Laitoin tämän jo uskottomuus-palstalle, mutta nyt tuli mieleen että niitä viestejä lukevat ehkä eri ihmiset kuin näitä. :-)
Olen tässä viime vuodet katsellut työpaikallani kiinnostavaa miestä. Hän on varattu ja ollut sitoutunut samaan naiseen koko ajan. Kunnioitan muiden suhteita enkä ole koskaan yrittänyt vampata varattua miestä, mutta nyt houkutus on käymässä ylivoimaiseksi, varsinkin kun hänen kehonkielensä ihan arkisissa tilanteissa kertoo minulle, että jokinlainen kiinnostus taitaa löytyä toiseenkin suuntaan.
Äitini ja siskoni ovat molemmat naineet miehet, jotka olivat tapaamishetkellä varattuja. Kummankaan mies ei tietääkseni ihan seksiin asti pettänyt edellistä naisystäväänsä, mutta henkistä pettämistä tapahtui varmasti, eli äitini ja siskoni ovat olleet syypäitä toisten eroihin. Molemmat ovat naimisissa edelleen, ja heidän neuvonsa on tosiaan rohkaiseva: Jos tiedät mitä haluat, niin entinen tyttöystävä on pian entinen tyttöystävä. Elämässä saa sen oikean, vaikka tilanne aluksi ei olisikaan suotuisa.
Vaikka haluan hänet, tiedän että asenteeni voisi muuttua hänet saatuani. Silloinhan hän ei olisi enää puhtoinen ja uskollinen vaan pettänyt jotakuta edellistä naisystävää, olkoonkin että minun kanssani. Haluan uskollisen miehen, joten hänen iskemisensä näyttäisi vievän ojasta allikkoon. Silti minusta tuntuu, että hän on se. Hänessä on sitä jotain.
Kertokaapa, miten ratkaista tilanne. Miten saan tietää, onko hänellä samanlaisia tunteita kuin minulla? En haluaisi houkutella häntä "turhaan", hänkin saisi minun moraalistani aivan väärän kuvan. Toisaalta olisi vähän absurdia sanoa miehelle, jonka kanssa ei ole koskaan edes suudellut, että "minusta tuntuu että sinä olet se oikea". Mitä tehdä tai sanoa?
Minulla on kyllä usein mahdollisuus jutella hänen kanssaan kahden kesken kahvihuoneessa, mutta olen viime aikoina karannut takaisin töihin, kun hän ilmestyy, juuri siksi että tilanne on minulle niin hankala. Saatan olla vaihtamassa työpaikkaa muutenkin pari kuukauden päästä, eli työpaikkaromanssin vuoksi ei kannata tuomita.
Olen tässä viime vuodet katsellut työpaikallani kiinnostavaa miestä. Hän on varattu ja ollut sitoutunut samaan naiseen koko ajan. Kunnioitan muiden suhteita enkä ole koskaan yrittänyt vampata varattua miestä, mutta nyt houkutus on käymässä ylivoimaiseksi, varsinkin kun hänen kehonkielensä ihan arkisissa tilanteissa kertoo minulle, että jokinlainen kiinnostus taitaa löytyä toiseenkin suuntaan.
Äitini ja siskoni ovat molemmat naineet miehet, jotka olivat tapaamishetkellä varattuja. Kummankaan mies ei tietääkseni ihan seksiin asti pettänyt edellistä naisystäväänsä, mutta henkistä pettämistä tapahtui varmasti, eli äitini ja siskoni ovat olleet syypäitä toisten eroihin. Molemmat ovat naimisissa edelleen, ja heidän neuvonsa on tosiaan rohkaiseva: Jos tiedät mitä haluat, niin entinen tyttöystävä on pian entinen tyttöystävä. Elämässä saa sen oikean, vaikka tilanne aluksi ei olisikaan suotuisa.
Vaikka haluan hänet, tiedän että asenteeni voisi muuttua hänet saatuani. Silloinhan hän ei olisi enää puhtoinen ja uskollinen vaan pettänyt jotakuta edellistä naisystävää, olkoonkin että minun kanssani. Haluan uskollisen miehen, joten hänen iskemisensä näyttäisi vievän ojasta allikkoon. Silti minusta tuntuu, että hän on se. Hänessä on sitä jotain.
