Alkoholistit vanhemmat huolestuttaa ja ahdistaa!!!!!!!

mullaki oli alkkisvanhemmat ku mä olin pieni. tai ei ne koskaa missää hoidossa ollu. töissä kävi kumpikin, mutta ei ole normaalia jos juo joka viikonloppu ja viikollakin. en kuitenkaan vertaa itseäni sinuun. minulla oli toisaalta ihan onnellinen lapsuus. nyt olen muuttanut omaan kotiin ja olen päättänyt, etten juo lasteni edessä, sitten kun niitä joskus saan. (olen 21v.) varmaan sulla tosi hirvee olo, kun toisaalta tykkää vanhemmistaan, mut toisaalta... koita kestää, ja voimia sulle. inhottavaa pilata lapsen elämä juomalla.

..että lasinen lapsuus jättää aivan varmasti jälkensä. Lapsi huolehtii omista vanhemmistaan kun tilanteen pitäisi olla päinvastoin.
Olet sinänsä onnellisessa tilanteessa ettei sinun tarvitse sitä juomista nähdä päivittäin.
Itse jouduin koko lapsuuden ja nuoruuden asti seuraamaan sitä, että äitini menetti työpaikan, käytti alkoa ja lääkkeitä, isäpuoli möykkäsi ja hakkasi. Rukoilin pienenä Jumalalta että hän veisi minut pois jonnekin turvalliseen paikkaan.
Muutin sitten itse 16-vuotiaana mummoni luo.
Tekisi mieli niin lohduttaa sinua ja sanoa että älä murehdi vanhempiesi puolesta vaan keskity omaan elämään ja omaan onneesi.Tiedän kuitenkin että lapsi huolehtii ja murehtii ja pelkää.
Voimia sinulle, alkoholistit eivät lopeta juomista muiden takia. He lopettavat sen ( jos lopettavat) vasta itse havahtuessaan.
Googlaa tietoa alkoholismista niin löydät paljon tietoa mm.vertaistukiryhmistä. Valitettavasti kaltaisiasi/mme on tuhansia:-(

Omat vanhempani ovat juoneet siitä lähtien kun olin 10-12-vuotias, eikä juomiselle näy loppua. Äitini juo viinaa joka ikinen päivä, isälläni saattaa olla yksi tai kaksi selvää päivää viikossa.

Olen ihmetellyt miten he kykenevät käymään töissä. Olen 15-vuotiaasta lähtien pelännyt, milloin he kuolevat, "huolehtinut" heistä ja tuntenut vastuuta heidän juomisestaan. Kestää kauan tajuta, ettei itse olekaan vastuussa läheisten ongelmista.

Koska asia ahdistaa sinua, niin voisitko vaikka ottaa yhteyttä koulupsykologiin, ja keskustella ahdistuksestasi hänen kanssaan, tai vaihtoehtoisesti puhua jonkin vertaistukiryhmän kanssa?

Lämmintä ja mukavaa kesää!

en oikein osaa muuta sanoa kun että elämä kohtelee joskus kaltoin, minulla on mielisairas isä jolla sydänongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia huonoina päivinä ja pelkään koska menetän hänet. Toivon todella että osaat itse tästä kaikesta huolimataa pysyä erossa viinasta ja pitää elämäsi raiteillaan. Olet vielä niin nuori ja siksi todella harmittaa sinun puolesta. Yritä kuitenkin pitää pää pystyssä ja mennä eteenpäin päivä kerraallaan.
Voimia sinulle!

Tunnen pelkosi ja huolesi. Omat vanhempani erosivat kun olin 4-vuotias, ja isäni alkoholisoitui aika pahasti. Vuosia olen pelännyt ja surrut suunnattomasti isäni puolesta.

15 päivää sitten painajainen kävi toteen. Tuli soitto: 53-vuotias isäni on löytynyt kuolleena omasta sängystään, jokin sairauskohtaus ilmeisesti.

Anteeksi Eevis89. Tämän kertominen varmaan vain pahentaa pelkoasi, eikä auta yhtään, mutta oli pakko avautua jossakin.
Olen edelleen järkytyksestä ja surusta aivan sekaisin, kaikki tuntuu epätodelliselta enkä tiedä mitä tehdä. Tunnen hajoavani.

samanlainen tilanne, valitettavasti. Olen 18-v. tyttö ja molemmat vanhempani ovat alkoholisteja. He joivat jo lapsuudessani ja epäilen, että mulle on jäänyt traumoja siitä. Olen mm. ollut lapsuudesta asti väkivaltainen, mulla on ollut keskittymishäiriöitä jne. Mulla on huono itsetunto, häpeän itseäni ja mun on äärettömän vaikea kertoa kenellekään asioistani. Myös minä pelkään menettäväni vanhempani, erityisesti isäni, joka juo lähes joka päivä ja on lisäksi jo aika iäkäs. Olen asunut jo melkein kaksi vuotta poissa kotoa omassa kämpässä. Mulla on vanhempieni kanssa kyllä ihan hyvät välit mutta mistään ei oikein voida vakavasti keskustella. Mun tekee myös aina välillä mieli vetäistä kunnon kännit ja olen jopa miettinyt, että jos mustakin tulee aikuisena alkoholisti.. En kyllä halua omille lapsilleni koskaan aiheuttaa samaa kärsimystä ja traumoja mitä itse olen joutunut kokemaan. Voimia teille kaikilla joiden vanhemmat juo. Muistakaa, ettei se ole koskaan lasten syy!! Jos joku haluaa ottaa muhun yhteyttä niin laittakaa tänne sähköpostiosoitteenne. Vaihdan mielelläni ajatuksia samoja asioita kokeneiden kanssa!

Tilanteesi on vaikea. Olen kuitenkin onnellinen puolestasi, että olet päässyt sijaiskotiin. Alkoholistien katselu jättää niin syvät haavat lapseen, että sitä ei ymmärrä ulkopuoliset. Haavat saattavat arpeutua nuorena, mutta on aivan varmaa, että arvet revitään joskus auki. Minulle se tapahtui vasta nyt parinkymmentä vuotta kotoa muuttamiseni jälkeen.

On parempi ettei sinun tarvitse nyt katsoa vanhempiesi juomista ja riitelyä. On parempi ettei sinun tarvitse kuunnella heidän ikäviä sanoja sinua sinulle. Yritä olla huolehtimatta heistä ja heidän juomisestaan. Yritä elää omaa elämääsi. Ei se varmasti ole helppoa, mutta yritä. Et valitettavasti voi auttaa heitä. En voinut minäkään auttaa vanhempiani aikoinaan vaikka koko lapsuuteni yritin. Yritin estää juomisen, riidat ja sairauskohtaukset. He ovat nyt kuolleet. Pitkitin vain heidän kurjaa elämäänsä yrittämällä auttaa.

Yritä kulta elää omaa elämääsi. toivon, että he ymmärtävät joku päivä hakea apua ongelmaansa ja pystyvät raitistumaan. Sitten he ymmärtävät antaa sinulle rakkautta, jonka ovat unohtaneet viinan viedessä.

Yritä jaksaa.