Minulla on ongelma, joka kävikin jo ilmi viestini otsikossa.
Minä en osaa luottaa toiseen osapuoleen ja meidän suhteeseen. Minä en tiedä onko minulle jäänyt aikaisemmista suhteista/jutuista sellaiset arvet, että ne vaikuttaa vielä tämän päivänkin suhteeseen.
Olen kadottanut sen pienen tytön luottamuksen. Sen pienen tytön, joka joskus olin. Luotin kaikkeen ja kaikkiin, petyin kerta toisensa jälkeen, ja nyt olen pisteessä, etten enää luota, vaikka nyt olisi hetki, jolloin minun uskoa ja luottamusta tarvittaisiin enemmän kuin koskaan.
Nyt nimittäin minulla on jotain sellaista, mitä koskaan aiemmin en ole omistanut, ja tunnen jotain sellaista, mitä en koskaan ennen ole tuntenut.
Mistä löydän taas uskoa, luottamusta itseeni sekä kumppaniin? Miten te muut olette löytäneet luottamuksenne? Nimittäin oma luottamuksen puutteeni voi itse ajaa minut siihen, ettei suhdetta jonain päivänä enää olekaan.
Kiitos kun sain purkautua. Kiitos että lopetin itkemisen edes hetkeksi.
Ja kiitos edes jonkinlaisista kommenteista.
Minä en osaa luottaa toiseen osapuoleen ja meidän suhteeseen. Minä en tiedä onko minulle jäänyt aikaisemmista suhteista/jutuista sellaiset arvet, että ne vaikuttaa vielä tämän päivänkin suhteeseen.
Olen kadottanut sen pienen tytön luottamuksen. Sen pienen tytön, joka joskus olin. Luotin kaikkeen ja kaikkiin, petyin kerta toisensa jälkeen, ja nyt olen pisteessä, etten enää luota, vaikka nyt olisi hetki, jolloin minun uskoa ja luottamusta tarvittaisiin enemmän kuin koskaan.
Nyt nimittäin minulla on jotain sellaista, mitä koskaan aiemmin en ole omistanut, ja tunnen jotain sellaista, mitä en koskaan ennen ole tuntenut.
Mistä löydän taas uskoa, luottamusta itseeni sekä kumppaniin? Miten te muut olette löytäneet luottamuksenne? Nimittäin oma luottamuksen puutteeni voi itse ajaa minut siihen, ettei suhdetta jonain päivänä enää olekaan.
Kiitos kun sain purkautua. Kiitos että lopetin itkemisen edes hetkeksi.
Ja kiitos edes jonkinlaisista kommenteista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuollaiseen ei paljon ole tehtävissä,ennen aikainen luottamuksen epäily saattaa jopa romuttaa suhteenne.
Ainoa järkevä ratkaisu sinulle olisi seuraavanlainen,mutta sinun täytyy psyykata itsesi ajattelemaan noin ja elää aidosti kuten opit ajattelemaan.
Lopeta asioiden murehtiminen ja miettiminen täysin,älä päästä ajatuksiisi sellaisia ajatuksia jossa epäilet kauheaa tapahtuvaksi.
Opi ajattelemaan niin että KAIKKI ON HYVIN KUNNES TOISIN TODISTETAAN!
Sinulla ei ole ongelmaa ,kenties omassa päässäsi kun ajattelet noin on särö,mutta muuta ongelmaa ei ole.
Ongelma ilmoittaa kyllä olemassa olostaan kun ja jos sellainen tulee,murehdi vasta silloin.
Luota mieheesi täysin,älä epäile.
Älä siis murehdi sellaisia joita ei ole tapahtunut.
On sitten sen ajan murhe jos saat selville ettei miehesi olekkaan luottamuksesi arvoinen,vasta sitten on uusi tilanne,ei ennen sitä.
Jos näin ei olis, hyvälle tytölle olis ollut ottajia jo kymmenen vuotta sitten, nyt on vitun turha tulla enää itkemään kun kaikki on jo menetetetty.
En osaa pahemmin auttaa, mutta ilmoittaudunpa vain kohtalontoveriksesi. Olen nyt 19-vuotias tyttö, jolla on ollu takanaan yksi ainut kunnollinen seurustelusuhde. Kesti yhteensä sellaiset 4kk, jonka aikana mies kerkesi pettää. Asioita setvittiin ja uudestaankin yritettiin, muttei siitä mitään tullut. Käteen jäi vain traumat siitä, että seuraavissa suhteissa käy samoin.
Erosta on kulunut jo puoli vuotta, mutten ole päässyt yli. Ottajia olisi ollut, mutten vain ole pystynyt yrittämään enää mitään. Tuntuu, etten enää uskalla aloittaa seurustelua, koska pelkään jälkiseurauksia.
Täällä myös kohtalotoveri. Kuusi miestä pettänyt tähän mennessä, yksi ollut uskollinen, joten ei luottamusta täälläkään.
Korjauskeinoa en ole vielä keksinyt, mutta olen keksinyt keinon jolla voi omaa oloa jonkin verran helpottaa:
Joku sanoi jossakin, että se, kuinka paljon pelkää esim. toisen pettämistä on suoraan verrannollinen siihen, miten siitä uskoo itse selviävänsä.
Olenkin yrittänyt miettiä, miten voisin järjestää elämäni sellaiseksi, ettei toisen menettäminen pettämisen takia musertaisi minua täysin. Eli järjestämällä enemmän tekemistä ja elämällä sosiaalisempaa elämää. Tapaamalla enemmän ystäviä, hankkimalla sitä niinsanottua "omaa elämää" ympärilleni mahdollisimman paljon.
Ja varsinkin huolehtimalla itsestäni (eli kun katsoo peiliin niin pitää voida uskoa että kyllä vielä ottajia löytyy jos toinen pettäisikin)
Eli ihan tietoista oman itsetunnon kohottamista ja oman elämänsä järjestämistä aktiiviseksi. Silloin selviää helpommin jos joskus tuleekin petetyksi. Ja tietysti puhumalla asiasta hyvän ystävän kanssa.
On toiminut minun kohdallani. Helpompaa kun ei ole liikaa aikaa miettiä, itse kun mietin noita jos olen liian pitkään yksin...
Ehkä luottamus tulee ajan kanssa kun toinen osoittautuu sen arvoiseksi kerta toisensa jälkeen eikä voi enää olla uskomatta että se on uskollinen. ;)
Mutta 100% en ehkä haluaisikaan luottaa keneenkään, eikä varmasti kannatakaan. 99% on ihan hyvä, ikinä ei tiedä miten ihmiset muuttuvat ja mitä elämässä tulee eteen.