Elin vuosia ja vuosia suhteessa, jossa oli vain tuskaa.
Sen jälkeen tapailin miehiä ja miehiä, mutta kaikista löysin jotakin vastenmielistä heti alkumetreiltä lähtien. Kunnes tapasin miehen, jossa oli jotain vastustamattoman vetovoimaista. Hän pysyi coolina, mutta minä painoin päälle kuin härkä. Hänelle minä tahdoin antautua täysillä. Tiesin, että hän ei ole minuun hullaantunut, tiesin kai koko ajan etten ole hänen ainoa naisensa, tiesin sen kaiken mistä hän luuli minun olevan täydellisen tietämätön. Ja silti rakastuin!!! Ja hetkeä myöhemmin särjin sydämeni, niin rajusti etten olisi itsekään uskonut.
Nyt olen jälleen alkupisteessä. Tapaan miehiä, jotka ovat mukavia, fiksuja, minusta aidosti kiinnostuneita. Mutta minä en voisi ikinä päästää heitä lähelleni.
Onkohan tämä joku kirous, että pitää ihmisen olla näin vaarallinen itse itselleen? Tuhota tällä tavoin oman kieroon kasvaneen intuitionsa vuoksi mahdollisuutensa onnelliseen elämään?
Sen jälkeen tapailin miehiä ja miehiä, mutta kaikista löysin jotakin vastenmielistä heti alkumetreiltä lähtien. Kunnes tapasin miehen, jossa oli jotain vastustamattoman vetovoimaista. Hän pysyi coolina, mutta minä painoin päälle kuin härkä. Hänelle minä tahdoin antautua täysillä. Tiesin, että hän ei ole minuun hullaantunut, tiesin kai koko ajan etten ole hänen ainoa naisensa, tiesin sen kaiken mistä hän luuli minun olevan täydellisen tietämätön. Ja silti rakastuin!!! Ja hetkeä myöhemmin särjin sydämeni, niin rajusti etten olisi itsekään uskonut.
Nyt olen jälleen alkupisteessä. Tapaan miehiä, jotka ovat mukavia, fiksuja, minusta aidosti kiinnostuneita. Mutta minä en voisi ikinä päästää heitä lähelleni.
Onkohan tämä joku kirous, että pitää ihmisen olla näin vaarallinen itse itselleen? Tuhota tällä tavoin oman kieroon kasvaneen intuitionsa vuoksi mahdollisuutensa onnelliseen elämään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyvää kohtelua. Pelkää "kunnon miehiä", koska häpeää itseään ja taustaansa heidän rinnallaan, tekee uukkarin ja juoksee suorinta tietä sen rentun syliin, jolle ei tarvitse selitellä itseään tai toisinpäin.
sanottu! Uskoakseni olen päässyt kokemaan just tällaisen tapauksen, viimeisiä sanoja naisen suusta ennenkuin se syöksyi toisen miehen matkaan: "mä jaksa esittää hyvää ihmistä". Jep jep.
No ennemmin uskoisin, että sisimmässäni en koe ansaitsevani parempaa. Tai että olen jonkinsortin henkinen masokisti, joka tuntee elävänsä vain silloin kun sattuu. Siis joka saa sitten kicksejä siitä kun kulkee marttyyrin kruunu kutreillaan.
Pointti on siinä, että en ole huono nainen ja todellakin ansaitsisin paljon parempaa kohtelua.
Jospa tästä taas oppi jotakin, aika ainakin olisi jo.
Ehkä sulla on sisuksissasi jokin hyvin kaukainen tuskallinen kokemus, jota et aikoinaan kyennyt käsittelemään, vaan asia painui alitajuntaan, pois mielestä ja näkyvistä.
Nyt toi vanha kokemus pakottaa sut (alitajuisesti) hakemaan aina vaan suurempaa tuskaa, niin että se alkuperäinen kivulias kokemus jonain päivänä muistuisi mieleesi..
Ja sitten voit antaa anteeksi, ja lopettaa.
Mutta tämä siis vain yksi teoria.
turhaan joka asiasta jotain "tuskallista kokemusta" ym...
tosiasia on että kunnollinen/kiltti mies on vain helvetin tylsä...Aloittaja,Sä olet pelinainen, ja tykkäät jahdata. Piste.
Pelinaisella noita kaatoja olisi ehkä vähän enemmän kun mulla... eli kyllä tämä on pääasiassa tahtonut pihdata :)