Olen melko tuoreessa suhteessa, ja usein tunnen mustasukkaisuutta mieheni menneisyydestä. Onhan minullakin ollut omat miesjuttuni ja ihastumiset/rakastumiset, mutta häiritsee ajatella poikaystävääni pitämässä hyvänä/rakastelemassa muita naisia. (Joo, yritän kyllä olla ajattelematta..)
Nyt selvisi, että miehellä on ollut klamydia - useita vuosia sitten. En voi itselleni mitään, mutta ajatus ällöttää. En pääse nyt millään "tämän asian yli". Tiedän, että ylireagoin, mutta jotenkin mies tuntuu "saastuneelta". En todellakaan halua seksiä hänen kanssaan, koska jotenkin tuntuu siltä, että hän on "kuitenkin pannut jo koko muuta kaupunkia".
Nyt selvisi, että miehellä on ollut klamydia - useita vuosia sitten. En voi itselleni mitään, mutta ajatus ällöttää. En pääse nyt millään "tämän asian yli". Tiedän, että ylireagoin, mutta jotenkin mies tuntuu "saastuneelta". En todellakaan halua seksiä hänen kanssaan, koska jotenkin tuntuu siltä, että hän on "kuitenkin pannut jo koko muuta kaupunkia".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itsekään en pidä ajatuksesta, että mieheni on hyväillyt toisia naisia, harrastanut seksiä toisten naisten kanssa, rakastanut toisia naisia ja pitänyt heidän kanssaan hauskaa. Mutta kuitenkin tiedän, että nyt minä olen se nainen kenen kanssa mieheni haluaa olla. Minua hän rakastaa. Eikä sillä mitä joskus on ollut, ole mitään väliä. Hän on rakastanut, halunnut ja ihaillut niitä naisia, mutta niin ei tee enää. Yritä olla ajattelematta asiaa ja muista, että nyt sinä olet se kaikkein tärkein nainen :)
Ja tuosta klamydiasta. Tottakai on inhottavaa tietää, että toisella on ollut sukupuolitauti. Tauti on kuitenkin hoidettu ja sehän on pääasia. Keskustele asiasta miehesi kanssa, jos se sinua kovasti vaivaa. Klamydian voi saada vaikkei olisikaan "pannut koko muuta kaupunkia". Yritä hyväksyä asia. Meillä jokaisella on menneisyytemme, jokainen olemme tehneet omat virheemme, mutta mitä sitä menneitä penkomaan. Teidän yhteinen elämänne alkoi silloin kun suhteenne alkoi. Voi toki jutella asioista mitä oli sitä ennen, mutta kannattaa jättää ne omaan arvoonsa. Turhaan sitä päätänsä sekoittaa menneitä murehtimalla.
Onhan sinullakin, tyttöhyvä, ollut omat juttusi toisten miesten kanssa! Joten suo se myös poikaystävällesi. Sinun täytyy kunnioittaa hänen menneisyyttään, kuten hänkin kunnioittaa sinun. Mistä tiedät, vaikka hän ajattelisi sinusta samalla tavalla..? Turhaan kiusaat itseäsi ajattelemalla tuollaisia hölmöyksiä. Ei ne siitä muutu. Mutta rakkauteen kuuluu toisen hyväksyminen sellaisena kuin on. Ja menneisyys on osa poikaystävääsi. Et voi sitä muuttaa vaikka kuinka haluaisit. Se on vain hyväksyttävä.
Sinulla taitaa olla huono itsetunto..? Oletko epävarma itsestäsi? Jos niin on, niin älä kaada sitä poikaystäväsi niskaan. Sinun täytyy tehdä itse sille asialle jotain. Vahva itsetunto on vahvan suhteen perusta. Jos on koko ajan epävarma itsestään, ei voi suhdekaan pidemmän päälle toimiakaan. Vahvuutta itsetunnolle, vahvuutta suhteelle. Ja älä pohdi sitä menneisyyttä. Se pysyy siellä ilman sinun murehtimistasikin. Saat vain päänsärkyä. Ja klamydia ei ole nykypäivänä enää edes harvinainen.. Oletko varma, ettei sinulla itselläsikin olisi se... Nykyaikana kun ei voi koskaan olla varma mistään... Mutta et sinä silti sen "saastuneempi" ole vaikka niin olisi! Eihän sen saamiseksi tarvita kuin yksi satunnainen seksikumppani..
Minkäs ikäisiä te olette?
Yritäpäs nyt kohentaa sitä omaa itsetuntoasi, jotta voit hyväksyä myös poikaystäväsi muut (jo menneet) suhteet. Pidätkö itseäsi rumempana tai huonompana kuin hänen aikaisemmat tyttönsä? Jos tunnistat tuosta itsesi, niin on aika katsoa peiliin. Mikä muka tekisi sinusta yhtään sen huonomman?!? Pohdipas näitä..
