voiko nainen olla liian "suloinen"? Jos, niin missä tilanteessa asia häiritsee?
kysymys miehille
vesikastanja
121116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Järjen on parempi siinä tilanteessa pysyä päässä :))
Niin missä tilanteessa se oikein häiritsisi ? No minua ainakin silloin jos satutaan oleen kahden kesken, rauhallista iltaa viettämässä. Saattaisin vaan tuppisuuna ja pärstä punasena tuijottaa toista suoraa kasvoihin sekä samalla ihailla tuota häikäisevää suloisuutta :o)
Häiritsevyys olisi lähinnä positiivista eikä suinkaan negatiivistä.
- silloin, kun pitäis suuttua.
tai
- silloin, kun pitäis yrittää olla vakava.
prinsessointi juuri noilla hetkillä on erityisen raivostuttavan häritsevää, koska molemmat tapaukset epäonnistuvat surkeasti.
Voi olla. Lähempää tuttavuutta tehtäessä (yrittäessä) voi toinen olla todella suloinen- niin suloinen, että ei onnistu lähemmän tuttavuden tekeminen. Häiritsee, kyllä- ainakin minua, toisesta en tiedä.
onnistu? eikö se ole hyvä vaan, jos toista suloisena pitää?
Meen puihin:/
Kysymys olikin, voiko olla liiiiian suloinen, niin kyllä ainakin omasta mielestäni voi. Ihme ujostelua ym ym lapsellista.
ei kait se ujostelu kuitenkaan lapsellista ole..? eihän se kohde useimmiten edes tajua olevansa suloinen..vaan päinvastoin?
Tää on oikeestaan aika mielenkiintoinen juttu. Luulen et suurin osa naisista luulee et se on ennemmin jokin mallimainen kauneus, joka saa miehen menemään puihin kuin että suloisuus. No miehiäkin tietty joka junaan siinä missä naisia, mutta kerrohan mikä siinä suloudessa sinusta on niin puihin-menemisen-aiheuttavaa?
Itse naisena en kyllä ihastu mallimaisen komeisiin, enkä söpöihinkään vaan omasta mielestäni _karismaattisiin_ miehiin.
Onhan se ujostelu nyt vähän lapsellista jos "aikuiset" ihmiset on kyseessä...? Sitä en sitten tiedä, tiedostaako toinen suloisuutensa- tuskin? Se on kuitenkin jotain, joka tulee sisältä eikä sitä voi oikein feikatakaan. Äh, ehkä suloisuus on liian tyttömäinen termi, mutta lähinnä sitä se on: tyttömäistä viehkeyttä naisessa. Jotain aitoa. Tai jtn...
En tiedä oikein, mikä siinä saa saa pasmat sekaisin. Tällaiset malli-tyypit oikeastaan herätä mitään mielenkiintoa (pelkkää pintaa useimmiten) vaan sellainen "tavallinen" tallaaja, joka uskaltaa olla oma itsensä ja jolla on sitä Itseä. Ja vielä, jos se on söpö, niin...Suloista persoonallisuutta kai lähinnä haen, sellaista, joka tulee esille naisesta ihan luonnostaan.
Onko tuo karisma sitten vastaava ominaisuus miehissä vai? Ei mikään poikamaisuus sentään:)
kaippa se karisma miehessä ajaa tosiaan sen saman asian, mut nämä nyt on tietty niin yksilöllisiä juttuja, niinkuin tuo suloisuus, sitä joko jonkun mielestä on tai ei.
Ujostelu taasen ei missään nimessä ole mielestäni lapsellista, onhan se kuitenkin aitoa (Mieluummin aito kuin jotain muuta). Mutta tiedän kyllä hyvin mitä tarkoitat, kun se ujostelu itsellänikin päätänsä joskus näyttää. Varsinkin silloin, kun sitä vähiten toivoisi- ja silloin _todellakin_ tulee vain niin hemmetin pikkutyttömainen olo ettei muusta väliä. Ja ikää lähempänä 30v..no on kait sitä isompiakin huolia tässä maailmassa:)
Voiko mies sitten olla liian karsimaattinen? Ihme ajatuksia...Tuli vain mieleen, jos se saa tyttömäisyys-olon iskemään päälle joillakin. Tuskin karismaattisuus sentään.
En ole muuten koskaan tullut ajatelleeksi, että toinen voi oikeasti tuntea itsensä pikkutytöksi. Siis silleen niinku, itselläni on joku ihme ujo-pikkupoika-fiilis joskus (ja juuri silloin kuin ei pitäisi) mutta en ole tajunnut, että nainenkin voi tuntea samoin. Hmm...Joo, en niitä skarpeimpia huomaamaan tuollaisia juttuja...Noh, oppia ikä kaikki:)
...se karisma onnistuu viemään varmaan ne jalat alta pahimmassa (parhaimmassa) tapauksessa, mutta taitaapi olla ihan oman ujostelun tulosta tuo pikkutyttö-fiilis..saa sitten iskeä päätä tyynyyn ja manata omaa käytöstään...jota toinen ei tuskin ole edes noteerannut. On se niin hienoa..
Omiin korviin taas kuulostaa jotenkin epätodelliselta, että mieskin voisi tuntea itsensä "pikkupojaksi", tai tietysti voikin, mutta lähinnä sitä ajattelee miehen hoitavan saman tilanteen korkeintaan olan kohautuksella olutta maistellen, pienellä miesmäisellä murinalla säestettynä (Homer Simpson?). Hmm, aloinkin soveltamaan mainitsemaasi samantien erääseen herraan..ei taida toimia samoin kuitenkaan joka kakslahkeiseen:)
Oikeasti kumpikin tuntee varmaan ihan samoin ja sitä ei vain toisesta pääsee huomaamaan yrittäessä pitää sitä omaa naamaa peruslukemilla. Ei se itsesuojelu niin hyvä juttu aina taida ollakaan.
Samalla lailla kai sitä kumpikin sukupuoli käyttäytyy- riippuu tietenkin täysin henkilöstä. Kyllä itseäni ainakin jälkikäteen v***taa suunnattomasti, jos olen pikkupoikamaisessa ujoudessani mennyt töpeksimään, mutta minkäs teet. Ja kuten mainitsit, se toinen tuskin huomaa koko asiaa, joten turhaahan se on. Ja myöhemmin sille voi nauraa ja sopia itsensä kanssa, että ei enää samanlaista käytöstä. Kunnes...
Pohjimmiltaan kai ujoutta, mistä itse olen kyllä päässyt eroon aika hyvin juuri tiettyjä tilanteita tai henkilöitä lukuunottamatta. Pitäisi kai vain tajuta, että jokainen ujostelee silloin tällöin ja käyttäytyä itse sen mukaan; ettei ainakaan tee toisen oloa tukalammaksi vahingossa edes. Tosin siinä tilanteessa, kun huomaan toisen ujostelevan (söpöä), niin poistun paikalta, koska en viitsi kiusata (vaivaannuttaa) toista...Varmaan aika kusipäisen kuvan antanut tahtomattani itsestäni joskus, mutta tää on tätä.