Silloin kun vielä deittailin suomi24:n kautta, olin kai sikäli onnekas että treffini olivat
suht' onnistuneita. Miehet yleensä tulivat kotikaupunkiini
minua tapaamaan,
pari heistä pitkänkin matkan päästä. Käytiin ravintoloissa syömässä, kahviloissa etc.
Miehet maksoivat kaiken,
yksi jopa matkani omaan kotikaupunkiinsa. Ja miehet(lukuunottamatta yhtä hermostunutta lääppijää) olivat oikein mukavia. Jopa hän, jonka
luona asuin pari kolme päivää, ja joka osoittautui jonkinmoiseksi valloitusten ja kokemusten keräilijäksi/pelimieheksi/sitoutumiskammoiseksi/.
Nykyisen seurustelukumppanini kanssa toiset treffit olivat erikoisimmat,
sillä mies tuli hakemaan autolla yönselkään ja niin seikkailtiinkin
tien päällä ympäri Länsi-Suomea lähes pari vuorokautta yhteenmenoon. :)
Joten omakohtaisten kokemusten perusteella en pitäisi
nettideittaulua niin säälittävänä
puuhana. Tosi on että netistä voi löytyä kaikenlaista hulluja, tosi hulluja,
mutta silloin on varovaisuus paikallaan.
Tarkennusta..
EN VAATINUT mitään, korkeintaan arasti toivoin
välimatkojen suhteen että mies voisi ensin tulla. (voi olla toki vanhanaikaista, eikä
sovi kaikille, mutta sattumoisin molemmat osapolet olivat lopulta niin
'vanhanaikaisia').
Miehet sitten itse TARJOUTUIVAT tulemaan ja etenkin maksamaan kaiken,
kenties kohteliaisuudesta. Siinäkin tapauksessa kun olisin halunnut vähän odottaa
ja harkita sitä lähtisinkö itse junalla tai bussilla, mies ei malttanut odottaa vaan
tuli itse. Hän oli ajellut jo aikaisin aamulla kaupunkiini ja nauroi puhelimessa että
onko ihan hullu. Itse olin siinä vaiheessa vielä unenpöpperössä tukka sekaisin ja
paniikissa kun en ollut mitään valmistellut.
Menin kuitenkin häntä tapaamaan, vaikka kaveri joutuikin odottelemaan jonkun tovin.
Enkä usko että miehet ovat niin epätoivoisia. Heillä on toisenlainen pilke silmissä. Uskon että he ovat tapaamisista vain niin innostuneita, niin kuin olen toki minäkin.
suht' onnistuneita. Miehet yleensä tulivat kotikaupunkiini
minua tapaamaan,
pari heistä pitkänkin matkan päästä. Käytiin ravintoloissa syömässä, kahviloissa etc.
Miehet maksoivat kaiken,
yksi jopa matkani omaan kotikaupunkiinsa. Ja miehet(lukuunottamatta yhtä hermostunutta lääppijää) olivat oikein mukavia. Jopa hän, jonka
luona asuin pari kolme päivää, ja joka osoittautui jonkinmoiseksi valloitusten ja kokemusten keräilijäksi/pelimieheksi/sitoutumiskammoiseksi/.
Nykyisen seurustelukumppanini kanssa toiset treffit olivat erikoisimmat,
sillä mies tuli hakemaan autolla yönselkään ja niin seikkailtiinkin
tien päällä ympäri Länsi-Suomea lähes pari vuorokautta yhteenmenoon. :)
Joten omakohtaisten kokemusten perusteella en pitäisi
nettideittaulua niin säälittävänä
puuhana. Tosi on että netistä voi löytyä kaikenlaista hulluja, tosi hulluja,
mutta silloin on varovaisuus paikallaan.
Tarkennusta..
EN VAATINUT mitään, korkeintaan arasti toivoin
välimatkojen suhteen että mies voisi ensin tulla. (voi olla toki vanhanaikaista, eikä
sovi kaikille, mutta sattumoisin molemmat osapolet olivat lopulta niin
'vanhanaikaisia').
Miehet sitten itse TARJOUTUIVAT tulemaan ja etenkin maksamaan kaiken,
kenties kohteliaisuudesta. Siinäkin tapauksessa kun olisin halunnut vähän odottaa
ja harkita sitä lähtisinkö itse junalla tai bussilla, mies ei malttanut odottaa vaan
tuli itse. Hän oli ajellut jo aikaisin aamulla kaupunkiini ja nauroi puhelimessa että
onko ihan hullu. Itse olin siinä vaiheessa vielä unenpöpperössä tukka sekaisin ja
paniikissa kun en ollut mitään valmistellut.
Menin kuitenkin häntä tapaamaan, vaikka kaveri joutuikin odottelemaan jonkun tovin.
Enkä usko että miehet ovat niin epätoivoisia. Heillä on toisenlainen pilke silmissä. Uskon että he ovat tapaamisista vain niin innostuneita, niin kuin olen toki minäkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eipä tunnu suhteesi olevan kovin tasokas, kun on aikaa tänne kirjoitella.
Itse kun seurustelen niin kivaa puhaa riittää niin paljon, että tänne kirjoittaminen ei tulisi kuuloonkaan.
Nyt on taas haku päällä. Kokemuksesta tiedän, että kyllä tänne nettiin eksyy myös tasokkaita yksilöitä.