Kerron nyt oman kokemukseni anopista, joka on jo vuosien ajan tehnyt perheemme elämän hankalaksi.
Miehelläni on kouluikäinen lapsi, joka käy luonamme viikonloppuisin. Lapsen syntyessä mieheni asui vielä vanhempien luona nuoresta iästä johtuen ja miheni äiti otti heti lapsen kasvatuksen suhteen ohjat käsiinsä. Hän ei antanut mieheni ottaa lapsesta minkäänlaista vastuuta, koska hänen mielestään muut eivät osanneet hoitaa lasta. Lapsen ollessa mummolassa yötä mummo antoi viikonloppuisisn lapsen mennä nukkumaan kahdeltatoista tai joskus jopa yhdeltä yöllä vaikka äitinsä luona herätys oli aamulla kuudelta arkisin. Kun tästä huomautettiin mummolle hän vähät välitti äidin toivomuksista ja vetosi siihen että lapsi ei halunnut nukkumaan aikaisemmin. No ei tietenkään halunnut kun lapsi oppi silloin että ei tarvinut kuin nousta sängystä ja mummo antoi periksi. Ruokien suhteen sama homma; jos joku ruoka ei maistunut niin sitten tehtiin uudet pöperöt ja houkuteltiin karkeilla ja jäätelöllä syömään. Lasta ei saanut torua koskaan mistään, koska mummon mielestä lapsi ei tee mitään pahaa tahallaan. Jos lapsi halusi kaupassa lelun tai karkkia niin se ostettiin välittömästi. Näihin aikoihin lapsi olikin aika mahdoton. Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, alkoi mummo vaatimaan että lapsen pitää olla joka viikko myös hänen luonaan yötä, koska hän on niin paljon hoitanut lasta. Mieheni ja lapsi käyvät joka viikko kylässä mummolassa, mikä on meidän mielestä ihan tarpeeksi kun lapsi käy luonamme vain viikonloput. Mutta tämä ei mummolle riitä vaan hän vihoittelee ja pitää mykkäkoulua kun asioita ei tehdä niinkuin hän halua. Hän myös syyttää meitä että hoidamme lasta liian vähän ja lapsen pitäisi olla meillä paljon enemmän. Mummo on ottanut myös oikeudekseen hemmotella lapsen pilalle ostamalla lapselle leluja ja vaatteita ilman mitään syytä. Mieheni on tästä huomauttanut monta kertaa sillä olemmme ajautuneet tilanteeseen että mummo ostaa lapselle uudet luistimet, pyörät , sukset , yms... vaikka lapsella on hyvät entisetkin. Mummon mielestä muiden lasten seura ei ole hyväksi lapselle koska hän on tottunut pienestä pitäen olemaan vain aikuisten seurassa. Anopin mielestä emme myöskään pue lasta oikein. Kaikki muut vaatteet ovat rumia tai huonoja paitsi hänen ostamansa, joista olemme nykyään täysin kieltäytyneet, ja hän myös muistaa haukkua lapsen vaatteet lapsen ja vieraiden kuullen paisi jos ne ovat hänen ostamiaan. Silloin hän julistaa kaikille kuinka upean mekon/housut/paidan on ostanut. Olisin kiinnostunut kuulemaan onko kenelläkään muulla saman laisia kokemuksia ja jos on niin onko tilannetta saatu ratkaistua mitenkään. Olemme mieheni kanssa väsyneitä jatkuvaan turhaan valittamiseen. Jokaisella meillä on omat huolemme eikä riittäisi aika eikä energia riidellä turhista asioista. Mummolassa käyntikin voisi olla kaikille huomattavasti miellyttävämpää jos mummo keskittyisi nauttimaan lapsen lapsesta eikä keskittyisi etsimään aina jotain valitettavaa. Ja lapsen rakkaus pitää mielestäni ansaita mulla tavalla kuin ylenpalttisella tavaroiden ja vaatteiden ostolla.
