Syön sinkkuuteen ja siitä aiheutuvaan yksinäisyyteen ja masennukseen mielialalääkkeitä. Olen hyvin onneton, vaikka ulospäin saattaisi näyttää muulta. Olen nuori, kaunis, korkeastikoulutettu, avoin, kiltti ja ystävällinen nainen. Elämässäni olen joutunut pettymään miehiin monesti. He ovat joko pettäneet tai muuten vain hylänneet minut. Elämästäni puuttuu hellyys, välittäminen ja rakkaus.
Mielestäni on tyhmää sanoa sinkulle, että sinun on ensin tultava onnelliseksi yksinäsi ennen kuin voit alkaa seurustelemaan. Ja pa***t! Ihminen on laumaeläin ja luotu elämään kumppanin kanssa. Ei kukaan voi olla niin itseriittoinen, että voisi olla onnellinen ilman toisen ihmisen läheisyyttä. En ainakaan minä. Luulenpa, että jatkan mielialalääkkeitten syömistä, kunnes löydän poikaystävän...
Mielestäni on tyhmää sanoa sinkulle, että sinun on ensin tultava onnelliseksi yksinäsi ennen kuin voit alkaa seurustelemaan. Ja pa***t! Ihminen on laumaeläin ja luotu elämään kumppanin kanssa. Ei kukaan voi olla niin itseriittoinen, että voisi olla onnellinen ilman toisen ihmisen läheisyyttä. En ainakaan minä. Luulenpa, että jatkan mielialalääkkeitten syömistä, kunnes löydän poikaystävän...
Vastaukset 33
Vanhimmat
en enää muista, miltä tuntui rakastua johonkin. Olenkin tullut liian "onnelliseksi" yksinäni, etten kohta enää uskalla sitoutua. Mutta vähitellen raastaa sisusta tyhjäksi, kun ei ole ketään vierellä.
auta yhtään mitään. Jos yksinäisyys noin tympii silloin pitää tehdä asialle jotain. V(/&% ihmisä mihinkään laumaeläimeksi on luotu. Tiikeritkin on yksinäisiä erakkoja.
Tesmppiä.
Jos joudut turvautumaan psyykelääkkeisiin, että kestäisit oman seurasi ja omat ajatuksesi, niin mitä teet, kun kohtaat elämässäsi todellisia ongelmia? Ei se elämä saa toisesta ihmisestä olla kiinni. Yksin tänne synnytään ja yksin täältä lähdetään. Kaikki siinä välissä rikastuttaa matkaa, myös yksinäisyys, niin hullulta kuin kuulostaakin.
Tiedän mistä aloittaja puhuu. Yksinäisyys ei ole normaalia, ei ihminen normaalisti yksin jaksa ei viitsi elää. Olen itse ihan samoilla linjoilla aloittajan kanssa sillä itse voin paljon paremmin toisen seurassa kuin yksin ollessani. Onhan siitä tehty tutkimuksiakin ties kuinka paljon että hyvä seura auttaa erilaisiin ongelmiin.
En ole väittänyt, että ihmisen _pitäisi_ olla yksin. Ihmisen on vain _pakko_ tottua olemaan myös yksin. Ei elämäänsä voi rakentaa toisen (potentiaalisen) ihmisen varaan. Ihmisen on pakko oppia olemaan myös yksin välillä; hyväksymään itsensä myös yksinäisenä. Liika läheisriippuvuus tuottaa ainaostaan ongelmia- vääriä tyypejä, huonoa seuraa, hyväksikäyttöä jne. Eihän yksinäisyys mitään herkkua ole, mutta toisaalta; ei elämä mitään ruusuilla tanssimista ole.
Ahaa, eli syöt lääkkeitä kunnes löydät poikaystävän. Siis teet mitä, ihan kuten aiemminkin: Kun joku miehenretale vähän näyttää välittävän, hellittelee ja vannoo ikuista rakkautta juokset innosta hehkuen suinpäin suhteeseen tämän mielikuvan kanssa. Sitten vähän ajan päästä kun todellisuus iskee ja tulkitset että sinut jätetään tai petetään saat vain entistä pahemmin turpaasi (henkisesti siis) ja mielialalääkityksen annostusta pitää jälleen kasvattaa.
Opettele tuntemaan itsesi, vain siten pääset elämässä eteenpäin, kukaan muu ei voi sinua korjata.
