Hello duds!

Tosi vaikea laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta laitan jotain piirteitä mitkä minua kiehtovat..

*Persoonallisuus*
Suoruus ja reiluus toimivat..pitää olla myös luotettava..jos lupaa jotain, niin siitä täytyy myös pyrkiä pitämään kiinni. Samankaltainen huumorintaju on myös hyvää, oikeastaan se pitää olla samankaltainen. Äly on myös kiehtovaa..eli "maalaisjärkeä", ei ydinfysiikkaa..

*luonne*
Minuun toimii oikeastaan sellainen perusrauhallisuus. Ääritilanteissa tarvii olla luonnetta..ei saa olla lammas..mutta ei myöskään vetää pultteja täysin yhdentekevistä asioista. Ei mikään cool..ei myöskään ylitunteellinen..mut sen verran, että häntä voi koskettaa myös syvältä sielusta..katkeraa jääkaappia en halua.."pikkutuhmuus" toimii myös..tuo viimeinen on suhteessa kyl semmonen Damokleen miekka, sanotaan et jos se yhdistyy siihen luotettavuuteen niin menee. =D

*ulkonäkö*
Tässä onkin sit erittäin laaja skaala..en osaa listata mikä tyyppi toimisi..sanotaan et kohtuullisen hyvännäköinen..suhteessa tarvii olla henkistä&fyysistä vetovoimaa. Tarvii siis olla haluttavan näköinen =D ..ei tarkoita, että vaatisin missi-/mallimittoja..en osaa kauhean tarkkaan määritellä. Minulle sopiva pituus joku 160-170..sekään ei tärkeä ole mut ite en ole kauhean pitkä..

Tuossa oli jotain..olikin kyllä vaikea kysymys =D

Pisteet aloittajalle..kerrankin kysymys, joka ei keskity ulkonäköön pelkästään.. :)

Minusta on jännää käsitellä kysymystäsi rakastumisen näkökulmasta. Se on sellainen juttu, että siinä kun ei järki päätä pakota. Se ei tunne sellaista, kuin järjen juoksu.

Yksi vakava rakastuminen takana henkilöön, joka ei täytä minkään valtakunnan minun kriteereitäni, jos niin kuin järjen kanssa hakisin kaveria.
Mutta minkäs teet, kun se mies tipahti eteen kuin kuu taivaalta, ja vei tunteeni mennessään. Tunne-elämä ei seuraa järkeä ei pätkääkään.

Ei, ei hän ollut huono mies, varsin pitkälle elämässä edennyt teollisen järjestelmän johtaja, kunnon mies. Mutta silti, ei minun ihanteideni mies, ja niin hemmetin rakastunut kuin olin, muttei se mitään yksipuolista ollut, ja en ole vieläkään siitä eroon päässyt tunnetasolla. Ei mikään ohimenevää sorttia tuo rakastuminen. No nyt siitä on jo aikaa 16 vuotta, joten on jo lieventynyt tuo tunne, kun emme enää ole tavanneet 11 vuoteen. Silti vieläkin välillä tirahtaa kyyneleet silmiin hillittömästä ikävästä.

No mutta tuon jälkeen ei ole ollut mitään, kunnes viime talvena, aivan uskomaton tapaus. Puhelinsoitto, vikasoitto, ja siitä se lähti. Ja kerran olen tavannut, ja mitä vielä, saman niminen kuin tuo edellinen mies, johtaja tämäkin, ja niin niin samankaltainen kuin olla voi. Juuri minun ihanteideni vastainen että. Mutta mitä vielä, tää tunne ei ollenkaan noudata mun järkeeni.

Vaikka kuinka päätän, että nyt loppu kontaktin pito, mutta järki ei vaan pysty vastustamaan tunnetta. Olen taas kiikissä.

Minun ihastumis – rakastumistunteessani on ilmeisesti jokin tuntematon osa-alue, suuruus, jota en itse tunnista. Mikä se on, en tiedä.

Kummastakaan näistä saman nimisistä miehistä en alun alkaen tiennyt, että ovat johtajatason miehiä. Sanokaa te, miten tunne-elämä toimii näin typerästi ja dominoivasti järjen kanssa ?

Luinpa huolimattomasti, ja täten vastasin väärään kysymykseenkin. No ei kait tuosta maailman kaadu ?

Minua ainakin miellyttäisi sellainen joka ei esitä ketään muuta kuin itseään(ylisosiaaliset tytöt ja naiset ovat täysi turn-off). Pääasia että hymyilee luonnollisesti ja on tyttömäinen ja oma itsensä. Toivottavasti selkisi. En myöskään pitäisi ollenkaan "cooleista" tytöistä, jotka liikkuvat joissain nuorison "trendilajien" piireissä, eijeijei! Ennemmin vaikka hiljainen hevostyttö maalta.