Kertokaapa, miten ratkaista tilanne. Miten saan tietää, onko hänellä samanlaisia tunteita kuin minulla? En haluaisi houkutella häntä "turhaan", hänkin saisi minun moraalistani aivan väärän kuvan. Toisaalta olisi vähän absurdia sanoa miehelle, jonka kanssa ei ole koskaan edes suudellut, että "minusta tuntuu että sinä olet se oikea". Mitä tehdä tai sanoa?
Minulla on kyllä usein mahdollisuus jutella hänen kanssaan kahden kesken kahvihuoneessa, mutta olen viime aikoina karannut takaisin töihin, kun hän ilmestyy, juuri siksi että tilanne on minulle niin hankala. Saatan olla vaihtamassa työpaikkaa muutenkin pari kuukauden päästä, eli työpaikkaromanssin vuoksi ei kannata tuomita.
Vastaukset 34
Vanhimmat
EI MITENKÄÄN!
Mietipä itsesi tilanteeseen jossa toinen nainen havittelisi sinun miestäsi. Ei tuntuisi varmastikaan kivalta. Vaikka äitisi ja siskosi ovatkin miehensä toisilta rosvonneet ja tätä pitävät hyväksyttävänä käytöksenä, niin en suosittele samaa sinulle.
Vaikka mies vähän katselisikin, näyttäisi kiinnostuneelta, niin ei asia aina ole niin. Itsekin kyllä olen ystävällinen työpaikan naisille, mutta omaa vaimoa en jättäisi mistään hinnasta.
Sitäpaitsi, jos ei toisen kanssa ole suudellut, tai mitään tehnyt, on turha kuvitella toisen olevan "se oikea".
Kyllä niitä vapaitakin miehiä riittää. Siitä vaan metsästämään :)
Tässä on varmaan se iso ero minun ja monien muiden välillä. Nimenomaan jos olisin itse hänen avopuolisonsa, pahastuisin toki jos toinen nainen metsästäisi miestäni. En kuitenkaan oikein mitenkään näe, miten voisin olla vihainen tuolle toiselle naiselle, eikö se olisi minun mieheni tehtävä olla uskollinen? Minusta pettämisessä on kaikki syy pettäjässä, ei siinä jonka kanssa petetään (ellei hänkin tietysti ole varattu).
En minäkään niin kokematon ole etten erottaisi ystävällisyyttä ja sitten jotain muuta. "Se oikea" oli tietenkin vain kielikuva, jonka tarkoitus oli osoittaa etten kuitenkaan juokse vain satunnaisen yhden yön jutun perässä. Minustakin ehjän ihmissuhteen rikkominen olisi häneltä äärimmäisen tyhmää vain yhden yön vuoksi, ja sitä tarkoitin tuolla "turhaan" houkuttelulla.
Taas puhuu mies joka ei tiedä elämästä mitään...
Elämä on lyhyt aika tuhlattavaksi, ja jos siltä tuntuu, silloin pitää toimia!
Noin puhuu vain reppanat, jotka ovat sen yhden onnistuneet itselleen (säälistä?) saamaan..
Mutta hyvää jatkoa silti!
Elämä on tehty elettäväksi!
...mulla kävi JUST NOIN -siis minä sinkku ja työkaverini naimisissa- ja olen nyt vaihtanut työpaikkaa enkä pidä enää mitään yhteyttä kyseiseen mieheen. Kerran puhuimme jopa hänen kanssaan pettämisestä ja (vaikka olinkin ajatellut häntä ERITTÄIN PALJON siinä mielessä) iskuyrityksistä, niin silloin kyllä sanoin hänelle päin naamaa, että en uskaltaisi lähteä toisten liittoa rikkomaan vaikka kiinnostusta olisikin.
Olimme todella läheiset työkaverit, kävimme joka päivä yhdessä syömässä ja kerroimme toisillemme paljon. Hänellä oli kaksi lasta, vaimo kotona ja talo, lainat, yms.
Näin jälkeen päin mietittynä olen ylpeä siitä että sanoin noin ja pystyin pidättelemään itseäni. Se varmaan hillitsi hänenkin kiinnostustaan (jos sitä edes oli niin paljon kuin minulla, vaikka kyllä flirttasimmekin aika rajusti) ja uskon hänenkin olevan tyytyväinen tähän. Enää en edes ajattele häntä "niin", kunhan muuten vaan ikävöin. Ehkä vuoden päästä laitan sähköpostia ja voimme mennä kahville.
Kuulostaa tylyltä mutta itsekurikin on hyvä vaihtoehto. Sitäkin voi katsoa taaksepäin elämässään myöhemmin, ylpeänä itsestään. Ei kaikkea tarvitse saada. Eikä kaikesta haluamastaan tarvitse pelätä, että katuu myöhemmin ettei sen eteen toiminut.