Vaan hukkaanpa taitaa nämäkin sanat mennä, et usko mitään mitä sanon ja nouset puolustuskannalle. Aivan samoin kun et ole kykenevä/suostuva näkemään muitakaan elämän realiteetteja, sillä sinähän olet täydellinen ja sinussa ei ole mitään "vialla".
Kyllä sinun on saatava itsesi peruskuntoon, jotta voit saada onnellisen ja tasapainoisen ihmissuhteen miehen kanssa. Takertuja ei koskaan voi olla onnellinen ja siksi sellaisesta usein halutaan päästä eroon. Älä nyt suutu tai loukkaannu näistä mielipiteistä. Tarkoituksenani ei ole masentaa sinua ja muita vastaavassa tilanteessa olevia. Itselläni on joskus nuorempana ollut vastaavanlaisia ongelmia miesten kanssa.
Hanki sitä elämän perusonnellisuutta muilta elämänalueilta kuin seurustelusuhteista. Ylläpidä vahvoja ja aitoja ihmissuhteita sukulaisten, ystävien ja työkavereiden kanssa. Harrasta ja tee sellaista työtä, jossa viihdyt. Tee itsesi vahvaksi ja tasapainoiseksi näiden asioiden kautta ja sen jälkeen ehkä pystyt olla tasa-arvoisempi seurustelusuhteessa. Jos olet heikko ja takertuja niin silloin tulee helposti jätetyksi.
mikä noissa asioissa on se pointti?
Pointti on se, että yksinäisyydestä kärsivä ihminen ei voi parantua ainakaan sillä, että hankkii elämäänsä yhden ihmisen johon takertua.
Ennemminkin kannattaa hankkia itselleen monta hyvää ihmisuhdetta, joissa on hyvä olla. Ihmisillä tarkoitan kaiken ikäisiä ja sukupuolesta riippumatta. Kun tämä puoli on kunnossa niin sitten seurustelukin rarmasri sujuu tasapainosemmin.
Kaverini kärsii samasta asiasta. Hänellä ei ole koskaan ollut seurustelukumppania ja on 18 vuotias, Minusta ei ole mitenkään kummallista jos 18 vuotiaalla ei ole ollut vielä seurustelukumppania. Ei yhdellä toisellakaan kaverillani ole ollut. Minulla on ollut yksi kunnollinen ja ihailijoita on ollut enemmänkin, mutta niistä ei ole tullut mitään... On hyvin ärsyttävää, miten kaverini yritti terrorisoida seurustelusuhdettani kun itse oli hyvin kateellinen. Ja mainosti koko ajan: "aattele nyt jos jossain tiellä menee joku mahdottoman komee mies, etkä sä voi kiinostuu siitä. Aattel ny mikä harmi". Ehkä vähän paistoi läpi... Hän myös laittoi välit poikki. Mutta totuus on, seurustelu ei aina takaa onnellisuutta. Seurustelu ei myöskään kohottanut huonoa itsetuntoani. Seurustelu ei aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja pilvilinnoissa makoilua. Niin, että ihan turhasta masentuu jos siitä masentuu jos ei ole ketään. Sori nyt vain, jos jotain loukkasin. Mutta seurustelu voi koitua ahdistavaksikin, niinkuin minulla kävi.
sitä, että miksi siis yhteen ihmiseen takertuminen on tuomittavampaa kuin useaan.
Miksi ajattelet, että olisin takertuja? Eikö kaikissa onnellisissa ja kestävissä parisuhteissa molemmat osapuolet ole toisistaan riippuvaisia? Sitä minä haluan - kestävää ja tasapainoista parisuhdetta, jossa molemmat antavat toisilleen rakkautta, kunnioitusta ja hellyyttä. Jos toinen osapuoli ei ole toisesta oikeasti kiinnostunut ja rakastunut, saattaa hän tulkita toisen tunteet takertumiseksi. Mutta siinäpä vasta ongelma onkin - miten löytää mies, joka haluaisi sitoutua ja joka tuntisi itseäni kohtaan yhtä vahvasti.
Ja vielä vastauksena muille. Olen tottunut olemaan yksin jo vuosia, oikeastaan lapsesta asti, koska olen ainut lapsi, eikä kotona ollut ketään kuin vasta myöhään illalla. Muutin yksin jo teini-iässä. En ole hakenut huonoja suhteita, renttuja tms. Yksin olen siis tottunut olemaan. Nautin myös yksinolosta, mutta välillä tulee näitä ahdistuskohtauksia, kun haluaisi vierelleen jonkun, jota helliä. En halua olla koko loppu elämääni yksin!
maanpinnalle, mutta ..
