Olin vaimoni (14 v. aviossa) kanssa pari iltaa sitten yhdessä viettämässä iltaa. Puolivälissä iltaa hän vetäytyi juttelemaan kahden kesken erään pöytäseuraamme kuuluvan ~tutun miehen kanssa (mies kysyi minulta lupaa jutella vaimoni kanssa ja pelkäämättä mitään taka-ajatuksia tietenkin suostuin!). He juttelivat tunnin verran jonka jälkeen jatkoin vaimon kanssa iltaa kahdestaan (normaalisti).
Eilen illalla sanoin vaimolleni, että hän on käyttäytynyt jotenkin omituisesti. Hän vain kysyi millä tavalla? Sanoin vain että olet jotenkin erilainen. Tänä iltana otin saman asian puheeksi ja kerroin että tunsin mustasukkaisuutta kun hän puhui miehen kanssa silloin illalla, samalla sanoin epäileväni että he ovat olleet puheyhteydessä illan jälkeen. Järkytyksekseni vaimoni myönsi miehen soittaneen pari kertaa kahden päivän sisällä ja että hän on ihastunut mieheen.
Vaimoni on usein ottanut puheeksi, että olemmeko liian erilaisia olemaan yhdessä. Nyt tuntuu että tämä mies vastasi hänen näkemystään "unelma"-miehestä.
Eilen illalla sanoin vaimolleni, että hän on käyttäytynyt jotenkin omituisesti. Hän vain kysyi millä tavalla? Sanoin vain että olet jotenkin erilainen. Tänä iltana otin saman asian puheeksi ja kerroin että tunsin mustasukkaisuutta kun hän puhui miehen kanssa silloin illalla, samalla sanoin epäileväni että he ovat olleet puheyhteydessä illan jälkeen. Järkytyksekseni vaimoni myönsi miehen soittaneen pari kertaa kahden päivän sisällä ja että hän on ihastunut mieheen.
Vaimoni on usein ottanut puheeksi, että olemmeko liian erilaisia olemaan yhdessä. Nyt tuntuu että tämä mies vastasi hänen näkemystään "unelma"-miehestä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tosiasia on, että aviopareista 55% ottaa avioeron. Ei se mitenkään lohduta, mutta se on ajan henki.
Ihmistä ei voi omistaa ainakaan Suomessa. Muslimit ostelevat vaimoja ja kameleita. Olisiko ryhdyttävä muslimiksi?
Sano sille että menee kiireesti ja ala katselemaan uutta välittömästi-
Kyllä sinullekin ottajia on pilvin pimein.
ihastukset aina menee ja tulee, mutta kumppani pysyy rinnalla; se elämän jakaja, toveri; jonka kanssa vanhetaan. Eikös vaan.
Vaimosi on ilmeisen haku päällä oleva.
Ei miestään rakastava vaimo tee tuollaista.
Annoit siimaa ,ja kala ui koukkuun ,ja ilmeisesti se kala ei edes pyristele vastaan.
Joten ota vieheesi ja heitä vuorostasi koukkua veteen.
Nyt pari päivää on kulunut ja vaimo teki päätöksensä: Ei halua jatkaa liittoa.
VAIN 4 päivää uuden miehen kanssa ja hän oli varma että tämä avioliitto on ohi!
Olimme yhdessä 17v 11kk, 2 lasta, omakotitalo yhteiset opiskeluvuodet samassa opinahjossa sama lopputyö jne. Toki meillä ongelmia oli, mutta niistä keskusteltiin ja mielestäni olosuhteet (olemme rakentaneet viimeiset 2 vuotta) eivät ole olleet suhteen kannalta kaikkein hedelmällisimmät viime aikoina. Rakentaminen kuluttaa parisuhdetta molemmista päistä!
Olisin kuitenkin ansainnut mielestäni kunniallisemman lopun tälle liitolle.
Eipä totisesti ole senkään eukon päässä ihan kaikki mutterit paikallaan, kyllä tosi on. Mutta sellaista tämä elämä on, etenkin nykyään.
Seuraavaksi on varauduttava omaisuuden jakoon ja sen jälkeen siihen, että lyödään taas hynttyt yhteen. Menee aika vaikeeks?
