Mua alkanut väsyttämään naisen haku. Onkohan se kuinka normaalia? Jotenkin vaan alkaa ahistaan pettyä kokoajan, ettei löydy ketään, kuka kiinnostuisi minusta miehenä. Vielä kun alkaa neljäkymppiä jo lähestyä haluaisi vakiintua ja turvata elämäänsä omaan perheeseen.
Onhan mulla treffipalstalla profiili ja käyn yöelämässä liikkumassa usein, keksinyt uusia harrastuksia, liikun ihmisten ilmoilla ja olen aktiivinen sosiaalisesti vaan ei ketään kiinnosta. En oikein enää jaksa ottaa naisten profiileihinkaan yhteyttä kun kukaan ei vastaa, yöelämässä ei saa edes ketään tanssimaan, harrastuksissa ei tutustu ihmisiin ja vaikka on kuinka sosiaalinen niin ne jää yleensä etäisiksi tuttavuuksiksi. Nyt olen aatellut vetää profiilinkin pois kun rasittaa vaan käydä tarkastamassa onko kukaan ottanut yhteyttä. Siihen tulee addiktio, joka on vaan rasittavaa.
Tässä sitten alkanut miettiin, että ohan mulla kavereita ympärillä läjäpäin ja hyviä sukulaisia joiden kanssa touhuta. Ja "fanaattisia" kesäharrastuksiinihan voin keskittää elämän energiaani enemmän. Jos en etsimällä löydä naista niin kai se on vaan elettävä vaikka yksin mutta turhaa kai sitä rasittaa itteänsä tyhjällä yrittämisellä.
Kai mua vaivaa vajaan vuoden takainen erokin, joka rusensi itsetuntoani ja minut leimattiin ihmiseksi, jonka kanssa kukaan ei pysty elämään. Liekkö tottakin. Ainakin siltä alkaa tuntua kun en saa kontaktia enää naisiin vaikka kuinka koetan heitä lähestyä.
Kohta kai joutuu alistumaan kaverien vaimojen järjestämille sokkotreffeillekin. Muutamia kokemuksia niistäkin on jo menneessä elämässä ja jäänyt kiusallinen jälkimaku. Olisko hyviä ehdotuksia mitä nyt kannattas tehä? Narukiikusta idänihmeisiin saa ehottaa.
Onhan mulla treffipalstalla profiili ja käyn yöelämässä liikkumassa usein, keksinyt uusia harrastuksia, liikun ihmisten ilmoilla ja olen aktiivinen sosiaalisesti vaan ei ketään kiinnosta. En oikein enää jaksa ottaa naisten profiileihinkaan yhteyttä kun kukaan ei vastaa, yöelämässä ei saa edes ketään tanssimaan, harrastuksissa ei tutustu ihmisiin ja vaikka on kuinka sosiaalinen niin ne jää yleensä etäisiksi tuttavuuksiksi. Nyt olen aatellut vetää profiilinkin pois kun rasittaa vaan käydä tarkastamassa onko kukaan ottanut yhteyttä. Siihen tulee addiktio, joka on vaan rasittavaa.
Tässä sitten alkanut miettiin, että ohan mulla kavereita ympärillä läjäpäin ja hyviä sukulaisia joiden kanssa touhuta. Ja "fanaattisia" kesäharrastuksiinihan voin keskittää elämän energiaani enemmän. Jos en etsimällä löydä naista niin kai se on vaan elettävä vaikka yksin mutta turhaa kai sitä rasittaa itteänsä tyhjällä yrittämisellä.
Kai mua vaivaa vajaan vuoden takainen erokin, joka rusensi itsetuntoani ja minut leimattiin ihmiseksi, jonka kanssa kukaan ei pysty elämään. Liekkö tottakin. Ainakin siltä alkaa tuntua kun en saa kontaktia enää naisiin vaikka kuinka koetan heitä lähestyä.
