toimivampi suhtautumistapa ystävyydessä?
a) Ollaan toistemme kanssa tekemisissä niin kauan, kun meillä kummallakin on kivaa. Kuunnellaan toisiamme juuri sen verran kuin jaksetaan. Jos joku toisen yhdenkin kerran kertoma puheenaihe tuntuu tylsältä, se sanotaan toisillemme heti päin naamaa ja lakataan kuuntelemasta, jos mieli sillä hetkellä niin tekee. Kummallakin meistä on oikeus olla oma itsemme ja me nähdään toisiamme silloin, kun tekee mieli nähdä. Meitä kumpaakaan ei velvoiteta tapaamisillamme mihinkään; ei tarvitse kuunnella jos ei nyt just sillä hetkellä halua ja voi lähteä sillä hetkellä menemään jos huvittaa jne. Kummatkin ollaan vapaita ja vapaaehtoisesti yhdessä. Niin kauan kun tuntuu kivalta.
b) Kummatkin saavat olla myös omia itsejään. Diili on se, että saa kertoa toisen seurassa kaikista asioista maan ja taivaan väliltä. Saa puhua huolistaan, huumoristaan, pohdinnoistaan, päivän tapahtumistaan jne. Jos jotkut yksittäiset jutut saattavat olla joukossa tylsiä, toinen silti arvostaa ja kuuntelee ne. Ei tarvitse yhtään miettiä koskaan sitä, kuunteleeko toinen vai ei, koska molemmat ovat lupautuneet kuuntelemaan toisiaan. Olisipa tylsä tai mielenkiintoinen juttu, niin se silti käsitellään meidän kesken. Olemme omistautuneita toisillemme.
a) Ollaan toistemme kanssa tekemisissä niin kauan, kun meillä kummallakin on kivaa. Kuunnellaan toisiamme juuri sen verran kuin jaksetaan. Jos joku toisen yhdenkin kerran kertoma puheenaihe tuntuu tylsältä, se sanotaan toisillemme heti päin naamaa ja lakataan kuuntelemasta, jos mieli sillä hetkellä niin tekee. Kummallakin meistä on oikeus olla oma itsemme ja me nähdään toisiamme silloin, kun tekee mieli nähdä. Meitä kumpaakaan ei velvoiteta tapaamisillamme mihinkään; ei tarvitse kuunnella jos ei nyt just sillä hetkellä halua ja voi lähteä sillä hetkellä menemään jos huvittaa jne. Kummatkin ollaan vapaita ja vapaaehtoisesti yhdessä. Niin kauan kun tuntuu kivalta.
b) Kummatkin saavat olla myös omia itsejään. Diili on se, että saa kertoa toisen seurassa kaikista asioista maan ja taivaan väliltä. Saa puhua huolistaan, huumoristaan, pohdinnoistaan, päivän tapahtumistaan jne. Jos jotkut yksittäiset jutut saattavat olla joukossa tylsiä, toinen silti arvostaa ja kuuntelee ne. Ei tarvitse yhtään miettiä koskaan sitä, kuunteleeko toinen vai ei, koska molemmat ovat lupautuneet kuuntelemaan toisiaan. Olisipa tylsä tai mielenkiintoinen juttu, niin se silti käsitellään meidän kesken. Olemme omistautuneita toisillemme.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on todella epämiellyttäviä kokemuksia eronneista naisystävistä. (itse olen nainen myös).
Olen yrittänyt monen kanssa ystävystyä ja yhden naisen olen kokenut ns. hyväksi ystäväksi jo viiden vuoden ajan.
No, hänellä on kuitenkin koko ajan ollut toinen ns paras ystävä, jonka kanssa matkustetaan, mennään festareille yms. Minä jään aina kakkoseksi.
Jos mennään ulos hän päättää, mihin mennään.
Luulin, että ystävyytemme oli aitoa kaiken sen perusteella, mitä olemme yhdessä jakaneet. Eipä näköjään ollut.
