Heti alkuun

Ehkäpä hän muistutti itseään: " minä olen varattu, minä olen varattu, minä en petä vaikka mieleni tekisi sinua....minä en petä, minä en petä." Eli sitten kun hänen suhteensa päättyy niin on aika iskeä....mutta hän ei petä.

Niin, mikä sulle jäi epäselväksi? Mies oli reilu ja sanoi heti kärkeen, että on varattu. Mutta kun kaikki varatut eivä aina ole niin kovin moraalisia, hän vielä täsmensi sanomalla, ettei aio pettää kumppaniaan. Siis niin selvää puhetta, kuin ihminen voi toiselle puhua...

En jaksa lakata ihmettelemästä naisten logiikkaa, ilmiselvistäkin asioista pitää väkipakolla väänttä jotakin kummallista.

Kaiken lisäksi, mies ilmeisesti vielä arvostaa sinua ihmisenä, koska lähti kanssasi kahville.

Kuule nykypäivänä sun pitää sanoa suoraa jos sä haluatkin munaa. Niin muutkin naiset tekee. Kahvi on kahvia eikä seksiä.

>joka kahvipyyntööni vastasi olevansa varattu,
>mutta lähtevänsä kyllä kahville.

Mies vastasi olevansa varattu ja lähtevänsä _vain_ kahville.

>Tämän jälkeenkin hän otti suhteensa esille ja
>totesi ettei hän aio sivupoluille lähteä
>suhteestaan.

Joillekkin ihmisille ei yksikerta riitä ja äijä otti varman päälle.

Tuskin tuossa mitään ihmeellistä on takana. Tiedän kyllä että alkaa ärsyttämään jos toinen vähän väliä kertoo olevansa varattu, vaikkei kyseinen ihminen voisi vähempää kiinnostaa seurustelu/seksimielessä.

Olen naispuolinen. Luen välillä maitopurkkia ja näitä nettikirjoituksia, vaikka en niistä mitään ymmärrä. Olen hieman ymmälläni sanoistasi "vain vilpittömästi". Voitko ystävällisesti perustella sanat itsellesi?

kun kertoi heti, että ei ole kiinnostunut sinusta, ei ehkä edes ystävänä. Minä itse en pyytäisi miestä kahville, jos haluaisin tutustua häneen vain ystävänä. Miksi turhaan kerätä ympärilleen miespuolisia varattuja ystäviä, ja pahoittaa sitten näiden vaimojen mieli..tai kuvitella, että jossakin vaiheessa siitä tulee enemmän kuin ystävyyttä. Omien kokemusteni perusteella väitän, että miehen ja naisen välillä on todellista ystävyyttä hyvin harvoin. Useimmissa tapauksissa jompikumpi olisi valmis enempään, mutta kun toinen ei suostu, niin roikutaan sitten muka ystävinä. Mielestäni aidosta ystävyydestä miehen ja naisen välillä on kyse silloin, kun tämän ystävän voi hyvällä omallatunnolla esitellä puolisollekin..Ja mikä sitten on ystävyyttä? Onko se sitä, että voi soittaa/tavata aina kun siltä tuntuu, vai onko se sitä, että pikku kännissä soitellaan yöllä ja avaudutaan? Ja kuinka usein tähän ystävään on soveliasta pitää yhteyttä? Väitän, että useimmat meistä olisivat mustiksia, jos kumppanilla olisi nais/miesystävä, jonka kanssa hän kävisi lenkillä, syömässä, teatterissa, baarissa, elokuvissa tms., mitä hyvässä suhteessa tehdään vain oman kumppanin tai samaa sukupuolta olevan ystävän kanssa.