Ei kukaan aikuinen ole riippuvainen toisesta aikuisesta, ei ainakaan, jos suhde on terve. Lapsi on eri asia.
Ihmissuhteet ovat vaikeita. Et saa koskaan täydellistä rakkautta, kunnioitusta etkä hellyyttä. Kestävä ja tasapainoinen parisuhde on taatusti jokaisen ihmisen lottovoittouni. Ehkä suhteen alussa, mutta sitten kaikki muuttuu erilaiseksi. Olemme kaikki inhimillisiä ihmisiä, emme täydellisyyksiä.
Älä loukkaannu tästä, ja sun lääkärisi on varmasti sulle jo kertonutkin: hanki lemmikki. Tuo juttusi kuulostaa niin ihmeelliseltä, että tuli todellakin mieleen, että etkö käy terapiassa lainkaan? Ei lääkkeillä ongelmia ratkota.
Sitten ihmisten pariin, opiskelukavereiden, työkavereiden, harrastuskavereiden, naapureiden, ikätoverien, eläkeläisten... Mahdollisuuksia on vaikka kuinka!
Ei sinulla ole oikeutta kaataa kenellekään vastuuta sinun onnellisuudestasi. Siitä olet vastuussa vain sinä itse. Älä sotkeudu vakaviin ihmissuhteisiin, jollet ole niihin valmis. Ei kukaan halua, eikä pysty, alkaa sulle terapeutiksi. Aivan liian raskas taakka.
Mitä sinä kuvittelet pystyväsi antamaan kumppanillesi? Masennusta ja ahdistusta? Hoida ensin elämäsi kuntoon.
En tietenkään ole etsimässä itselleni terapeuttia poikaystävästä! En anna masennusta vaan läheisyyttä, rakkautta, hyväksyntää ja uskollisuutta. Tulen onnelliseksi, kun löydän poikaystävän. Silloin en enää tietenkään ole masentunut, koska yksinäisyys loppuu siihen. Aina, kun olen ihastunut johonkin, muutun iloiseksi ja ihanaksi ihmiseksi. Sitten, kun saan vielä vastakaikua tunteilleni, elämäni muuttuu täydelliseksi. Tai oikeastaan se menee yleensä toisinpäin, että ensin minusta kiinnostutaan ja sitten ihastun itsekin.
Niin ja yritän koko ajan tutustua muihin ihmisiin olemalla aktiivinen harrastusten, työelämän ja opiskeluaktiviteettien parissa. Käyn myös paljon yksin baareissa etsimässä "häntä". En voisi olla aktiivisempi. Nettitreffejä ja chattejakin olen koittanut lukuisia kertoja, mutta se ei taida olla ihan minun juttuni. Livenä tapaa mielenkiintoisempia ihmisiä ja näkee heti, onko kemiaa vai ei. Netissä kaikki ovat jotenkin kauhean epäluuloisia ja esittävät vain vaatimuksia, vaikkeivät itse täyttäisi niitä.
En tosiaan käy terapiassa, olen jonossa. Lääkkeitä olen syönyt jo yli puoli vuotta. Lemmikistä unelmoin, mutta en voi ottaa sitä, koska aikani ei riittäisi sille, koska oma elämäni on niin aktiivista. Ehkä parin vuoden päästä.
Riippuvaisuutta on olemassa kahdenlaista, tervettä ja epätervettä. Epäterve riippuvaisuus ilmenee esim. suhteissa, joissa mies pahoinpitelee naista, mutta nainen ei silti pysty jättämään miestä. Itse en alistuisi sellaiseen koskaan. Jokainen ihminen on kuitenkin terveellä tavalla riippuvainen muista ihmisistä. Jos olet opiskellut psykologiaa, tiedät, että ihminen peilaa itseään muiden kautta. Ilman muita ihmisiä, ihminen ei löydä identiteettiään.