Lisäksi hän puhuu päälle, keskeyttää, ja kummasti kaikki hänen kaverinsa tuntuvat inhoavan minua, vaikken tunne heitä.
Olen suhteellisen kaunis nainen, yliopistokoulutus. Hän vihjailee urheilustani, että sittenhän on hyvä esitellä vartaloa miehille. Niinpä, hän itse on paksu.
Sellaisia ystäviä minulla on. Tämä ei ole ainoa -kaikki- ihan kaikki - ovat kateellisia minulle vartalostani ja puhuvat jatkuvasti kiloistaan tyyliin: "näytänkö lihavalta?" johon tietysti vastaan jotain kiertelevää.
OLEN NIIN KYLLÄSTYNYT NAISYSTÄVIIN!! Heistä ei saa ikinä luotettavaa ystävää, jok´ikinenn valehtelee, kadehtii ja puhuu pahaa selän takana.
Siksi luotan vain miehiin.
Onhan se totta, että luultavasti jokaista naista tulevat muut naiset piikittelemään jostakin asiasta :(
Aina on joku sellainen yksittäinen asia naisella, jota naisten kesken kadehditaan, mutta se asia käännetään sen sijaan puheissa ihan päälaelleen (huonoksi asiaksi). Sinulla on kaunis, hoikka, hyvässä kunnossa oleva vartalo. Jollakin toisella on vastaavasti jokin muu... esim. pituus, hiukset, ääni, silmät jne. Ja yleisin kommenttihan on tuohon hienoon ominaisuuteen: "Miehet eivät pidä...pälä pälä..". Naiset ovat inhottavia, totta! Pitäisi olla todellinen -ei mitään- niin saisipahan olla rauhassa ikäviltä reagoinneilta.
Ja tuo arvostelu ei hänelle näköjään vielä riittänyt.. Piti sössöttää koko ajan päälle. No tuossa asiassa on yksilöllisiä eroja, siihen ainakin uskon. Eiväthän kaikki naispuoleiset voi olla tuollaisia. Joskus olen ajatellut että ovat (he kuuntelevat lipevinä vain miehiä hyvin), mutta ehkei sittenkään... Mutta naisten välinen kateus on suurin riski ystävyydessä. Siitä olen ihan samaa mieltä :(
Mikä niiden ongelma on? Pelkääkö että muut saa enemmän huomioo?
Et voi tietääkään, kuinka paljon parempi olo mulle tuli tuon kommentin luettuani. Siis niiiiin helpottunut olo :)
Itselläni on ollut vuoden verran kaveri, joka KOKO AJAN PUHUU PÄÄLLE ja nyt kun luin tuon kommenttisi, sainkin uuden näkökulman asiaan. En ole koskaan aikaisemmin ajatellut, että ehkä paskantörkeillä päällepuhujilla on huoli oman huomionsaanninsa riittävyydestä. Olen aina aikaisemmin ajatellut, että he eivät vain anna minulle arvoa.... Mutta ehkä kyse on todella jostakin paljon suuremmasta. Esim. huomionsaannista lapsuudessa.... Jäin mietteliääksi :)
Voi etsiä ystäväksi neutrin joka elelee naisen vartalossa mutta vilkuilee muita naisia. Puolisokin saa sitten elellä rauhassa. Ja kun lisäksi Neutrien perusominaisuuksiin kuuluu taipumus ladella asioita päin naamaa mitenkähän tämä tapaus toimisi?
Ehdottaa itse ´###ystävyyttä###`
se b
Ainakin jos mä yrittäisin kumpaa hyvänsä, niin kumpikaan ei kuitenkaan voisi olla noin ehdoton, vaan ihan tilanteen mukaan. Ei kai sitä voi päättää, että mikä tilanne se on milloinkin.