Mutta pyhitä poikaystäväsi menneisyys. Hänellä on siihen oikeus, etkä sinä sitä voi muuttaa. Eikä sinun kuulukaan. Rakkautta on toisen hyväksyminen ja ehdoton luottamus toiseen ihmiseen. Ja vain sinä itse voit itseesi vaikuttaa. Aloita heti. Vahva itsetunto on vahvan parisuhteen perusta!
Ja hymyä huuleen! Hän kuitenkin valitsi näistä menneistä suhteistaan huolimatta sinut... Joten et sinä voi kovin huono olla =)
Upeita ihmisiä me olemme kaikki! Elämä hymyilee, kun sille hymyilee! Tsemppiä ja hyvää joulun odotusta!
Kerrothan jatkossakin kuulumisia..?
Ehkä ongelma tosiaan on huonossa itseluottamuksessa...
Tiedän olevani kaunis, pieni ja suloinen. Saan kyllä miesten ihailua... Poikaystäväni kehuu minua jatkuvasti ja on usein todennut, että "sun kanssa seksi tuntuu paremmalta, ku osasin edes kuvitella" ja "nyt vasta tiedän, mitä rakkaus on"...
Hän on hyvännäköinen ja menevä, ja saa kyllä baarissa ihailua naisilta...
Alussa en millään uskonut, että hän todella kiinnostuisi musta, enkä vieläkään osaa luottaa hänen tunteisiin...
Koen menneisyyden uhkana, vaikka onhan mullakin oma menneisyys. Olen asunut exän kanssa yhdessä pari vuotta, ollut kihloissa jne...
Mutta kuitenkin miehen seksiseikkailut häiritsevät. En myöskään nyt luota siihen, ettei mies pettäisi minua, vaikka hän on sanonut, ettei ikinä vaarantaisi meidän suhdetta.
En tiedä, miten pääsisin tästä yli - miten saisin riittävästi itseluottamusta, että kestäisin miehen värikästä menneisyyttä...
(Minä olen 21-vuotias ja poikaystäväni pari vuotta vanhempi.)
Hanki itsellesi vaikka jokin mukava harrastus. Etsi uutta seuraa ja uusia kavereita. Sillä pääset ainakin alkuun oman itsetuntosi pönkittämisessä. Huomaat, että on paljon ihmisiä, jotka arvostavat seuraasi..
Ja ihan totta puhui eräs sinulle vastannut, että on myös ehkä syytä miettiä uudelleen suhteen vakavuutta.. Jos suhde on todellakin vahvalla pohjalla ja rakkautta riittää, niin yleensä ei tuollaisia tarvitse pohtia.. Usko pois vaan.. Olen itsekin sen kokenut..
Ei varmastikaan kyllä ole helppoa ajatella, että ehkä hän ei ole se oikea, mutta se taitaa, ikävä kyllä, olla melko lähellä totuutta..
Tai mikähän minä olen sellaista sanomaan, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että jos jatkuvasti on paha olla ja tuollaiset asiat pyörivät mielessä koko ajan, niin ei se silloin voi kovin oikeata olla.. Kun sen oikean kumppanin löytää, ei varmasti tuollaiset asiat vaivaa enää päätä! Sen voin vannoa..
Että kannattaa nyt ensiksi keskustella poikaystäväsi kanssa, mitä hän on mieltä. Puhukaa ja pohtikaa yhdessä. Ei tule mitään, että yksin tuollaisia pohdiskelet. Eikö kumppanillasikin ole oikeus tietää, mitä oikeastaan ajattelet?
Mutta ihan totta, jos tuollaiset asiat sinua noin kovasti vaivaavat, niin ei teidän suhteenne kovin vahvalla ja oikealla pohjalla ole.. Olen pahoillani tämän sanoessani, mutta mietipä nyt itsekin. Vaikutat olevan erittäin epävarma.. Masennusmerkitkin on jo ilmassa.. Eli "siitä oikeasta" ei voi olla kyse.. Hänhän ajaa sinut ihan masennuksen partaalle! Tai eihän varsinaisesti hän, mutta oma epävarmuutesi hänestä.. Ei hän siis voi olla sinulle "se oikea".. Kun "sen oikean" löydät, sinun ei todellakaan enää tarvitse tuollaisia miettiä.
Mutta tee niin kuin parhaaksi katsot. Mutta nyt sinun täytyy ottaa itseäsi niskasta kiinni. Noin et voi jatkaa tai tulet hulluksi. Jos päätätte edelleen jatkaa yhdessä, niin kuitenkin muutoksia on tapahduttava. Ja ne muutokset lähtevät sinusta itsestäsi. Jos todella haluat tältä suhteelta enemmän, niin silloin sinun on todellakin lakattava ajattelemasta miehesi menneisyyttä. Jos noin jatkat, ei suhde todellakaan voi pidemmän päälle toimia.