Ehkä joku järkevä nainen toimii minun mieheni kohdalla samalla tavoin, sitten jos ja kun olen itse vauvojen kanssa kotona ja mies työelämässä.
Toivon niin. Järki päässä.
Kyllä, näin se on! Muiden tunteilla ei saa olla mitään väliä ja vain itseä pitää ajatella, vailla minkäänlaista empatiakykyä!
mies saattaa katsella sinua, jos vaikka olet ihan siedettävän näköinen. saattaa hymyillä, jopa flirttailla. tarkoittamatta mitään. ja sinä olet jo ihan kypsää lihaa.
no, sitten sattuu niin että miehellä on huono päivä oman vaimonsa kanssa. suutuspäissään hän sitten saattaa hakea lohtua, viinasta tai vaikka sinusta. sinähän olet jo ihan valmis! ja kyllä, tässä vaiheessa kannattaa sinun iskeä kiinni! mutta tällöin myös sinä olet suhteen rikkoja! hävytöntä vikitellä miestä jolla on huolia. kun omsa suhde on koetuksella, on niin helppo hakea lohtua muualta. totta kai se pääsyyllinen on pettäjä, mutta olet sinäkin vailla minkäänlaista moraalia jos varattua vikittelet MISSÄÄN TILANTESSA. mutta oletkin saanut niin pirun hyvän kasvatuksen ja mallin äidiltäsi. hyi sentään!
ihanaa että on olemassa sinunkin laisia naisia!
No niin, olisi varmaan pitänyt arvata että lähes kaikki kannanotot tulevat varatuilta tai sitten ainakin kovin vähäisen itsetunnon omaavilta naisilta. Kyllä tässä nyt kuitenkin puhutaan älykkäästä miehestä eikä mistään kotihuolien takia ketä tahansa panevasta - sääli jos teillä on sellaisia miehiä itsellänne.
Ajattele nyt vähän mitä sinä itse kirjoitat.
Pidät hyväksyttävänä napata toisen naisen miehen.
Siihen ei tämän palstan muiden kirjoittajien itsetunto vaikuta pätkääkään.
Eikä myöskään se olemmeko me varattuja vaiko emme.
Sinun pitänee vähän nyt mennä itseesi ja ajatella muitakin.
Minun mielipiteeni on tässä
Parisuhde on aina koskematon kolmannelta.
Siis poikkeuksia tähän ei saa tulla.
Pidä siis itsesi kurissa toisen naisen mieheen nähden ja etsi itsellesi vapaa mies lähestyttäväksi.
Se mitä olet äidiltäsi ja sisareltasi oppinut ei tosiaan oikeuta sinua toimimaan samoin.
Ajatteles sitäkin että kun mies kerran lähtee toisen naisen mukaan avio/avoliitostaan tai seurustelustaan hän tekee sen toisenkin kerran.
Elikäs.... äidilläsi ja sisarellasi on aina pelko asiasta.
Juuri tuon mainitsemasi vuoksia asia onkin minulle ongelma. Oletko sinä lukenut, mitä kirjoitin? En ikinä ennen ole kenenkään suhteisiin puuttunut, juuri siksi, että olen kunnioittanut muiden suhteita. Sehän lukee ensimmäisen viestini alussa.
Mutta nyt tilanne on erilainen kuin koskaan ennen. Se saa kieltämättä ajattelemaan, että äitini ja isäni ovat olleet naimisissa 40 vuotta, ja ainakin minun havaintojeni mukaan siis ihan onnellisesti. Samaa eivät monetkaan nykyset lapset voi sanoa. Eli mitäpä jos vanhempani olisivat nuorina vain ajatelleet samoin kuin sinä? Minusta 40 vuotta onnellista avioliittoa on ihan tarpeeksi syytä sille, että joku on saanut väliaikaisia sydänsuruja.
Kenenkään ei kuulu saada sydänsuruja pettämisen takia. Ei vaikka parilla olisi edessä 100 vuotta yhteistä aikaa.
Ensin täytyy osata päättää se suhde missä on ja sitten vasta vilkuilla sivuille.
Ja vapaat pitäkööt näppinsä kurissa varattuihin nähden.
Vapaita miehiä ja naisia on kuitenkin markkinoilla ihan riittämiine joiden kanssa sitä omaa parisuhdetta voi kokeilla... aiheuttamatta pahaa mieltä kenellekään.