Joskus voi kuunnella tylsiäkin asioita, toisinaan tulee sanottua ettei jaksa tai ei kuuntele kuitenkaan tai puhuu muusta. Mun mielestä se paras tapa on kuitenkin olla oma itsensä ja niillä ajatuksilla mitä milloinkin mieleen pälkähtää. Se on kuitenkin se aito toinen, josta pitää. Ahdistaisi kyllä toisenkin puolesta, jos toinen olisi luvannut aina kuunnella ja sitten kun kuitenkin itsekin joskus tietää hölpöttävänsä jotakin, joka saakin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin että saisi se kuunnella jos haluaisi, mut saisi myös vaihtaa aihetta tai sanoa siitä. Jotenkin siihen ei edes odota sellaista naamarutussa vakavaa suhtautumistakaan tai että kukaan edes niin täysin keskittyneenä kuuntelee aina. Mun mielestä voi olla sillä tavalla kuin on, vaikka noiden molempien sekoitus tai joku muu. Voi mun mielestä silti olla silläkin tavalla omistautunut ja hyvä ystävä. Aitous ja rehellisyys on kuitenkin parempi, vaikka ei aina oliskaan niin hohdokasta ystävältä.
siitä tulee paineet, että onko riittävän mielenkiintoinen, kun tietää että toisen kuunteleminen saattaa lakata yks'kaks' jos on vähänkin tylsää sillä hetkellä.
Ja kai jokainen puhuu toiselle (turhanpäiväisistäkin) asioista juuri siksi, että tulisi sillä hetkellä kuulluksi? Ihminen, joka ei kuuntele, on samaa tyhjän kanssa. Sellaisesta ei ole seuraksi....
Ei tarvi tulla paineita, kun tietää, ettei itseäänkään nyt voi aina kaikki niin täysin kokonaan kiinnostaa, mut ne voi olla toiselle tärkeitä, asioitahan on maailma täynnä. Mun mielestä ei tarvi ajatella, et oonkohan mä nyt kiinnostava toisen mielestä, jos on sellainen kaveri, et sille voi suoraan sanoa rehellisesti ja ilman, että siitä nyt tulee mitään kriisiä, et mua ei nyt ehkä kamalasti kiinnosta. Enkä mäkään aina odota, että muita kiinnostaisi, musta parasta on sekin, et vaikka omat jutut ei olekkaan aina niin kauhean ihmeellisiä, niin se on silti toisesta ihan ookoo.
Kyllähän sitä voi lakata kuuntelemasta, mut voihan siitä sanoa tai jos huomaat tuon, niin sanoa, et sähän et nyt kuuntele yhtään, korvat auki kiitos, kun mulla on asiaa tai sillä tavalla jotenkin.. Jos on kovin uusi tuttu, niin ehkä sille ei heti sano noinkaan, mut vanhan tutun tuntee jo niin hyvin, että tietää jo toisen ajatuksetkin suurin piirtein ja tietää senkin ehkä kuunteleeko se. Miks kaverin kanssa olemisesta tarvii ottaa paineita? Musta kaverit hyväksyy sellaisena kuin on ja niiden seurassa voi olla sellainen kuin on, oli jutut sitten tylsiä tai ei. Monestihan ne on ja monesti ei ole. Ei se vaikuta kaveruuteen. Odotatko sä jotakin täydellisyyttä, ei niitä ole.
todellakaan.
Ideani oli juuri siinä, että kaverin seurassa ei tarvitsisi olla mikään mielenkiintoinen ja silti hän kuuntelisi. Ei elämä ole mitään saippuaoopperaa -> ei joka hetki ole niin sensaatiomainen :D
Mulla on eräs kaveri, joka.. tai no, antaa olla. Ihmisiä on niin paljon, että miksi mä yhtä syytän? Jos en pidä, niin en ole tekemisissä. Niin yksinkertaistahan se on! Ei kaikkien kanssa aina synkkaa :/