Jumala on voimallinen päästämään sinut pahasta, mikset siis kokeilisi hänen keinojaan ja neuvojaan, kuten onnellinen Isän_prinsessa???
Olen todella pahoillani tilanteestasi, en väitä ymmärtäväni alkuunkaan tunteitasi ja pettymystäsi, mutta Jeesus ymmärtää ihan varmasti.
Käyhän galleriassani.
Siinäpä taas tavallinen tarina, kun tunteet on loppu niin joku tulee ja täyttää aukon.
v-tuttaa puolestasi, mutta hoida homma pois käsistä ja aloita uusi elämä, kyllä uusia naisia riittää, katso vaikka match com, deitti, tms.
tere vaan .. älä hätäile ..täällä käymässä samalla tavalla.. kaikki piti olla kunnossa mut ei sit olekaan(kummallakaan ei tosin uutta ole).erotkaa sovussa ..ne lapset tarvii äitiä ja isää jatkossakin.. ja (mä mietin ainakin tosi tarkkaan tarviiko enää sitoutua.. elämä hyvin rajallinen..ja maitoa saa purkissa .. ei siis koko lehmää tarvi omistaa..) tsemppiävaan
Tuo nainen ei ole ansainnut lapsiasi. Tee kaikkesi, ota vaikka velkaa palkataksesi paras mahdollinen asianajaja joka varmisaa etta saat pitaa lapsesi.
Tuo nainen on nakojaan niin tuulen vietavissa etta ei olisi ihme jos han taas kohta ihastuu uuteen mieheen ja lapsesi joutuvat nakemaan jatkuvaa miesten vaihtoa aitinsa kanssa. Millaisen kuvan he saavat miehista? Enta naisista? He alkavat inhoamaan omaa itseaan ja tuo on kaiken paha alku ja juuri. Sina joudut vain vieresta todistamaan miten sinun omat lapsesi ian mukaan tuhoavat oman sisimpansa.
On taysin typeraa vaittaa etta lapset paasevat eron yli: jos he joutuvat kokemaan isan menetyksen jalkeen jatkuvaa miesruljanssia.......
Tänä aamuna kysyin vaimoltani, että rakastaako hän miestä, johon hän vastasi myöntävästi. Jotenkin tämä vastaus yllätti ja tuntui tietenkin pahalta. Sopersin takaisin että "kiitos rehellisyydestä". Nyt tunnen, että olen hänelle täysin yhdentekevä, sillä vaimoni on luonteeltaan ehdoton. Tajusin, että hän ei tule enää koskaan palaamaan yhteen (jos nyt yleensä tällä hetkellä voin tajuta mitään).
Pahaa oloani ei paranna etenkään se, että hänellä on hyvä fiilis (ei minun satuttamisesta vaan siitä miehestä) eikä se, että minä ja lapset odottelemme äitiä turhaan kotiin saapuvaksi iltapuuhien aikaan.
Niin, lapset eivät tajua vielä mitään. Yritän ottaa kaiken irti näistä päivistä heidän kanssaan retkeillen ja oleskellen. Toki koko ajan mielessä painaa se, että missä vaiheessa (ohjeiden mukaan mahdollisimman aikaisin) heille asiasta pitää kertoa. Mutta tätä miestä ei ollut edes olemassa viikko sitten!!!!! On se JULMAA!
Vaimoni on kuitenkin ensiluokkainen äiti, joten lapseni ovat hänen luonaan hyvässä hoidossa. Se on lastenkin tahto kun aika tulee kypsäksi.
Tsemppiä ja jaksamisia sulle kaikesta huolimatta. Asiat selviää ajan kanssa.Löydät varmaan vielä kumppanin, jonka kanssa jakaa elämä.
Oloasi helpottaa jos otat yhteyttä saman koneneisiin, elatusvelvolliset tai mikä se nyt onkaan "ukkokerho". Kaverille kävi samoin ja sai sieltä tukea,ettei tullu tunne että on ple ihan töötti,
kas tää on tänäpänä varsin yleista näiden meidän
suomi-naikkosten kanssa.