Kohta kai joutuu alistumaan kaverien vaimojen järjestämille sokkotreffeillekin. Muutamia kokemuksia niistäkin on jo menneessä elämässä ja jäänyt kiusallinen jälkimaku. Olisko hyviä ehdotuksia mitä nyt kannattas tehä? Narukiikusta idänihmeisiin saa ehottaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaan taitaa olla niin, että ei sitä naista ainakaan etsimällä löydä. Olen toki itse nainen ja entinen sinkku (silti kiva lukea täällä kaikkia hauskoja juttuja).
Meikäläisestä tuli entinen sinkku kun lopetin etsimisen! Päätin, että kun ei löydy miestä, niin olen sitten itsekseni. Ja kappas vaan, siinähän se mies sitten oli ja vielä lähempänä kuin olisin koskaan voinut uskoakaan. Eli lopeta etsiminen ja katsele vaan ympärillesi, kyllä siellä jossain joku sinuakin odottaa.
mättää. Mulla ei naistuttavia kuin kavereiden vaimot. Töissäkään ei naisia pahemmin tapaa kun niin miehinen ala. Olen yrittänyt löytää naisia kavereiksi mutta sekin on jo hankalaa. Eivät helpolla ota tuttaviksi. Ehken ole oikeaa tyyppiä. Jotenkin vaan ei osaa olla tekemättä mitään mutta tämä turhautuminen tosiaan alkaa lannistamaan etsimisen. Mulla kyllä elämä muuten mallillaan. Jos mä siis kattelen ympärille niin
ei siellä kyllä naisia pahemmin parveile. Mä olen huono odottaja kun olen sellanen menijätyyppi. No, mä nyt koetan olla itekseni jospa se toimisi mullekkin. Huhuu naiset, mä olen nyt itekseni!;) Kiitos sulle mukavasta vinkistä.:)
joka paikkaan. Mene vaan kavereiden ja heidän naisystäviensä mukana bileisiin, keilaamaan, urheilemaan, terassille, rannalle, fillaroimaan, festareille, ihan joka paikkaan. Niinkuin itse sanoit, että olet menijä tyyppi niin ei muuta kun menoksi.
Kyllä se ihana, juuri sulle sopiva nainen sieltä tulee eteen, usko pois! Tsemppiä ja megahienoa kesää sulle!
(hitsi kun saisin vielä kuulla onko sua onnistanut ja miten se kesä tästä etenee! Muista käydä täällä laittamassa väliaikatietoa!)
Voi yhren kerran. Olet jo viettänyt sinkkuelämää "peräti" vajaan vuoden ja olet noin paskana. Naiset on järjestelemässä sinulle uusia kummpaneita ja mies heittää hanskat tiskiin, ei voi olla totta !!
Itsekin lähestyn neljääkymppiä ja suurimmaksi osaksi olen elänyt sinkkuna, ikinä en ole päässyt naimisiin asti, en ole edes asunut naisen kanssa saman katon alla tähän ikään mennessä. Voisin vaihtaa koska tahansa osia kanssasi. Vaihdatko osia kanssani niin saat tietää miltä tuntuu kun ihan OIKEASTI ei enää jaksa etsiä naista kun on sitä koko ikänsä joutunut turhaan etsimään?
Sä vastasit jo omaan kysymykseesi.
"Tässä sitten alkanut miettiin, että ohan mulla kavereita ympärillä läjäpäin ja hyviä sukulaisia joiden kanssa touhuta. Ja "fanaattisia" kesäharrastuksiinihan voin keskittää elämän energiaani enemmän."
Siinä se.
