Nyt on aika vakava kriisi menossa... Pelkään kuollakseni seurustelun aloittamista, koska lähden aina virheellisesti siitä ajatuksesta, että tämäkin nainen pettää ja sitten jättää. Olen elämässäni kokenut niin monta jätetyksitulemisen hetkeä, että en yksinkertaisesti enää sitä halua. Miten pääsen eroon moisesta tunteesta? Miten uskallan luottaa seuraavaan naiseen?
Älkää ajatelko, että olisin kyyninen, sillä sitä en ole. Uskon edelleen parisuhteeseen ja sen mahdollisuuteen mutta aloituskynnys on liian korkea. Olen mies, jota naisten on helppo lähestyä ja ilmeisen komeakin, koska osa on jäänyt todellakin suhteilemaan kanssani:) En vain ymmärrä miksi aina tulen jätetyksi... Luulen, että se on se paljonpuhuttu kiltteys...
Älkää ajatelko, että olisin kyyninen, sillä sitä en ole. Uskon edelleen parisuhteeseen ja sen mahdollisuuteen mutta aloituskynnys on liian korkea. Olen mies, jota naisten on helppo lähestyä ja ilmeisen komeakin, koska osa on jäänyt todellakin suhteilemaan kanssani:) En vain ymmärrä miksi aina tulen jätetyksi... Luulen, että se on se paljonpuhuttu kiltteys...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei siinä ole mitään jos hieman pelkääkin. Ei pieni pelko tai varautuneisuus ole haitaksi, enneminkin hyödyksi. Kannattaa pitää aina mielessä ettei kaikki mene niinkuin itse haulaisi, maltti on tässäkin valttia. Tietenkin jos olet sellaista tyyppiä että "retkahdat" naisiin helposti niin voihan se olla hieman vaikempaa. Mieti vain tarkkaan mitä teet, älä hätiköi. Ja jos on kiltti niin siinäkään ei mitään vikaa ole (olen kai itse myös), jos ne naiset eivät osaa sitä arvostaa niin ei kai ne ole sinun arvoisia sitten.. mietippä siltä kantilta.. Nimim. "ei koskaan rakastunut"
Minutkin on jätetty muutaman kerran, viimeksi monen vuoden suhteesta aivan äskettäin. En ymmärrä, miten uskallan enää koskaan aloittaa vakavaa suhdetta kenenkään kanssa. Ja minä sitä vastoin voin myöntää olevani melko kyyninen, mutta ehkä se johtuu vain tästä tilanteesta.. Ehkä vikaa on minussakin (johtuen juuri ehkä aiemmista pettymyksistä), en osaa ottaa toista tarpeeksi huomioon, peläten ehkä liikaa sitä, että entä jos tämäkin jättää minut... En päästä ketään liian lähelle. Tai sitten etsin koko ajan vikoja toisesta ja valitan niistä. Tosin tämä viimeisin suhde oli ehkä poikkeus tästä. Luulin tosiaan löytäneeni sen oikean, mutta kuinkas kävikään. Aivan yllättäen kumppanini kertoi, ettei tunne minua kohtaan enää samoin kuin ennen. Mutta kun tästä selviän, en aio enää kenenkään satuttaa minua...
Itsekkin tulin jätetyksi 7v. avoliiton jälkeen... toinen tykkäsi lähteä toisen miehen matkaan =(
Itse olin suunnittelemassa häitä ja lapsia, kunnes matto vedettiin jalkojen alta!
Luottamuksen puute on SUURI vastakkaista sukupuolta kohtaan. Jostain kai se olisi kaivettava esiin, jos meinaa vielä jotain saada aikaiseksi suhderintamalla???