Kaukosuhde

Me kultani kanssa asuimme eri paikkakunnilla, tosin matkaa oli vain vähän vajaa tunnin ajomatka. Silti se haittasi, sillä haluamme nähdä usein ja puhelinlaskut olivat huimia. Ratkaisimme asian niin että kultani muutti samalle paikkakunnalle kanssasi, emme kuitenkaan muuta vielä yhteen. Seurustelua kesti ennen muuttoa vuoden verran.

Nyt olen onneni kukkuloilla, minun ei tarvinnut edes pyytää kultaa muuttamaan vaan hän teki sen oma-aloitteisesti :)

kaukosuhteessa eivätkä ne mitään helppoja ole olleet. suhteet on lopahtanut yhteisen ajan puutteeseen ja tästä johtuvaan kiinnostuksen lopahtamiseen. nykyisen mieheni kanssa elin alkuun kaukosuhteessa koska olin koulun vuoksi työharjoittelussa toisella paikkakunnalla, sitä kesti n. 1kk, meni muutama kuukausi ja mieheni muutti töiden perässä pääkaupunkiseudulle. siellä hän viihtyi 5kk ja lopulta tulimme siihen pisteeseen ettemme kestäneet enää, joka sunnuntai meni pilalle kun mietimme sitä että hän lähtee taas maanantaiaamuna klo 4.00 ajelemaan helsinkiä kohti... ero olisi tullut ellei hän olisi löytänyt töitä kotipaikkakunnaltamme. muutimme yhteen hänen muuttaessa takaisin.

sen verran voin hyvää sanoa tästä mieheni ja minun kaukosuhteesta, nyt osaamme arvostaa yhteistä aikaa eivätkä sunnuntaitkaan enää mene pilalle kun tietää että maanantaina herää hänen vierestä ja saa jopa illala nukahtaa taas hänen viereen :)

itse en enää ikinä ryhdy kaukosuhteeseen (tosin tarkoitus ei enää ole miestä vaihtaa), jos ukko saa töitä toiselta paikkakunnalta muutan hänen mukana! mutta onnea teille yritykseen!

Kyllä se onnistuu ja voi jopa lujittaa suhdetta, mutta kummankin täytyy olla todella rakastunut ja tulevaisuuden suunnitelmien täytyy osua yksiin.

Rakastuin ulkomaalaiseen naiseen, joka oli Suomessa vaihto-oppilaana. Ehdimme rakastua ja seurustella parin kuukauden ajan ennen kuin hän muutti takaisin kotimaahansa toiselle puolelle maailmaa. Sen jälkeen suhteemme oli kirjeenvaihdon varassa. Puhelut eivät tulleet opiskelijabudjetilla kysymykseenkään, eikä internettiä vielä tuohon maailmanaikaan ollut olemassakaan. Siispä kirjoittelimme kiihkeitä rakkauskirjeitä toisillemme päivittäin. Tätä jatkui vuoden verran kunnes sain sumplittua itseni opiskelijavaihtoon rakkaani kotimaahan. Asuttiin siellä sitten yhdessä vuoden päivät ja muutettiin sitten yhdessä Suomeen. Nyt ollaan oltu 15 vuotta onnellisesti naimisissa.

Asutaan tällä hetkellä kumppanin kanssa viikot n. 50km päässä toisistamme työn takia. Välillä tosin nähdään myös viikolla, lomisin ja viikonloppuisin aina. Eipä tuo matka minusta niin pitkä ole, varsinkin kun "loppusijoituspaikka" on molemmilla yhteinen. :=) Eri asia olisi, jos molemmilla olisi tiiviit siteet tämänhetkiseen asuinpaikkaan tai jos välimatka olisi satoja kilometrejä. Tämän hetken "välimatkan" kun hurauttaa motaria pitkin puolessa tunnissa...

me olemme asuneet yli puolitoista vuotta eri mantereilla, ja se jos mikä on raskasta. onneksi meillä on molemmilla ollut mahdollisuus matkustella sen verran, että olemme nähneet noin parin kuukauden välein. en tiedä, miten tämä on pysynyt kasassa, koska välillä tuntuu, että tämä on yhtä helvettiä. monta kertaa on oltu aikeissa erota, mutta kai se on se rakkaus, mikä saa yrittämään. nyt kesällä muutamme vihdoin yhteen, eli piinalle on päätös näkyvissä. kuten joku sanoi tässä ketjussa, toista etäsuhdetta en minäkään enää kestäisi. tämä on liian vaikeaa ja tuskaista tällä tavalla.