En ymmärrä tätä nykyajan egoistista individualismia, että ihmisen pitäisi olla täysin riippumaton muista. Kyllä jokainen ihminen tarvitsee hyväksyntää ja hellyyttä, että voisi olla onnellinen. Jos joku väittää muuta, on hän tunteeton psykopaatti tai valehtelija!
mun kaa? :)
Kiitos piristävästä kommentista. Mutta ehkä ihan netin välityksellä en mene lupailemaan kenellekään mitään :D
Yritän aina saada ihmisille vähän ilvettä silmäkulmaan, vaikkei aiempi viestini siitä ehkä paljon kerrokaan (ensimmäinen vastauksesi, jonka sait...).
että ei täydellistä rakkautta? Oletko hieman liian keskinkertainen ihminen antamaan kenellekään hyviä neuvoja?
Täytyy vain kertoa, että olen eri mieltä kuin tuo, jonka kanssa väittelit. Ei kannata uskoa tuollaista puhetta. Ihmiset, jotka korostavat aina riippumattomuuttaan ja itsenäisyyttään taitavat olla sairastuneet omaan vahvuuteensa. Sitä paitsi kaikki me täällä pallolla olemme riippuvaisia toisista. Suomessa sitä ei vain huomaa niin helposti, kun vastuu lähimmäisistä on siirtynyt perheeltä valtiolle. Mutta todellakin, kaikki ovat riippuvaisia, ja riippuvaisuuteen parisuhdekin perustuu. Vai voiko esimerkiksi lapsia tehdä yksin? :D
Nämä vahvuuteen sairastuneet sekoittavat kaksi asiaa: tyytyväisyyden omaan elämään, ja toisaalta riippuvaisuuden kumppanista. Se on totta, että täytyy olla tyytyväinen omaan elämäänsä, sitä ei voi paikata kumppanilla tai rakkaudella. Mutta ei se muuta sitä miksikään, että rakkauteen kuuluu jonkinverran molemminpuolista riippuvuutta, ja se onkin yksi niistä asioista, joka tekee rakkaudesta sellaisen kokemuksen kuin se on. Se on vain nämä vahvuuteen ja itsenäisyyteen sairastuneet (yleensä naiset), jotka eivät voi sietää rakkauden riippuvaisuusaspektia. Ei yksin voi rakastaa kuin itseään. Ja siihen vahvuuteen sairastuminen viekin.
Ymmärrän hyvinkin mitä tarkoitat. Siinä vaiheessa kun ikää tulee tarpeeksi, itselläni sitä on 36 vuotta, ja suurimmaksi osaksi olen viettänyt sinkkuelämää niin kyllä se ihan oikeasti alkaa harmittamaan ja jopa masentamaankin. Kun vuodet vain vierii ja sitä "oikeaa" ei tunnu tulevan vastaan niin sehän alkaa suorastaan vituttamaaan. Takana kuitenkin on joitakin lyhyitä suhteita niin sitä kuitenkin tietää miten kivaa olisi elää toisen kanssa. Veikkaisin että nämä jotka aina selittävät että "sinun pitäisi ensin hoitaa itsesi kuntoon" ovat todennäköisesti juuri niitä jotka eivät yksinäistä sinkkuelämää ole juurikaan viettäneet. Eli eivät todellakaan tiedä mistä puhuvat.
Itselläni on juuri sama juttu. Kavereiden kanssa on kiva olla ja ulospäin olen hyvinkin positiivinen ja iloinen kaveri, mutta siinä vaiheessa kun tulee kotiin jossa ei ole ketään odottamassa niin oikeasti kyllä kaipaisi sitä vastakkaista sukupuolta jonka kanssa voisi nukahtaa yhdessä saman peiton alla, ja vielä aamulla herätessä huomata että toinen on siinä edelleenkin. Kyllä se todellakin on niin että yksin ei voi tulla onnelliseksi, kyllä siihen se kumppani vaaditaan.
Hei!
On hienoa, että sinä ja jutun aloittaja ja varmasti moni muukin MYÖNTÄÄ tuntevansa masennusta parisuhteen puuttumisen takia.
Myönnän itsekin, että olisin HUOMATTAVASTI onnellisempi, kun olisi se mies, jonka kanssa jakaa asioita, rakastaa ja rakastella. Jonka kanssa jopa suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
Itse elän kahden murkkuikäisen kanssa. Kyllä olisi mahtavaa, jos jonain päivänä tämä yksinäisyys päättyisi ja saisi tuntea sitä todellista ja kestävää onnea!!
Ihminen on sosiaalinen eläin mutta ei se tarkoita sitä, ettei ihminen pystyisi elämään ilman seurustelukumppania. Se tarkoittaa sitä, että ihminen tarvitsee ylipäätään läheisiä ihmissuhteita. Perhe ja ystävät esimerkiksi. Työ- ja harrastuskaveritkin ovat tärkeitä.
