Eihän tule

Kyllä raju laihdutus voi altistaa syömishäiriöille. Vastoin yleistä oletusta anorektikot eivät inhoa ruokaa vaan heidän nälkiintynyt kehonsa päinvastoin himoitsee sitä, mikä on yksi pakkomielteitä ylläpitävä tekijä.

Liian rankasti laihduttava alkaa tästä syystä helposti suhtautua ruokaan pakonomaisesti, hekumoi herkuilla joita ei voi itselleen sallia ja repsahduksen pelossa rajoittaa ruokavaliotaan entisestään. Tällainen käyttäytyminen voi todellakin lipsua anoreksian puolelle ihan psyykkisesti terveelläkin ihmisellä.

Toinen ikävä mahdollisuus on, että kun keho huomaa saavansa liian vähän ravintoa, se ihan biologisista syistä ottaa ylivallan tahdosta ja liian tiukalla dieetillä oleva sortuu ahmimaan tavalla, jota ei tapahtunut ennen laihdutusta. Ahmimissessiot sitten aiheuttavat helposti syyllisyydentunteita, ja mikäli erehtyy "korvaamaan" ahmimista paastoamalla/keventämällä entisestään, liiallisella liikkumisella tai - pahin virhe - oksentamalla, kierre on valmis ja uudelle ahmimiskohtaukselle rakennetaan pohjaa.

Yksi vaaranpaikka nopeassa laihtumisessa on myös aineenvaihdunnan hidastuminen - jos kerrot elimistöllesi, että ruokaa tulee niukasti, se polttaa sitä säästeliäästi. Lopputuloksena voi olla aineenvaihdunnan hitaus, jolloin ihan normaalit ruokamäärät lihottavat, ja laihdutusruokavaliolla paino pysyy ennallaan.

Joten malttia laihduttamiseen myös tuon syömishäiriöriskin takia! Parasta olisi löytää sellainen kevyt, runsaasti kasviksia sisältävä ja vähärasvainen tapa syödä, jota voisi kuvitella noudattavansa vaikka lopun ikäänsä. Elämäntapamuutokseen kuuluu, että matkan varrella voi välillä herkutellakin hyvällä omallatunnolla, kunhan perusta on kevyt ja terveellinen.

Tsemppiä! :-)