vaan itte ottaa kontakti..naiset eivät sitä koskaan tee. Se vaan on näin
olen naispuolinen vastaava eläjä ja edellisestä avoliitosta lähdöstä meni pitkään niin, että ajatus miehen kanssa olemisesta tuntui aivan mahdottomalta, melkein kuin "ei koskaan enää tuota pettymystä, joka erotessa kaatuu päälle". Kun se parisuhdehan vaatii verojansakin, kummaltakin paljon, jos sitä meinataan jatkaakin. Vuosi kuulostaa aika lyhyeltä ajalta menettää toivoansa parisuhteen "löytymisestä". Törmäillä on toisaalta hyvä ja toisaalta se kuluttaakin. Niin ja vaikka ikä paukkuu vaikkapa mitä kenelläkin, se "turva" ei tule sieltä toisesta päästä vaan jokainen joutuu antamaan osansa ja ei se mikään helppo tie ole sekään kun rakennetaan yhdessäoloa!!! Jos itsekseen jolkottelu ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, se ei varmaan ole sinulle tarkoitettua sekään. Tulee mieleen se, mitä yleensä olet valmis tekemään naiskaverin eteen. Välttämättä asiat ei mene putkeen jos se on vain toinen (ehkä ihastuneempi osapuoli) joka yrittää saada asioita hoitumaan... Kuinkas pitkälle olet ollut valmis tutustumaan ja kiinnostumaan toisesta osapuolesta? Olen tutustunut parin vuoden sisällä kaikenkarvaisiin miespuolisiin, ja monasti he odottavat sitä että nainen kovasti jaksaa ja kiinnostuu heistä, mutta sepä se onkin hankalaa kun nainenkin odottaa että mies kiinnostuu hänestä...? Hyvä miettiä mitä hakee, sukupuolisuhdetta, vai itsetunnon kohottajaa itselleen, vai jotakuta jonka kylkeen itse voi nojailla? Itse olen tyytyväinen kun monissa asioissa huonosta avoliitosta lähdin pois, vaikka aina on hyviäkin asioita jos asutaan yhdessä, mutta kun tuo vastakkaisen sukupuolen tarve/kaipuu on jossain sisässä, luonto pakottaa aina vain etsimään, sitä kuuta taivaalta. Mutta onko se vaan hyväkin että ehtisi olla aivan täysin epätoivoinen ennen kuin vastaan pölähtää se joku kummajainen, jonka kanssa synkkaakin sitten - osaa arvostaa eri lailla kuin se olisi tipahtanut heti kun vähän naukaisee?? Sinne vaan naisten iloksi tipautat itsesi, vaikket juuri niistä bailuista naiskaveria löytäisikään, huhu saattaa kiiriä eteenpäin ja sieltä jostain takajonon häntäpään sivustasta ilmaantuu se joku jonka kanssa kärsityt päivät välistä unohtuu !
Näin minäkin yritän ajatella kun etsin ja tutkailen. Tsemppiä !
että naiset jotenkin vaistoavat, että et ole ihan vielä yli erostasi?
Olemme juuri parin naispuoleisen ystävän kanssa keskustelleet aiheesta, ja tulleet siihen tulokseen, että olipa haku päällä tai ei, niin sitä tutustuu aivan yhtä suurella todennäköisyydellä vastakkaisen sukupuolen sellaiseen edustajaan, jonka kanssa hommat toimii. Ja sitä paitsi se, että hyvä suhde alkaa on sen verran harvinaista, että kyllä sitä kannattaakin vähän odotella ;)
Mitä jos koittaisit keskittyä sellaisiin asioihin, jotka todella tuovat sisältöä juuri omaan elämääsi. Ehkä harrastuksia, hyvää kirjallisuutta, ystävien kanssa erilaisia reissuja tms. sitten aivan yllättäen varmasti hiukan saman henkinen nainen jostain vain ilmaantuu kuvioihin, juuri kun vähiten odotat? :)
Ei tulisi samalla lailla ehkä pettymyksiä, että miksi sopivaa naista ei tunnu löytyvän ja sitten sellainen kuitenkin jostain löytyy. Etenkin kun on kesä, ja ihmiset aktiivisia! Yksi hyvä neuvo voisi olla myös se, että alkaa juttelemaan myös sellaisille ihmisille, jotka eivät varsinaisesti ole juuri "se potentiaalinen oikea", sitäkin kautta saa taas positiivisia kokemuksia, paineet eivät ole niin suuret, ja yllättäen jollakulla saattaakin olla sitten vaikka sellainen sopiva ystävä juuri jossain takavasemmalla vain sinua varten :) Kannattaa ainakin kokeilla!