Olisiko mahdollista, että tuo sinun ajattelutapasi on ainakin osasyy masennukseesi? Tuo tapa ajatella on erittäin itsetuhoinen - niin kauan kun ajattelet noin, et koskaan saavuta mielenrauhaa ja onnellisuutta, et edes tyydyttävää elämää. Olet mielialalääkkeiden orja loppuelämäsi, jos et halua luopua tuosta ajattelun ehdollistumasta. En sano tätä ilkeyttäni, koska tiedän että olet onneton sinkkuna ja tiedän miltä se tuntuu, vaan sanon sen siksi että voisit auttaa itseäsi olemaan tyytyväisempi elämääsi.
Et ole ainoa, joka pistää itsensä kärsimään ehdollistumien takia. Juuri tuo ehdollistuma "elämä ei ole mitään ilman (romanttista) rakkautta" lienee yksi yleisimmistä länsimaissa. Mieleeni on hyvin jäänyt miten Martin E.P. Seligman kuvasi kirjassaan Optimistin käsikirja sitä miten kognitiivisen terapian ammattilainen suhtautui tähän ehdollistumaan. Terapeutti saattoi huutaa tätä itkevälle asiakkaalle että "rakkaus on tärkeää mutta on paskapuhetta ettei ilman sitä voi elää. Lopeta tuo ruikutus ja elä elämääsi". Ei ihan tarkka lainaus, koska olen lukenut kirjan vuosia sitten mutta sisältö on oikein. Se jäi hyvin mieleen ja päätin itse hankkiutua omasta ehdollistumastani eroon. Suosittelen samaa kaikille.
olla sosiaalisten kontaktien orja, tai olla lääkkeiden orja. Kuulostaa tylsältä.
Mutta entä, jos ihmisellä ei ole läheisiä kohtakteja? Ei ole sukulaisia eikä läheisiä ystäviä? Jos ei sukua ole, ei sitä voi hankkia, (paitsi menemällä naimisiin) mutta poikaystävän kylläkin voi hankkia. Ihminen kaipaa läheisyyttä ja hyväksyntää. Ei sen puutteeseen auta, vaikka kuinka muuttaisi ajattelutapojaan.
Vai muka olet onneton juuri siksi, että olet sinkku! Mistähän olet moisen saanut päähäsi? Jos haluat jotakin hienoa ohimenevää krapulaan päättyvää tunnetta, jota jäät jälkeenpäin kaipaamaan lisää, niin käytä heroiinia, ääliö!!
Sulla se ei näytä hissi menevän ihan ylimpään kerrokseen kun tuossa selailin noita kommentteja mitä olet eri keskusteluihin laittanut, ja vielä omalla naamallasi !
Sinkkuuteen ei kannata lääkkeitä syödä, kun se ei ole
sairaus. Masennukseen taas kannattaa, jos se on vakavaa.
Kommentoit jollekin, että kun löydät kummppanin, tulet
onnelliseksi ja elämä on taas ihanaa. Saanen epäillä.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei vakava masennus
häivy kuin taikaiskusta uuden kumppanin avulla.
Olo voi kohentua ja kumppanista voi tuntea riemua,
mutta masennus nostaa päätään pienistäkin vaikeuksista.
Olet mustasukkainen kumppanista, epäilet että hän
pettää sinua jne jne. Kumppanille se on erittäin
raskasta ja moni uudi suhde siihen kaatuukin. Ei uutta
suhdetta ole hyvä rakentaa heikolle pohjalle.
Ei ihmisen koko onnellisuutta saisi rakentaa yhden
suhteen varaan. Entä jos suhde loppuu? Sitten olet
entistä surkempana ja ehkä jopa itsetuhoinen?
Riippuvuudesta vielä: Minusta riippuvuus on täysin
väärä sana tasapainoisessa suhteessa. Eläimen pentu
on emostaan riippuvainen, vauva on äidistään riippuvainen,
mutta aikuinen ihminen ei ole toisesta riippuvainen.
Hän voi saada toiselta paljon ja antaa hänelle paljon,
mutta ei hän toisesta riippuvainen ole. Kyllä tasapainoisessa
suhteessa elää kaksi yksilöä, eikä vain yksi kollektiivinen "me".
