Viimeiset yhdeksän vuotta olen tehnyt projektiluonteisia töitä (miinus kaksi vuotta, jolloin olin esimiestehtävissä).
Työnantajalta tutuksi tullut lause: niin, tiedänhän minä, että sinulla on paljon töitä, mutta tämä projekti on prioriteetilla yksi ja tällä on todella kiire, eikä meillä ketään muutakaan...
Markkinoidaan työ helpoksi ja vähän aikaa kuluttavaksi. Mikä on totuus? No.. ensimmäisenä päivänä paljastuu, että minun oletetaan ottavan projektissa myös vetovastuuta, jota ei tietenkään mitenkään huomioida työn kuormittavuudessa. Koordinointiihan ei mene projeteissa yhtään aikaa... Idiootit. Sitten vedetään taas sata lasissa.
SVITTU! Minä en jaksa enää tätä samaa paskaa. Projektien työmäärät AINA alimitoitetaan ja työn ulkopuolinen elämä kärsii. Nytkin minulla on opintoja työn ohessa kesän ajan ja pomo lupaili, että pidetään vähän löysempi kesä. Joo-o. Kestihän se "löysempi kesä" tasan kaksi päivää. Hyvin kevyt kesä tulee kahden projektin kanssa. Viimeinen vuosi on mennyt 12-14 tuntisten työpäivien kanssa. Viikonloppuisinkaan ei ole saanut olla ilman töitä. Palkassa se ei tietysti näy paskan vertaa.
Kunhan saan uudet tutkintopaperit ulos, niin tämä tyyppi lähtee. Pitäkööt, perkeleet, projektinsa. Minä en jaksa enää. Menen ennemmin vaikka suorittavaan työhön, jos ei pomon pallia löydy tähän hätään. Niin se on, että kiltisti töitä tekemällä ei palkka nouse, eikä elämä rikastu. Täytyy siis lopettaa ja ryhtyä samanlaiseksi lusmuksi kuin muutkin - ja vaihtaa niitä töitä.
Työnantajalta tutuksi tullut lause: niin, tiedänhän minä, että sinulla on paljon töitä, mutta tämä projekti on prioriteetilla yksi ja tällä on todella kiire, eikä meillä ketään muutakaan...
Markkinoidaan työ helpoksi ja vähän aikaa kuluttavaksi. Mikä on totuus? No.. ensimmäisenä päivänä paljastuu, että minun oletetaan ottavan projektissa myös vetovastuuta, jota ei tietenkään mitenkään huomioida työn kuormittavuudessa. Koordinointiihan ei mene projeteissa yhtään aikaa... Idiootit. Sitten vedetään taas sata lasissa.
SVITTU! Minä en jaksa enää tätä samaa paskaa. Projektien työmäärät AINA alimitoitetaan ja työn ulkopuolinen elämä kärsii. Nytkin minulla on opintoja työn ohessa kesän ajan ja pomo lupaili, että pidetään vähän löysempi kesä. Joo-o. Kestihän se "löysempi kesä" tasan kaksi päivää. Hyvin kevyt kesä tulee kahden projektin kanssa. Viimeinen vuosi on mennyt 12-14 tuntisten työpäivien kanssa. Viikonloppuisinkaan ei ole saanut olla ilman töitä. Palkassa se ei tietysti näy paskan vertaa.
Kunhan saan uudet tutkintopaperit ulos, niin tämä tyyppi lähtee. Pitäkööt, perkeleet, projektinsa. Minä en jaksa enää. Menen ennemmin vaikka suorittavaan työhön, jos ei pomon pallia löydy tähän hätään. Niin se on, että kiltisti töitä tekemällä ei palkka nouse, eikä elämä rikastu. Täytyy siis lopettaa ja ryhtyä samanlaiseksi lusmuksi kuin muutkin - ja vaihtaa niitä töitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pyörineet jo jonkin aikaa.
Mä teen hommia vielä 2 vuotta ja se on moro sitten, ellen sitten aikasemmin lähde.
Itseäni alko vituttaa liialliset yt neuvottelut, ei semmoses firmas voi mitää tulevaisuutta suunnitella ja mitään ei voi tehdä kunnolla, kun priorisoidaan prioriteetti 1 luokan hommia kokoajan lisää.
Nipin napin mennään kokoajan ettei tuotantoaikataulu siirry pysähdy tms. ja täs rikastuta ku verottajaa...