Olen todella pahoillani puolestasi. Vaimosi tekee väärin sinua, lapsianne, sukuanne ja koko yhteiskuntaa kohtaan. Hän rikkoo myös itsensä. Väärin tekemällä ei saavuta saavuta sitä, mitä kuvittelee, vaan vain lisää vääryyden määrää tässä maailmassa.
Tuollaiset suhteet, johon vaimosi on ryntäämässä, eivät yleensä kestä. Hänen hyvät fiiliksensä muuttuvat vielä, vaikka hän ei ehkä sitä koskaan myönnäkään. Tämä ei varmasti lohduta. Voimia kuitenkin sinulle!
Kiitoksia kaikille viesteistä. Nyt tilanne on sikäli seesteisempi, että mies on kesäkuun 12 päivään asti keskieuroopassa.
Kaikkein vaikein jätettynä olemisessa on se, että toinen ei ymmärrä kuinka loukattu ja toimintakyvytön voi toinen olla. Aluksi kuvittelin että voisin kestää tämän ja odottaa hänen muuttopäivään asti pienillä toiveilla. Nyt olen tullut siihen tulokseen että henkiset kykyni eivät riitä kestämään sitä blokkitunnetta joka on kun hän on miehen luona. Ei vastaa puhelimeen jne.
Hän nollaa minua koko ajan ja pyrkii saamaan tämän näyttämään muiden silmissä siltä kuin minä olisin osasyyllinen. Toki tietyllä tavalla olenkin, kun hän on päätynyt tällaiseen ratkaisuun. Erityisen pahalta tuntuu se, kun minä olen itkenyt tilannettani vanhemmilleni ja hän ei ole edes kertonut vanhemmilleen asiasta.
Lapsille kertomista hän pelkää ja eilen illalla hän ehdotti että kertoisi lapsille näin: "Äiti muuttaa pois koska äidillä on paha mieli ja isä ja äiti riitelee" Todellisuudessa hänen pitäisi kertoa totuus: "Äiti muuttaa pois koska äiti ei rakasta isää ja äidillä on uusi mies" Tällainen kieroilu ja syyn vierittäminen minun niskoille lasten silmissä ei tietenkään loppupeleissä sitten ole mahdollisuutta, mutta hän ajattelee aika yksiulotteisesti ja yksipuolisesti tällä hetkellä muutenkin.
Niin, asuntoja on joka päivä käyty katsastamassa.
"Tuo nainen ei ole ansainnut lapsiasi."
Kerrassaan erikoinen kommentti. Jos lapset ovat naisen lapsia, ne ovat myös hänen. Sinulla on oma "moraalisi", mutta ethän edes tiedä miksi nainen "petti". Syy voi olla miehessä. Vaimon hakkaaja? Henkistä väkivaltaa? Perheen rahat menee uhkapeleihin? Mies on pettänyt aikojen alusta asti? Lapset ovat ansainneet molemmat vanhempansa, joko yhdessä tai erikseen asuen riippumatta vanhempien elämänkumppaneista.
Turhaan luot uhkakuvia vaimon tulevaisuudelle. Jos sinulla on senlaiset kokemuksete, ne ovat sinun kokemuksiasi. Toisenlaisiakin kokemuksia on. Jokainen suhde on omanlainen ja ainutlaatuinen. Suhteet eivät noudata samoja kaavoja. Paljon jää elämässä kokematta jos haluaa kulkea ennakkokaavojen mukaan.
Entä jos ero loppujen lopuksi on miehellekin parempi vaihtoehto? Jos nainen ei rakasta, ei varmasti ole pitkän päälle mielekästä miehellekään. Liitto voi olla rakkaudeton vaikkei muita henkilöitä siihen liittyisikään. Ehkäpä mies kohtaa tulevaisuudessa naisen, jonka kanssa kaikki onkin selittämätöntä, mutta taivaallista. Jokainen päivä on uusi alku.
Parisuhteitahan on myös tutkittu. Esimerkiksi avioeron todennäköisyys on suurempi jos puolisoiden suhde on alkanut toisen ollessa vielä edellisessä avioliitossa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että KAIKKI tällaiset parit eroaisivat, mutta yleisempää siis on, että ero tulee siinäkin liitossa.
