Kauanko olitte kumppaninne kanssa yhdessä ennen eroa, avoliitossa, kihloissa? Entä mikä oli lopun syy?
Kauanko olitte yhdessä ennen eroa?
siri
193109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Juuri eroprosessi meneillään. Yhdessä ehdittiin olla vajaa kuusi vuotta.
ilmeiseti muutimme liian aikaisin ja liian nuorena yhteen.
vuodet 3-6 ovat vain useimmiten ne vaikeimmat.
roikkua suhteessa, jossa ei ole hyvä olla? Ei rakastaminen saa niin työlästä olla. Itse olen kuullut 7vuoden kriisistä, uskon enemmän siihen. Silloin on jo jotain minkä takia yrittää, edellyttäen että on rakkautta jäljellä.
7 vuotta... rakkaus hävisi viimeisten vuosien varrella, oltiin enää kavereita ei suhteessa eläviä.
sellasta onnellisempaa aikaa, sitten alko huonompi aika, valehtelut lisääntyivät, mies ei puhunut enää juuri mitään, eikä parilla viimeisellä rakastelukerralla pussannut suulle.
Mies sekotti mut johonkin hutsuun täällä netissä ja alkoi asumaan pornojutuissa. Siitä se muuttui mua kohtaan tylyksi ja puhui nettislangia. Nyt sillä ei enää ota eteen ja soppa on selvä. Se kuvitteli, että mä teen samaa kuin se. Se ei usko mitään mitä mä puhun, olkoon uskomatta! Ei vaan enää kiinnosta.
Vajaa kaksi vuotta oltiin yhdessä, siitä 1½ vuotta kihloissa ja saman katon alla.
Mies jätti. Selitystä en ikinä saanut, joten se jää arvailujen varaan.
joista kihloissa 2 vuotta, asuttiin yhdessä n. 1 vuosi. Ei se rakkautta ollutkaan, jonkunlaista tottumista vain. Jätin miehen ja aloin haistelemaan "uusia tuulia" ja kivaa on ollut. Ei kaduta yhtään.
Yhdeksän vuotta yhdessä. Mies jätti minut ja vanhat sukkansa:) Syytä en tiedä, voin vain arvailla, että hän kaipasi uutta nuoruutta tms. Pahalta tuntuu.
Suhde päättyi miehen pettämiseen ja väkivaltaisuuteen.
16 vuotta avoliitossa, eron syynä lähinnä että aikaa ei enää ollut toisille harrastusten takia,kasvettiin vaan erilleen.
10 vuotta kihloissa ja nyt pukkaa eroa, koska naisen petti puoli vuotta. Ottaa vaan päähän kun on jo yksi 6v. lapsikin
...joista 2 kihloissa. Mies löysi uuden ja nuoremman työpaikaltaan ja yhdessä kusivat minua silmään pitkänkin aikaa. Et silleen.
avoliitossa n. 4 vuotta, yhteinan omistus asunto, autot ja koirat löytyi..ei oltu kihloissa.
tuntui ettei mikään riitä ja kaikkea oli, alkoi miettimään onko elämä sitä, mitä se oli.. mies lopulta teki ratkaisevan liikkeen ja alkoi katsomaan kolmatta osapuolta kuvioihin, jonka jälkeen heitin hänet pihalle ja erottiin.
Reilu kolmetoista vuotta. Ei kihloissa, ei muksuja eikä mitään yhteistä omaisuutta. Helppo tilanne erota. Äijä ahdistui minuun ja halusi elämältään jotain muuta, kuin mun. Vaihtoi suoraan työtoveriinsa ja vaihtoi samalla myös kotikaupunkiansa. Teki kaikkea sellaista mitä ei koskaan aikonut tekevänsä. Samalla sille tuli kiire hankkia perhettä ja mennä naimisiin. (hän kertoi kaikki nämä asiat mulle heti löydettyään työtoverinsa). Mä en saa edes soittaa sille, ettei heidän perheidylli hajoa. Erosta kulunut n. 3,5 kk.
Että hälle voi olla kummiskin parempi se ettei enää halua muistella sua ja on varmasti henkisesti ahistavaa sulle ja hällekkin vaikka sitä ei aina uskoisikkaan..En mäkään taida enää vastaila tekstareihin jos entinen eukkoni niitä sattuisi laittelemaan...mulle jäi karvasmaku jutustamme ja koira joka muistuttaa siitä,mutta ihana koira jonka haluan pitää =) jotain sentääs jäi kivaa elämästä jonka 4.5v. olin hänen kanssaan...
Mua niin ahistaa se että vielä takaisin päin huhuillaan,varsinkin kun se kerta haluttiin niin menevän niin saa myös kerralla unohtaakkin..
Tietty kivahan se olisi kuulla toisesta mutta miksi sitten enää kaivella menneitä=??
eron halusin minä ja syynä miehen väkivaltaisuus ja se, että ei koskaan laittanut tikkua ristiin kotona. Käytti kaiken energiansa minun haukkumiseen ja tietokoneeseen sekä kavereiden kanssa dokaamiseen. Piti minua myös kukkarona itselleen, kun ei olisi ollu rahaa hommata omaa kämppää. Lopulta kyllästyin. Elämäni paras päätös, mies jäi nuolemaan näppejään. Itse olen löytänyt onnen. Mies on vieläkin yksin, ja jotenkin kierosti olen siitä onnellinen!! Sai mitä ansaitsi.
oltiin tuo 4.5v. yhdessä ollen ja mennen..tässä keväällä sanoi että ei voida enää olla yhdessä kun ei kannata taloudellisesti olla ja hän ei tiedä että jääkö paikkakunnalle ja jos saa töitä ja sit esim mulla jos ei niin tulee kalliiksi,ja halusi vain ruveta elämään myös omaa elämää kun tässä koulunsa sai päätökseen eikä enää tarvii apua ruuanlaitossa yms,,Se oli aika ikävä kuitti se minkä sain korvilleni ja ihan turhaan meni sitten unelmien kehittelyt yms...
Teininä olin pari vuotta yhdessä pojan kanssa, mutta meillä tiet vaan alkoivat erkanemaan kun minä jatkoin lukiossa ja hän lähti eri paikkakunnalle ammattikouluun. Tosin hän oli minua vanhempi jo armeijan käynyt, olin 15 ja hän 18 kun alettiin seurustelemaan. Mustasukkaisuutta esiintyi puolin ja toisin ja eiköhän siitä ollut myös rajojen hakua ja toisen pinnan kokeilemistakin...
Kumpikaan ei pettänyt toista, mutta varmaan eron syynä oli vähän myös se että poikakaverini tutustui uusiin ihmisiin koulussaan. Jätkällä oli uusi tyttöystävä (nyk. vaimo) parin viikon päästä omalta opiskelupaikkakunnalta.
Itse aloin seurustelemaan kuukauden päästä nykyisen mieheni kanssa ja ollaan oltu yhdessä 17 vuotta. Että näin se elämä heittelee...