Tiedän että nyt moni sanoo että olen katkeroitunut nainen ja petetty.. mutta mutta
eipä olekaan. Minun suhteeni on aina päättyneet jotekin muuten kuin uskottomuuteen.(eipä kovin monta suhdetta edes ole)
Mutta minulle on äärimäsen tärkeä että ollaan uskollisia. itsekin olen.
hyvä tuula! puhut asiaa.
on se saatana kumma kun niitä varattuja ukkoja pitää katella!
kuole pois!
toivottavasti sinä löydät jonkun joka ei ole varattu! mutta olenpa vähän ilkeä ja toivon että mies pettäisi ja jättäisi sinut jonkun viettelijän vuoksi! siinäpä sitten olisit, petetty, jätetty ja onneton! mietipä miltä tuntuis! ajattele niillä ryynin kokosilla aivoillas. jahtaa vapaita miehiä, älä varattuja.
tehdä rankkaa ajatustyötä ja unohtaa hänet. usko pois kyllä se onnistuu ajan myötä
Varattua EI lähestytä !!!!!!!!!!!!!!!
Luepas Sinkut-palstalta miehen kertomus otsikolla Työpaikan narttu. Näet kuinka helppoa on pokata varattu mies, jonka aivot ovat housuissa kuten eräs siihen vastannut osuvasti totesi.
Pidä sitten se mies hyvänäsi ja mieti sitten onko työpaikalla uusi narttu (vaikka minä) häntä pokaamassa. Good luck!
voi Aino Aino.... kunpa sinunlaisesi akat joutuis kivitettäviksi...
Minunlaiseni akat saavat elämässään sen minkä haluavat ja ovat onnellisia, samalla kun toiset katkeroituvat suhtautuessaan asioihin noin. Katkeruus kivettää, eikä kivenä ole hyvä olla. Toisten mielipiteiden ymmärtäminen on viisautta, mutta ilmiselvästi kaikki eivät haluakaan olla viisaita. Se on sääli, koska viisaus ei ole mikään salainen tieteenlaji vaan sydämen avoimuutta.
Näyttää siltä että sinä Aino et ainakaan ole ihan viisas.
Miten niin monet naiset voivat nähdä miehet omaisuutena? Miehilläkin on tunteet. Hassua että siitä pitää muistuttaa.
Elämässäni olen saanut lähes kaiken minkä olen halunnut. Ja jos en ole saanut, olen myöhemmin huomannut ettei niin ole tarkoituskaan.
Olen myös oppinut sen, että pitää paikkansa lause niin makaa kuin petaa......
Katkeruutta en tunne mihinkään suuntaan.
Mutta etpä taida itsekään ymmärtää toisten mielipiteitä vaikka sitä meiltä muilta odotat. Jos onnellisuuteesi johtaa polku joka tekee useita ihmisiä onnettomaksi, ja teet sen tarkoituksella, en todellakaan voi enkä halua sinun mielipiteitäsi kunnioittaa enkä ymmärtää. En myöskään sitä että se on mielestäsi sydämen avoimuutta. Kuinka voisit itsekään kunnioittaa miestä joka lähtee naisen kuin naisen mukaan? Vai kuvitteletko olevasi niin erikoislaatuinen nainen ettei sama mies voisi uudelleen lähteä jonkun toisen naisen mukaan? - Sinunlaisiasi on kuule muitakin........
syyllisty toisen perheen rikkomiseen. Se saattaa pilata elämäsi lopullisesti.
Käy kysymässä mieheltä haluaako se sut vai vaimonsa.
Sillä se selviää?
Tosin täytyy olla todella epävarma itsestään kun joutuu kysymään neuvoa netin keskustelupalstoilta
Tere Aino !
Minun mielestäni sinä voit rauhassa koittaa onko sinulla mitään vaikutusta tähän varattuun herraan.Itse ihmettelen kovasti näiden ihmisten asenetta ja oletusta siitä, että mies muka lankeaisi sinuun. Jos mies oikeasti välittää ja rakastaa puolisoaan niin eipä sinun yrityksellä ole paljon vaikutusta.
Itse olen elänyt saman puolison kanssa 13 vuotta ja olen kyllä tähän saakka pystynyt helposti torjumaan vastakkaisen sukupuolen liian läheiset pyrkimykset. Kyllä osa miehistäkin osaa ajatella kokonaisuutta eikä vain elää omien viettien voimalla.
