinulle ystäväksi sopiva, niin silloinhan tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Silloin voisitte olla vain yhteisiä työntekijöitä eikä teidän tarvitsisi pitää mitään yhteyttä toisiinne työasioiden ulkopuolella (voisit esim. sanoa ruokatauolla hänelle asiallisesti, että menet syömään tiettyyn ruokapaikkaan ja palaat hänen luokseen sen jälkeen jatkamaan työntekoa).
Eron tekeminen ystävän ja kaverin välille on välttämätöntä. Jos ihminen alkaisi pitää jokaista ihmistä ystävänään, jonka kanssa olisi ollut vähänkin vain tekemisissä, tuo kyseinen "ystävänä pitäjä" kuluisi ennenpitkää loppuun. Kenenkään ei pidä vaatia läheisyyttä ihmisiltä, joita ei tunne ja joidenka kanssa ei tunnu myöskään edes synkkaavan. On hyväksyttävä se, että kaikista ihmisistä ei voi yksinkertaisesti tykätä, mutta silti pitäisi käyttäytyä asiallisesti heitä kohtaan. Pitäisi tehdä sellainen erottelu, että tässä ovat ne "joista pidän ja joiden kanssa olen vapaaehtoisesti tekemisissä" ja tässä ovat ne "joista en niinkään pidä, enkä heitä ymmärrä, mutta joidenka kanssa tulen kuitenkin suurinpiirtein toimeen". Ei tarvitse olla kaksiääripäätä suhtautumisessaan: Pidän - en pidä. Voi olla myös ihan kantaaottamaton suhtautuminen! Se tarkoittaa sitä, että tulee muodollisesti toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jonka seurassa ei niin hyvin viihdy (on korrekti ja asiallinen).
Tietenkin minun on vaikea sanoa tähän varsinaisesti mitään, koska en tiedä lainkaan HÄNEN käytöstään. Voihan olla, että jätit kertomuksessasi mainitsematta kokonaan hänen tylyytensä sinua kohtaan, jolloinka sinun vastareaktiosi hänelle ("ei ole ihme, kun sua ei ole kukaan nainenkaan huolinut") on täysin ymmärrettävää ja oikeutettua. Mutta jos hän ei ole sen sijaan ollut ollenkaan tyly, vaan hän on ollut ainoastaan ymmärtämätön (on kiinnittänyt työssään yksityiskohtiin tyhmän paljon huomiota eikä ole myöskään tajunnut sitä, että haluaisit ystävystyä hänen kanssaan), niin eihän hän silloin ansaitse tuollaisia kommentteja! Todella vaikea sanoa, kun en tiedä tilannetta tarkemmin... - saamiasi
vastauksia. Minusta ajatuksesi on hakoteillä.Ystävyys ja avioliitto ei loppupeleissä eroa paljon toisistaan. Kaikki perustuu kiinteille ihmissuhteille. Ja toimivan suhteen ystävä-sellaisenkin perusta on kompromissien tekeminen. On valtavan itsekästä ajatella, että ystävät ovat vain nautintoa tai hauskanpitoa varten. Ystävässä on, kuten sinussakin, hyviä ja huonoja puolia, hyviä ja huonoja päiviä. Tuo, mitä sanoit ystävällesi on paskinta mitä ihmiselle yleensä voi sanoa. Kuulin samat sanat ex-tyttöystävältäni ja niiden muisto kirvelee vieläkin. Ei silti väkisin tule mistään mitään. Mitä tulee yksityiskohtiin kaverisi saattaa olla vaikka tutkija jonain päivänä. Yksityiskohtia tarvitaan lukemattomissa töissä. Vähän huvittuneena luin noita vastauksia. Pakita vähän, mieti motiivejasi ja omaa egoasi.
- -nimetön-
lukea loppuun minun vastaustani?
Minä olin nimittäin selvästi hänen käytöstään vastaan...
Mikäli tuo kyseinen työtoveri oli käyttäytynyt asiallisesti (sitähän kirjoittaja ei varsinaisesti paljastanut, oliko vai ei), siinä tapauksessa kirjoittajalla ei olisi MITÄÄN OIKEUTTA herjata hänen yksityiselämäänsä!
Se oli pointtini minun tekstissäni.
Työtovereihin kuuluu suhtautua aina asiallisesti eikä ruveta vaatimaan heiltä mitään erityisjuttuja (esim. ystävyyssuhteita).
Tuo pikkutarkkuus kuulostaa ainakin luettuna aika hupsulta luonteenpiirteeltä, mutta ehkä sitä tosiaan tarvitaan joissakin töissä aivan ilmeisesti. Eli sen voisin vetää tekstistäni yli -> pikkutarkkuus ei aina huono asia
- mutta toimi rakentavasti
Niinkuin ed. vastanneet jo mainitsivat. Töissä ei mennä henkilökohtaisuuksiin jollei ystävyys synny luontevasti. Pisti silmään se lause, jossa kerroit suuttuneesi ja sanoneesi ilkeästi parillesi. Ilkeily ei auta ainakaan yhtään. Kyllähän sitä saa olla "vittuuntunut" mutta ei tarvitse silti sanoa ilkeästi. Voit sanoa vaikka mielummin monta kertaa että "mun mielestä tää meijän homma ei oikein toimi, koska meidän työskentelytavat ovat niin erilaiset. Onko sulla ehdotuksia miten tää homma ratkastaan?" Teidän pitäisi saada tehtyä yhteiset pelisäännöt. Ja on ei-rakentavaa jäädä kiinni ajatukseen että "ei toi toinen suostu mihinkään kompromisseihin ja se tässä jarruttaa hommien sujumista ym." Ajattele positiivisesti (vaikka se vaikeaa olisi). Lopulta sinä ja hän olette kasvaneet paljon enemmän ihmisinä ja ryhmätyöntekijöinä kuin monet sellaiset joilla homma sujuu "ilman ongelmia". Voitte täydentää toisianne kun vaan löydätte teille sopivat työskentelytavat. Molempien (tai ainakin sinun, koska toista et voi pakottaa muuttumaan)olisi parasta nyt enemmän keskittyä siihen miten itse saat yhteistä projektianne eteenpäin,miten itse toimit teidän työskentelysuhteenne parantamiseksi ja hänen ymmärtämiseksi. Sitten voit älykkäänä pikkuhiljaa suostutella hänet toimimaan myös yhteisen hyvänne puolesta, ei sen että homma saadaan äkkiä tehtyä sillä tavalla kuin juuri itse näkee parhaaksi. Yhteistyö vaatii omanlaisensa systeemit.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26416953Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235458- 1152581
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152058Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361762Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111996- 59952
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32880Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?44880