mut jätettiin. rakastin ja rakatan edelleen. hän oli minulle se oikea. pelkästään jo ero otti todella koville ja pian hän löysi jo uuden ja se teki pahasta olosta vielä kurjemman. sattuu koko ajan ja en pääse eteenpäin vaikka yritän. erosta jo muutama kuukausi mutta silti hän on päivittäin mielessäni. kuinka tästä pääsee eteenpäin? miten te olette päässeet? vaikuttaa aikalailla häiritsevästi jokapäiväiseen elämään joten jos olisi joku keino niin käyttäisin sen...
miten eteenpäin
jätetty
41173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä itse keksin tähän näin, niin keksi itsellesi jotakin kivaa tekemistä missä ajattelet jotakin muuta. Aloita vaikka jokin uusi harrastus jotta saisit ajatuksesi muualle. Tai kirjoita vaikkapa runoja. Kirjoittaminenkin auttaa (itse olen sen huomannut). Katsele jokin hauska elokuva, kuuntele musiikkia ja tanssi..
toivottavasti näistä oli edes jotakin apua. Tsemppiä sulle, voimia!
Ja pieni lisäys, jos itkettää niin itke. Paha olo täytyy purkaa jollakin tavalla. Juttele asiasta vaikka parhaan ystäväsi kanssa.
Tämä tuntuu varmasti kliseeltä, mutta aika auttaa. Minulta meni noin vuosi siihen, että yritin toipua.
Ystäväni auttoivat minua paljon. Harrastuksista oli myös apua. Aloin käymään jumpassa ja tämä harrastus minulla on edelleenkin. Aluksi kävin lähes joka viikonloppu ystävieni kanssa baareissa, jolloin sain ajatukseni irti erosta. "Laastarisuhteen" yritelmäkin siinä oli, mutta niistä ei sitten tullut mitään kestävämpää.
Toivotan Sinulle voimia toipumiseen!
Viestisi on kuin omista ajatuksistani. Minutkin jätettiin 2,5 kuukautta sitten. Pääsiäisen jälkeen mies halusikin minut takaisin, mutta viikon päästä päätti jälleen, ettei tämä olekaan sitä, mitä haluaa. Oikeastaan se mies ei tiennyt, mitä halusi. No, tämä aika kuitenkin minulla on mennyt itkiessä ja ikävöidessä tuota miestä. Ei se rakkaus niin vain kuole. Sanoisin, että aika auttaa. Itse ajattelin tehdä sitä, mitä huvittaa. Vaikka vain sitten istua yksin tv:n ääressä koko illan tai itkeä ja nukkua viikonloput. Olen asiaa vatvonut kavereiden kanssa, mutta lopulta vain aika parantaa... se että tottuu olemaan ilman toista. Ehdin olla vuoden tuon miehen kanssa. Sitä ennen surin vuoden edellistä miestä. Tällaista tämä on. Olen vain jotenkin menettänyt uskoni parisuhteisiin. Ei tänä päivänä kukaan taida tosissaan sitoutua toiseen. Jos vähän alkaa joku asia nyppimään, heti halutaan erota. Itse haluaisin perheen, mutta taitaa jäädä vain haaveeksi... :(