Toki minäkin arvostan naiskaunetta ja tunnen "sykettä" välillä vastakkaiseen sukupuoleen. Itse en vain usko, että se vaihtamalla paremmaksi muuttuisi. Kohtelemalla puolisoaan niin kuin toivoisi puolison itseään kohtelevan saa varmasti sen minkä ansaitseekin. Houkutuksia tulee aina se on vain hyväksyttävä, erona eläimiin ihminen voi jos haluaa kontrolloida käytöstään.
Viime kädessä parisuhteessa oleva on kuitenkin ainoastaan ja vain vastuussa käytöksesestään puolisolleen. On vaan muistettava totuus että kaikki miehet ei mene houkutuksiin mukaan vaikka ehkä niin uskotaan.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, hyvin sanottu (kirjoitettu)
Toisen puolison/kumppanin vamppaaminen on
hävytöntä kunnioituksen puutetta tätä ihmistä
ja hänen läheisiään kohtaan ja usein tuo
mielipahaa isolle joukolle.
Olemalla suoraselkäinen voit ehkä olla
myöhemmin itseesi tyytyväinen.
Olen kyllä itse huomannut että varatut ovat
yleensä viehättävämpiä, muttei tulisi mieleenkään
edes päästää ajatusta päähän. Suku voi olla
pahin mallinakin, kuten sanonta kuuluu.
mistä tiedät että hän seurustelee?oletteko puhuneet ko.asiasta vai oletkos udellut häneltä?
ja millä tavalla hän mielestäsi viestittää sinulle "halujaan"?
Et voi tietää tästä miehestä ellet kokeile häntä.Jos hänen nykyinen suhteensa hyvällä pohjalla hän torjuu sinut, mutta jos haluja uuteen suhteeseen, huomaat sen kyllä.Anna mennä vaan, ei tosiaankaan ole toisen naisen vika jos mies on vietävissä.Onnea yrityksellesi!
Vaikka mieli tekisikin, on parempi jättää tekemättä. Mielipahaa aiheuttaa aina jollekin kolmesta jossain vaiheessa. Turha työntyä väliin. Ja tämä kokemuksen rintaäänellä, sillä itse olen ollut se, joka iskettiin aviosta. Olemme nykyisin yhdessä, mutta silti olisi pitänyt jättää tekemättä aikoinaan.
niin, kenen kanssa nykyisin yhdessä?
miten annoit vampata itsesi?
miksi kadut?
kerro, niin muut osaavat jättää typeryydet tekemättä=)
Näin avovaimon kannalta tilanne on aika vittumainen! Meidän työpaikalla yks akka on mun mieheeni ihastunut..Mutta se muija ei taida erottaa ystävällistä miestä/työkaveria miehestä, jolla on tunteita!!! Tilanne ärsyttää jonkun verran myös mua, kun tämä nainen ei tajua, että sen ihastumiset näkyy kilometrin päähän, tavassa jolla se kohtelee mua. Tietää kyllä, että olen hänen tuleva vaimo.Joten lopeta toi peli, ennenkun nolaat itsesi täysin. Vapaita miehiä löytyy...mutta kuka sut huolis?!
Jos nyt lähdetään ajattelutavasta, että mies on esine, jokainen nainen saisi kiittää sitä suhteen ulkopuolista ihmistä, joka vamppaa miehen itselleen. Eiköhän se paljasta jotain miehestä. Mitä aikaisemmin hän joutuu vamppauksen kohteeksi sitä parempi.
Se, miten mies toimii, kun häntä lähestytään on mielestäni täysin hänestä itsestään kiinni. Ajattelen, että mikäli hän kykenee rakastamaan jotakuta ja kunnioittaa parisuhdetta (sekä nykyistä että ehkä tulevaakin)hän osaa kyllä kieltäytyä lähentelyyrityksistäsi. Tämä kieltäytyminen olisi mielestäni yhteistä tulevaisuttannekin ajatellen parasta mahdollista. Anna hänelle aikaa selvitellä tunteitaan. Kerro hänelle, mitä tunnet. Jätä asia hänen harkittavakseen ja muista, että joskus meidän on hyvin vaikea tunnistaa tunteitamme. Tämä ottaa oman aikansa. Jos taas hän ei tarvitse aikaa, vaan ryntää syliisi, kannattaa ehkä varautua kohtaamaan myös tilanne, jolloin hän karkaa sylistäsi yhtä nopeasti kuin tulikin. Mietihän siis mitä haluat.
Mukavaa joulunodotusta:)
jos olet yhtään fiksu niin et kajoa varattuihin.