suomi24

vetää puoleensa kuin magneetti...

Sitäkö se on? Tapasin ohimennen tosi kivan ja puoleensavetävän miehen joka sitten yllättäen bongasi profiilini ja otti yhteyttä. Oli ollut vuoden verran sinkkuna ja nyt siis valmis uusien tuulien vietäväksi. Tosin miehellä oli ollut profiili jo puolisen vuotta, oli kyllä käynyt kahvilla ja treffeillä muttei mitään minunlaistani ollut sattunut kohdalle. Itse olin sen verran uusi tulokas, että ehdin olla kokonaiset 2 viikkoa treffipalstalla kun jo osui kultakimpale kohdalle.

No, siinä suhde eteni omalla painollaan, seurustelemisesta en kuitenkaan puhuisi, vaikka suhde olikin jo siinä vaiheessa että oli selvää että tavataan. Oli ihanaa, käytiin kahvilla, leffassa ja nukuttiin öitä toistemme luona, lähdettiin aamulla yhtä aikaa töihin ja iltaisin katsottiin sylikkäin telkkaria, kaikki oli hyvin. Esittelinpä ohimennen miehen äidilleni, joka yllättäen tuli kaupunkiin, tosin siinä kohdassa tuli melkein kylmä hiki, oli mielestäni vähän liian aikaista...

Miehellä oli aina vaan profiili suomi24:ssa, omani otin pois heti kun suhteemme selvästi syveni ja asiasta käytiin keskustelua enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Mies sanoi heti alussa että oli ollut tarkoitus poistaa profiili jo ennenkuin me kaksi tapasimme koska ei sieltä tuntunut löytyvän mitään... Eipä poistunut profiili, mutta pyynnöstäni mies muutti sitä vähemmän houkuttelevaksi ja poisti lopulta kohdan "sinkku". Palautin oman profiilini palveluun, sanoinkin että kyseessä on enemmänkin protesti kuin se että hakisin seuraa.

Yhtenä aamuna mies lähti luotani, kaikki oli hienosti ja sovittiin että nähdään taas illalla. Mutta kun kävin kurkkaamassa hänen profiiliaan, siellä oli vieraskirjassa viesti joka kertoi että mies oli jatkanut avoimesti muiden naisten lähestymistä. Soitin ja vaadin selitystä, en saanut muuta kuin epämääräistä huokailua ja kun sanoin että nyt se on joko minä tai ne suomi24:n muut naiset, ei mies osannutkaan sanoa mitään. Kävi ilmi että hän koki että meidän suhteemme tuli sittenkin liian pian entisen suhteen jälkeen, suhde eteni liian nopeasti ja hän pelkäsi sitoutua koska oli kokenut niin kovia kolhuja. Olipa vielä tunteitakin exää kohtaan, joten oli miettimisen paikka.

No, juttu loppui sitten siihen, mutta yhteydenpito säilyi, mies oli kovasti pahoillaan ja sanoikin sitten että olisi heti ensimmäisten treffien jälkeen pitänyt poistaa profiili. Siitä pikkuhiljaa aikaa kului ja välit alkoivat lämmetä, mies kertoi poistaneensa profiilinsa mutten käynyt sitä tarkistamassa vaan luotin hänen sanaansa. Tapailimme taas oikein mukavissa merkeissä, tapahtuneet eivät varjostaneet meitä lainkaan, ja taas vietettiin öitä samassa paikassa, viihdyttiin yhdessä kotona ja ulkona. Mutta juttu loppui koska mies kertoi nyt edelleen rakastavansa naista jonka kanssa seurusteli yli vuosi sitten ja päätin ettei kakkosen rooli ole minulle riittävä, vaikka he eivät ole enää aikoihin olleet edes yhteydessä.

Tunsin empatiaa miestä kohtaan, olenhan itsekin ollut tilanteessa kun uutta suhdetta aloitellessa olen huomannut etten ole ollut lähimainkaan vielä valmis koska tunteet entistä kohtaan ovat olleet vielä liian voimakkaita. Toivoin että hän saisi elämänsä kuntoon ja sydämensä takaisin niin että voisi olla jonkun kanssa onnellinen, olin tietenkin surullinen kun se joku en ollut minä. Ajattelin että hän tarvitsee aikaa yksin käydä läpi sydänsurunsa ja olisin toivonut että olisin voinut olla hänelle ystävä, mutta koska itse välitin hänestä liikaa, päätin pysyä pois kuvioista. No, meni 2 päivää, kävin katsomassa onko profiili jo takaisin- ja siellähän se! Ilman kuvaa tosin tällä kertaa, mutta kuitenkin.

Kyllä tuntui pahalta! Ei se, että tulin jätetyksi vaan se, että syyksi hän sanoi sen ettei ollutkaan vielä valmis mihinkään uuteen ja kuitenkin seuranhaku pyörähti heti uudelleen käyntiin... Uskomattominta tässä on se, että uskon ettei hän todellakaan ole valmis suhteeseen kenenkään kanssa, mutta silti täytyy hakea jotain virtuaalimaalilmasta... Hyväksyntää, huomiota, imartelua? Mikä on kun ei ystävien ja läheisten hyväksyntä ja tuki riitä? Mitä sieltä saa sellaista mitä ei muualta saa? Mikä saa palaamaan sinne vaikkei sieltä mitään sitten oikeastaan haluakaan?

En tiedä mistä on kyse, mutta sen tiedän että hetken aikaa keräilen taas luitani. Päätin etten enää itse hae seuraa treffipalstoilta, mutta ovatko ihmiset sen kummempia muuallakaan? Maailma on muuttunut ja suhteet ovat lähinnä kulutustavaraa. Itse arvostaisin ihan sitä vanhanaikaista uskollisuutta, rehellisyyttä ja yhdessä pysymistä vaikkei se arki ihan joka hetki hekumaa olisikaan.