Olen aika outo ukko: olen Mensan jäsen, joudun (saan) käymään AA:ssa, olen juossut 10 maratonia, olen nörtti, 42-vuotias, hetero, muistan käydä silloin tällöin suihkussakin, en tupakoi, en ole ylipainoinen, on oma talo pääkaupunkisudulla. Naiset tuntuvat aika yksinkertaisilta tai minä olen liian kumma.
Elänkö siis lopun ikääni ilman naisseuraa? Puolet elämästä on jo mennyt...
Elänkö siis lopun ikääni ilman naisseuraa? Puolet elämästä on jo mennyt...
Vastaukset 13
Vanhimmat
..lienee se, minkä luontonen olet.
Saita,itsekäs,kova,kyyninen yms, vaiko päinvastoin?
Mitä sitten vaadit naiselta??
En kovin saita, kyyninen ehdottomasti, koska monille asioille ei voi kuin nauraa. Kova en ole, en hirveän itsekäskään.
Naiselta vaadin laaja-alaisuutta, kykyä ajatella itse, eli se mitä eniten mainostetaan, ei (välttämättä) ole parasta, ja voisi olla kiertänyt muutakin kuin tahkoa.
Kai se ajetteun vapaus ilman kaavoihin kangistumista on hyvä asia. Jos aikoo tavata toista, pitäisi kummankin itsetunnon olla kohtalaisessa kunnossa. Jos toinen tai molemmat koko ajan pelkäävät itseään ja toisiaan, ei olo ole helpppoa.
Liian älykkäillä on joskus ongelmia, käytännön asiat tahtovat olla liian tylsiä hoidettavaksi.
kuulehan jospa katselisit muitakin puolia naisissa kuin älykkyyttä... kuten vaikka luonnetta.....tässä epätäydellisessä maailmassa kun ei täydellistä tapaa.....ja vastakohtien pitäisi täydentää toisiaan....
siis laske rimaa ja onnea!
Mieluunmmin yksin kuin huonossa seurassa. Jos toinen ei ymmärrä asioita, niin ei oikein yhteielo suju.
Vastakohdissa on puolensa, mutta kaikki ei saa olla vastakkaista.
Saattaa olla parempikin, että asun yksin. Ainakin muille ihmisille.
Ehkä olet oikeassa ,jos olet tehnyt sellaisen valinnan.. mutta ihmettelen silti... mitä oikein selittäisit? mitä haluaisit naisesi ymmärtävän? selittäisitkö elämää ,ihmissuhteita ja tunteita??
Eihän elämä ole pelkästään älyä ja tehokkuutta ja faktatietoa. On olemassa monta tasoa. Sinun valintasi sitten mitä arvostat , mitä todella haluat?!
Jokatapauksessa älä luovu etsinnästä!
Voipas hyvinkin olla, että joudut elelemään yksin loppuelämäsi tai sitten löydät elämän kumppanin...kumpikin vaihtoehto on sinusta itsestäsi kiinni, ei siis naisesta jota olet etsimässä.
Ehkä totuus on kuitenkin se, ettet todella tahdo itsellesi elämän kumppania, muutoin olisit ehkä sellaisen jo löytänyt.
Mihin kumppanin tai vain ystävän löytyminen on todella kaatunut...omaan erinomaisuutesi vai naisen yksinkertaisuuteen, maku-asia...minun mielestäni se on sinun oma hyvyytesi joka estää sinua oivaltamasta...milloin edessäsi seisoo älykäs nainen, jonka älykyyttä ei mitata mensassa, jonka älykkyyttä sinä: joka olet VAIN testatusti älykäs, et voi huomata tai kokea.
Kuulostat mieheltä joka todellisuudessa inhoaa, naisen "heikkouksia"....siksi tahdot hänen olevan kaltaisesi.
Mitä tapahtuisi jos löytäsit tasoisesi ihmisen....kuvittelisin että elämäsi olisi pelkkää valta taistelua tämän naisen kanssa.
Olisitte kaksi ihmistä, joiden pitäisi koko
ajan osoittaa toisillenne omaa erinomaisuuttanne....kuinka voisit ratkaista paremmuuden älykkään naisen kanssa?
Tai sitten asiat vaan luistaisivat. Työelämässä on samantapaista: toisille ei tarvitse selittää, toisille ei kannata.
Vaikea sanoa, ei ole havaintoaineistoa.
Etsit myös yksityiselämääsi ihmistä, joka LUKEE sinut kannesta kanteen, sinun itsesi tarvitsematta lukea tätä toista ihmistä.
Riittää, kun kaikki toimivat niin kuin sinä ajattelet.
Mihin jätit ne ihmiset, joille PITÄÄ selittää, mutta se myöskin kannattaa.
Ei juuri ole näkynyt sellaisia ihmisiä, joilla kannattaa selitää. Ihmisillä on usein hyvin vakiintunut käsitys asioista.
Osaan kyllä puhua, mutta en jaksa selitää kuin pienille lapsille, paitsi tietysti siskon pienille lapsille. He uskovat joskus, joskus eivät.
Ei kaikkien pitä tehdä niinkuin minä, se oli tylsää.
Ähhh...en minäkään pidä hirveästi selittelystä.
Ei sinun erinomaisuudessasi ole mitään vikaa;))
Tarvitset ihmisen joka on vain himpun verran "tasoasi" alempana, siis aavistuksen verran ja asiat luistavat kuin rasvattu.
Tiedän tunteen, mistä sinä puhut.
Mutta en siltikään luokittele ihmisiä älyn tai jonkun muun epäinhimillisen kriteerin perusteella.
Pääsääntöisesti kaikki ihmiset ovat ihania, jos eivät ole, tarkistan omat tuntoni ja suhtautumiseni. Jos tarkistus ei muuta käsitystäni tuosta kyseisestä ihmisestä, on silloin vain miettittävä muutanko omaa käytöstäni tai suhtautumistani häneen vai toteanko yksinkertaisesti: en pidä hänestä, enkä tule toimeen hänen kanssaan.
Jos sää oot sellanen kun sanot, niin et sää yksin ois. Taidat vaan haaveilla noistä hommista. Vaihdas kokeeksi lääkitystä!
Millaisella miesten logiikalla sä päätelet, että Kaalepin tyylinen mies ois nasiten mieleen?
Ai koska vaikuttaa vähän "rentulta"?
Eikä älykäs suomalainen, joka ei ole liian lihava, ole jo kiinnostava poikkeus?