Lähde ulos, tapaa ihmisiä, huolehdi itsestäsi. Lähde vaikka kylpylään rentoutumaan. Mutta nyt sinun on tuollaiset mietteet saatava pois mielestäsi! Tee jotain ennen kuin se etenee sairaudeksi.. Merkit on jo olemassa..
Mutta hyvää talven jatkoa ja hymyä nyt huuleen! Aurinko ilmestyy kyllä myrskynkin jälkeen..
Saisit olla todella kiitollinen, että miehesi edes jakaa kanssasi menneisyytensä! Oma miekkoseni ei ole kertonut MITÄÄN menneestä elämästään, en tiedä onko hän ollut joku gigolo vai elänyt kuin munkki. Arvaa lähteekö siinä vasta mielikuvitus lentämään?
Mielestäni on epäreilua salata minulta menneisyytensä, varsinkin kun olen kertonut omastanikin (vaikkei siinä paljoa ollut kertomista, mut kuitenkin..)
Se että kultasi kertoi sinulle aiemmista kokemuksistaan juuri kertoo sen, että se on hänelle mennyttä elämää, eikä enää merkitse hänelle mitään.
Kun tiedät asioiden oikean laidan, osaat käsitellä sen paremmin ja ymmärrät häntä paremmin, kun tiedät minkälainen historia hänellä on.
Minä taas saan mietiskellä, että vieläköhän kultsini soittelee exälleen ja ties ketä muita paneskelee, kun ei voi minulle mitään paljastaa..
Ja mitä hän minulta oikein salaa?!
Tosi epäreilua..
Ja toinen juttu; mieheni ei myöskään suunnittele tulevaisuutta kanssani!
Minä vaan yksin puhelen kihloista ja maalle muuttamisesta, johon toinen vaan örisee jotain takaisin! Eli ei muuta kuin tätä päivää pitäisi osata ajatella, se on miehen logiikka.
kuitenkin ajattelisit suhteen vakavuutta uudestaa,jos nyt jo tunnet moisia tunteita niin ei ne siitä ainakaan ajan mittaan häviä tulevat pahemmiksi luultavasti.tai sitten sinun on vain yksinkertaisesti käytävä kaikki asiat läpi itsesi kanssa ja pohtia miten pääset niiden yli.mustasukkaisuus voidaan myös jossain tapauksissa luokitella sairaudeksi,se tuhoaa hyvänkin suhteen...eihän semmosessa pari suhteessa voi olla jossa joku kyttää jokaista liikettäs ja epäilee jatkuvasti.rohkeutta ja voimia sulle!
Olen ihan sairaan mustis rakkaani entisistä. En niinkään ex vaimosta, sen jotenkin olen hyväksynyt ihan helposti mutta niistä muutamasta parikymppisestä (mies itse 42v !!)jotka on olleet hänen elämässään ennen minua. Itse olen 35v ja ihan vetävä ja sexikäs (kuulemma), mutta kun...
Mulla on nyt semmonen kulta joka pystyy halutessaan iskemään nuoria nättejä naisia. Itse olen jo kaks lastakin tähän maailmaan väsännyt ja se näkyy kyllä kropassa. Lisäksi vielä sekin, että tapaamme vain kerran kuussa olosuhteiden pakosta ja tätä on jatkunut nyt jo puoli vuotta.
Ymmärrän täysin tunteesi, ei ole helppoa !!
Meillä mustasukkaisuus on vielä molemmin puolista eli ollaan molemmat ihan sairaita mutta niin rakastuneita. Tämä on pahempaa kuin teininä. Ikinä en ennen ole ollut kenestäkään näin mustis!!
Neuvoa en sua osaa, koska kuten huomaat, olen itsekkin ihan kusessa!! Jaksamista!
Mielestäni menneisyydestä ei pitäisi asettaa ongelmaa. Poikaystävääni ärsyttää menneisyyteni mielettömästi sen tähden, etten suostu puhumaan siitä. Ainut syy siihen on se, että menneisyydellä ei ole mitään väliä, eikä se vaikuta nykyiseen suhteeseen millään tavalla. En sitten tiedä miten teillä.
on esim. sata kokemusta menneisyydessä.
Sulla ei ole todellakaan varaa sanoa, että sun menneisyytesi ei vaikuta tähän suhteeseen!!!
Et voi koskaan sanoa, ettei sun menneisyytesi kuulu nykyiselle poikakaverillesi!
Mieti nyt vähän!
Ajatteleppa omalle kohalle!