Nainen jättää... ja syy on=

Mun elämäntilanteeni tällä hetkellä on just samanlainen kuin sulla! Paitsi, että meidän "erosta" on jo kaksi kuukautta.. Mun rakas sanoi, että haluaisi koko sydämestään elää mun kanssa loppuelämänsä ja mitään muuta ei niin paljon haluaisikaan kuin rakastaa minua, mutta nyt ei vaan pysty.. Hän ei vain tiedä tunteitaan.. Vaikka haluaisikin kovasti rakastaa ja sanoa ne sanat minulle.. Mutta nyt hän ei siihen vain pysty. Hän ei tiedä siihen syytä, ja haluaisi vielä sen tunteen minua kohtaan jostakin löytää.. Vaikea tällaista on ymmärtää. Tiedän siis täsmälleen tunteesi nyt. Ymmärrän paremmin kuin uskotkaan.. Rakkaani sanoo ajattelevansa joka päivä, että saisipa olla kanssani vielä jonain päivänä ja hän toivoo, että minä olisin hänelle se oikea. Hän myös odottaa sitä päivää kuin kuuta nousevaa, jolloin hän tuntisi taas rakkautta minua kohtaan. Mutta nyt hänen mielestään ei ole vielä meidän aikamme.. On niin paljon, mitä en ymmärrä.. Tämä kaikki alkoi, kun meidän piti mennä kihloihin (asuimme jo yhdessä) ja minä rupesinkin yhtäkkiä epäilemään omia tunteitani.. Hetken aikaa olin sekaisin, ja mietin, että onko tämä nyt varmasti se oikea, ja haluanko tätä todella, mutta vihdoin sain sydämeni selväksi.. Mutta taisi olla jo liian myöhäistä.. Hän oli myöskin ruvennut jo epäilemään tunteitaan, ja epäilee niitä yhä.. Minä olen jälleen varma tunteistani, ja haluan olla hänen kanssaan aina (ja hänkin haluaisi minun kanssani), mutta nyt on niin sekaisin tunteistaan.. Taisi siis tuo kihloihin meneminen olla liian kova pala purtavaksi meille molemmille.. Emme tainneet ihan vielä olla valmiita.. Mutta yhdessä me haluaisimme olla.. Emme vain voi.. Tuntuu, kuin kaksi syvästi rakastunutta ihmistä pelkäisi vain ottaa sitä ratkaisevaa askelta.. En tiedä.. Mutta hassua tämä mielestäni on.. Mutta täytyy vain siitä huolimatta jatkaa elämäänsä.. Tee sinäkin niin. Ehkä hän jonain päivänä palaa luoksesi, kun aika on kypsä ja hän on siihen valmis, mutta sillä aikaa sinun täytyy jatkaa elämääsi. Et voi vain istua kotona kädet ristissä ja odottaa.. Elämän täytyy jatkua. Helppoa se ei ole, tiedän hyvin, mutta niin se on tehtävä. Hän palaa luoksesi, jos niin on tarkoitettu. Jos te kuulutte yhteen, ja kohtalo on niin määrännyt, niin mikään maailman mahti ei saa teitä pidettyä erossa! Ei sitten mikään.. Mutta se tapahtuu vasta kun on sen aika. Kaikelle on aikansa. Ja tarkoituksensa. Ehkä tämä on teille (kuten ehkä meillekin) vain varmuuden hakemista.. Siis eron aikana saatte rauhassa molemmat pohtia, onko hän sittenkään se oikea. Ja mitä kauemmin aikaa menee, sitä varmempia vastauksesta olette. Eli jos hän on se oikea, olet muutaman kuukauden päästä entistä varmempi asiasta.. Ja niin on hänkin. Mutta jos ei, niin huomaat senkin.. Sydän kertoo, mutta sille täytyy antaa aikaa löytää vastaus. Hätiköidä ei saa. Joten anna ajan nyt rauhassa kulua ja anna aikaa sekä itsellesi ja tytöllesi. Molemmat tarvitsette sitä nyt. Molmpien tarvitsee tutkiskella nyt sydäntään. Nyt on hyvää aikaa siihen. Ja muista: teillä on vielä koko loppuelämä aikaa olla yhdessä, joten miksi siis turhaan kiirehtiä? Hyvää ei koskaan odota liian kauaa..

Mutta tsemppiä ja jatkoja sulle! Ja pää pystyyn nyt! Elämä voittaa vielä ja aurinkokin pilkistää pilven takaa =)
Jonain päivänä..