Jotain on pielessä jo siinä vaiheessa jos toisen miehen, vieläpä tutun pitää kysyä lupaa keskustella vaimosi kanssa. Ellette sitten kuulu johonkin sellaiseen uskontoon tai kulttuuriin joka kieltää keskustelun varattujen naisten kanssa.
Herran tähden, jos mun mies kerrankaan suhtautuisi sellaiseen kielteisesti niin saisi olla varma, eikä mun tarvitsisi edes toista miestä siihen hätään etsiä, että kupit laitetaan jakoon. Mustasukkaisuus on merkki omasta epävarmuudestasi. Jos olet epävarma se on heijastunut varmasti myös vaimoosi, koska eihän hähn alunperin ole tehnyt mitään mikä mustasukkaisuutesi aiheutti? Ja mustasukkaisuus ei ole tilapäinen ilmiö. Olet ollut sitä jo pidempään. Jos vaimo vaistoaa että mies ei luota, tulee vaimollekin epävarma olo. Ei ehkä tietoisesti. Eikä ole mikään ihme jos hän tuntee olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi sitten jonkun toisen miehen seurassa.
Joten itse olet tuon tilanteen aiheuttanut kyttäämällä ja vahtimalla.
Olemme, kuten aikaisemmin jo mainitsin, rakentaneet taloa ns. hartiapankkiperiaatteella. Cad-kuvista lähtien olemme yhdessä tuumin istuneet saman koneen ääressä, perustusten valu suoritettiin kahdestaan, seinien levytykset, muuraukset ym. kuten unelmakämpässä konsanaan. Olemme eläneet kohti yhteistä päämäärää, mutta laittaneet itsemme liian tiukille. Molemmat olemme olleet väsyneitä sekä henkisesti että fyysisesti pitkän aikaa. Tämä ainainen päätöksistä (valkoinen vai vihreä seinä tms.) keskustelu on ollut tuhoisaa.
Toki ennenkin olemme riidelleet, mutta erona aikaisempiin on ollut se, ettemme ole ottaneet hengähdystaukoa vaan puskeneet väkisin talon ehdoilla eteenpäin.
Nyt talo on kutakuinkin valmis ja ero myös.
Vaikka olet varmasti tehnyt itsekin väärin vaimoasi kohtaan, niin ei se oikeuta häntä tekemään väärin sinua kohtaan. Ei hän varmasti itsekään haluaisi, että hänen tekemänsä väärät asiat kostettaisiin samalla mitalla. Vaikka olisit esim. ollut mustasukkainen, niin ei se ole mikään oikeutus rikkoa liittoanne. Vaimosi vastaa omista teoistaan ihan itse.
Vaikuttaa siltä että vaimosi ei edes tajua tekevänsä väärin, vaan toimii täysin tunteidensa mukaan, mistä kärsivät myös lapset. Tällainen "teen mikä minusta itsestäni hyvältä tuntuu" -mentaliteetti on vallitseva ja sitä puolustetaan esim. naistenlehdissä kovasti. Ja kun kaikki toimivat sen mukaan, niin kaikki jossain vaiheessa kärsivät. Tätä ei tietenkään myönnetä, vaan väitetään, että elämä on uuden suhteen myötä muuttunut paremmaksi yms.
Parisuhteita tutkittaessa on kuitenkin huomattu että ihmiset toistavat omia virheitään uusissa liitoissaan. Siksi monet myös päätyvät jälleen uuteen suhteeseen ja pettyvät siihenkin. Tämä ei tietenkään voi jatkua loputtomiin, koska jossain vaiheessa elämää ei voi enää vaihtaa puolisoakaan. Mutta sekään ei tarkoita että viimeiseksi jäänyt liitto olisi jotenkin onnellisempi tai onnistuneempi kuin aikaisemmat.
Onnellisuuden tavoitteleminen kaiken muun edellä näyttääkin jollain estävän onnellisuuden. Jos sen sijaan on johdonmukaisesti uskollinen - tuntui miltä tuntui - elämään voi tulla vakautta, jonka myötä voi tuntea onnellisuuttakin. Jokainen voi miettiä, arvostaako enemmän esimerkiksi uskollisuutta vai enemmän ja vähemmän vaihtelevaa onnellisuutta ja kumman pistää etusijalle kun joskus kuitenkin joutuu valintatilaiteisiinkin.