En minä ole koskaan itsenäisyyttäni suhteessa kadottanut,
edelleen minä olen ollut minä. Se ei tarkoita sitä,
etten osaisi tehdä kompromisseja, tai etten rakastaisi
kumppaniani yli kaiken.
Kuinka tullaan onnelliseksi yksinäisenä? Varmasti paljon vaikeampaa kuin hyvässä parisuhteessa.
yksinäni! Mulla on kaksi hyvää ystävää, joita kuitenkin tapaan vain muutaman kerran vuodessa pitkän välimatkan takia. Lapsuuden perheeni on aika hajoittanut, vanhukset ja sukulaiset kuolleet ja sisar asuu muualla, emme ole läheisiä.
En koe olevani yksinäinen. Juttelen ihmisten kanssa rapussa, pihalla, kaupassa, opiskelupaikoissa, harrastuksissa. Käyn yksin kaljalla kerran kahdessa kuukaudessa tutustumassa ihmisiin. Tuttuja ihmisiä on kertynyt muutamassa vuodessa uudella paikkakunnalla, kun olen vain mennyt juttelemaan kaikille.
Pidän elämästäni. Ulkona on kaunista, pidän luonnossa kulkemisesta. Onnellisuus on kiinni pienistä asioista: hyvä musiikki, liikunnan ilo, hyvä ruoka, kaunis ilma, lohdullinen sade, hyvä kirja, iloinen ihminen kaupassa, onnistunut tehtävä, loppuun saatettu tavoite, vapaus, velvollisuuksien hoitaminen, luovuus, ongelmiin ratkaisujen hakemista, kaunis väri, pehmeä iho, elämänryppyiset kasvot, lasten äänet, uuden oppiminen, vanhan asian soveltamista, mukava uni, tavara joka löytyi helpolla, hyvä tuoksu, IHAN MITÄ VAIN!
Luulen, että onnellisuus on kiinni asenteesta! En kaipaa vierelleni kumppania. Tosin en sitä ole kiellettyjen ja ehdottomien asioiden listallekaan laittanut :).
Minulla on lemmikki, joka on helppohoitoinen ja seurallinen.
Jos nykyinen elämäntilanteesi estää sinua tavoittelemasta terveyttä, annan sinulle painavan neuvon: muuta elämäsi niin, että voit ottaa lemmikin, voit harrastaa liikuntaa, ehdit tekemään asioita, joista pidät ja nautit. Itse olen katkerasti joutunut aikoinani miettimään, mikä todella on elämässäni tärkeää. Tiedän, mistä puhun. Vain sinä itse voit tehdä ne tärkeät muutokset.
nykyään ei enää rakasteta, on vain suhteita. joillekin se on ongelma.
Ensiksikin: tämän ketjun aloittajalle voimia ja paljon!!
Hän varmasti tarkoittaa sitä, että olisi EDES HELLYYTTÄ, tunne, että joku ihminen välittää, kuuntelee, hellii! Kyllä yksinäisyys on vakava asia ja uskon, etteivät kaikki ole sellaisia, että juoksevat karkuun toisen henkistä pahaa oloa. Rakkaus ja välittäminen ovat suuria asioita ja onneksi monet meistä ymmärtävät, että ihmisellä saattaa olla heikot hetkensä/vuotensa, mitkä kelläkin. Yksinäisyys ei ole jokaiselle helppo asia.
Moi!
Olet avoin, kiltti ja ystävällinen... se on hienoa, mutta joskus masennus on sitä, että sisäinen terve aggressio ja elämänvoima ei virtaa etkä tee itsestäsi "näkyvää".
Terapia voisi tietenkin olla hyvä juttu!
Samoin voisit pohtia mitä ominaisuuksia ja minkälaista persoonallisuuden piirteitä kaipaat miehessä - kehitä ja löydä niitä sitten itsessäsi. Voit löytää näin lisää tilaa elämääsi ja tarvitsevuuteesi.
Ja huomaa myös - missä tuntisit onnesi, jos olisit löytänyt tuon kumppanin... kehosi/itsesi ulkopuolella vai sisäpuolella?! Ja mikä estää sinua kokemasta tuota onnea ja täyttymystä nyt? Ajatus, tulkinta elämästäsi tilanteesta ja tarinasta, mielikuvitus...
Kaikkea hyvää sinulle... =)
ja minulle... Tämä laittoi myös pohtimaan elänkö itse mitä puhun... ja neuvoni vaikuttaa oikein hyvältä myös minulle =)