Voimia edelleen sinulle!
Room. 12:17
Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
1. Tess. 5:15
Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.
Tänään maanantaina tapahtui kaksi suhteemme lopun sinetöivää asiaa. Vaimo allekirjoitti vuokrasopimuksen ja keskinäisestä sopimuksestamme huolimatta soitti Suomeen palanneelle miehelle.
Minulla lievästi sanottuna napsahti. Totesin, että nyt on aika kertoa lapsille asioista. Vaimo oli tietenkin kertomista vastaan, mutta minä en nähnyt tilanteessa mitään valoisaa joten kerroin lapsille asiasta vaimo oli huoneessa ja näytti omalta osaltaan myös aika helpottuneelta. Lapset ottivat asian aika raskaasti mutta kerroimme asiat kutakuinkin asiallisesti ja oikein.
Lasten nukahdettua vaimo pyyhälsi alakertaan ilmoittamaan, että "nyt sinä olet tehnyt sellaisen tempun että minä lähden tästä miehen luokse". Parhaillaan odottelen, että tuleeko vaimo takaisin puoleen yöhön mennessä kuten lupasi. Sitten voimme alkaa puimaan tapahtuneita asioita.
Sormuksen lupasin ottaa pois kun hän seuraavan kerran lähtisi miehen luo ja sormusta ei enää ole. On se uskomatonta, kuinka paljon voi toisesta irrota negatiivista energiaa ja halveksuntaa kun oikeen alkaa asioita hautomaan ja mustamaalaamaan. Anoppi ei edelleenkään tiedä tilanteesta mitään ja ehkä parempi onkin. Omat tunteeni vaimoani kohtaan ovat synkistyneet päivä päivältä ja tiedän että (ainut) keino selviytyä tästä kaikesta on jossain määrin oppia vihaamaan exää.
Huomenna lähdemme koko perhe laivaristeilylle Tukholmaan. Mitähän siitäkin tulee? Lapset toivottavasti oppivat käsittelemään asiaa ja osaavat puhua mieltä painavista asioista.
Vaimo tuskin tulee koskaan katumaan tätä päivää tai yleensäkään tätä episodia. Itse kadun ja suren ennakkoon. Toivottavasti minullekin löytyy jossain vaiheessa kumppani, joka ymmärtää ja rakastaa minua omana itsenäni. (Exäni väittää että 13 v. liittomme on ollut onneton)
Tähän siis on tultu ja kysymyksiä vailla vastauksia on tuhansia. Toivottavasti rakkaani saapuu pian miehen luota ja suostuu keskustelemaan asioista kanssani. Uskomatonta että meille kävi näin!!!
Mielestäni on hyvä, jos tunnet vihaa vaimosi toiminnan takia. Muuten et varmaan rakastaisikaan häntä. Vaimosi vihaiset reaktiot saattavat puolestaan johtua hänen syyllisyydentunteistaan. Hänen "temppuunsa" verrattuna sinun toimintasi on mielestäni ollut aivan ymmärrettävää. On naurettavaa vaatia, että toinen alkaisi kiltisti toimia pettäneen osapuolen tahdon mukaisesti. Tilanteessa, jossa on joku kolmas osapuoli varalla, puolisosi tuntee ilmeisesti olevansa niskan päällä ja voi siksi(kin) leimata menneet vuodet pelkästään onnettomiksi - ikään kuin hänellä ei olisi vastuuta niistä itselläänkin. On joka tapauksessa mahdollista ja todennäköistä, että tuollaisella asioiden pikajärjestelyllä seuraavatkaan 13 vuotta eivät mene erityisen hyvin. Kysehän on kuitenkin rakastumisen tunteesta suht tuntematonta henkilöä kohtaan, eikä mikään takaa, että tuo tunne kovin pitkään säilyisi, kun tutustuminen mahdollisesti jatkuu.
Olette olleet mielessäni kovasti ja olen miettinyt, miten risteily on mahtanut mennä.