Miehelläni on kouluikäinen lapsi, joka käy luonamme viikonloppuisin. Lapsen syntyessä mieheni asui vielä vanhempien luona nuoresta iästä johtuen ja miheni äiti otti heti lapsen kasvatuksen suhteen ohjat käsiinsä. Hän ei antanut mieheni ottaa lapsesta minkäänlaista vastuuta, koska hänen mielestään muut eivät osanneet hoitaa lasta. Lapsen ollessa mummolassa yötä mummo antoi viikonloppuisisn lapsen mennä nukkumaan kahdeltatoista tai joskus jopa yhdeltä yöllä vaikka äitinsä luona herätys oli aamulla kuudelta arkisin. Kun tästä huomautettiin mummolle hän vähät välitti äidin toivomuksista ja vetosi siihen että lapsi ei halunnut nukkumaan aikaisemmin. No ei tietenkään halunnut kun lapsi oppi silloin että ei tarvinut kuin nousta sängystä ja mummo antoi periksi. Ruokien suhteen sama homma; jos joku ruoka ei maistunut niin sitten tehtiin uudet pöperöt ja houkuteltiin karkeilla ja jäätelöllä syömään. Lasta ei saanut torua koskaan mistään, koska mummon mielestä lapsi ei tee mitään pahaa tahallaan. Jos lapsi halusi kaupassa lelun tai karkkia niin se ostettiin välittömästi. Näihin aikoihin lapsi olikin aika mahdoton. Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, alkoi mummo vaatimaan että lapsen pitää olla joka viikko myös hänen luonaan yötä, koska hän on niin paljon hoitanut lasta. Mieheni ja lapsi käyvät joka viikko kylässä mummolassa, mikä on meidän mielestä ihan tarpeeksi kun lapsi käy luonamme vain viikonloput. Mutta tämä ei mummolle riitä vaan hän vihoittelee ja pitää mykkäkoulua kun asioita ei tehdä niinkuin hän halua. Hän myös syyttää meitä että hoidamme lasta liian vähän ja lapsen pitäisi olla meillä paljon enemmän. Mummo on ottanut myös oikeudekseen hemmotella lapsen pilalle ostamalla lapselle leluja ja vaatteita ilman mitään syytä. Mieheni on tästä huomauttanut monta kertaa sillä olemmme ajautuneet tilanteeseen että mummo ostaa lapselle uudet luistimet, pyörät , sukset , yms... vaikka lapsella on hyvät entisetkin. Mummon mielestä muiden lasten seura ei ole hyväksi lapselle koska hän on tottunut pienestä pitäen olemaan vain aikuisten seurassa. Anopin mielestä emme myöskään pue lasta oikein. Kaikki muut vaatteet ovat rumia tai huonoja paitsi hänen ostamansa, joista olemme nykyään täysin kieltäytyneet, ja hän myös muistaa haukkua lapsen vaatteet lapsen ja vieraiden kuullen paisi jos ne ovat hänen ostamiaan. Silloin hän julistaa kaikille kuinka upean mekon/housut/paidan on ostanut. Olisin kiinnostunut kuulemaan onko kenelläkään muulla saman laisia kokemuksia ja jos on niin onko tilannetta saatu ratkaistua mitenkään. Olemme mieheni kanssa väsyneitä jatkuvaan turhaan valittamiseen. Jokaisella meillä on omat huolemme eikä riittäisi aika eikä energia riidellä turhista asioista. Mummolassa käyntikin voisi olla kaikille huomattavasti miellyttävämpää jos mummo keskittyisi nauttimaan lapsen lapsesta eikä keskittyisi etsimään aina jotain valitettavaa. Ja lapsen rakkaus pitää mielestäni ansaita mulla tavalla kuin ylenpalttisella tavaroiden ja vaatteiden ostolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mummon antamat tavarat otatte kohteliaasti kiittaen vastaan. Hanen poistuttuaan vain yksinkertaisesti kokoatte ne/sen ja viette pelastusarmeijaan tai annatte jollekin toiselle tarvitsevalle. Ilman mitaan mutkun-mutkun-mutkuja. Hanen kysessaan niista myohemmin, aivan ystavallisesti ja rehellisesti vastaatte etta Lapsella kun jo oli sellainen ennestaa niin lahjoitimme sinun antamasi tuottamaan iloa toiselle jolta se(paita,pyora, auto )puuttui.
Kylla han muutaman kerran jalkeen oppii .
Lasta ei koskaan saisi jattaa yksin noin holtittoman aikuisen kanssa! Teilla on tietyt aikataulut jotka luovat turvallisuutta lasen jo ennestaankin rikkoutuneeseen elamaan. Viimeinen, mita han tarvitsee, on mummon laiminlyonti jo aiemmin sovituista aterioista, nukkuma-ajoista jne.
Olkaa varmoja ettette MILLOINKAAN jata Lasta yksin sairaan mummon kanssa, oli han mykkakouluexpertti tai ei!
Meilkein olisin itse voinut kirjoittaa tuon tekstin. Myös minun miehelläni on lapsi nuoruuden suhteesta. Siinä vaiheessa kun minä tulin kuvioihin, oli anoppi syrjäyttänyt mieheni täysin lapsen elämästä. Lapsi vietti enemmän aikaa mummolassa kuin isällään (välimatkaa satoja kilometrejä kaikilla osapuolilla toisiinsa). Mummo määritti täysin milloin ja miten lapsi isäänsä tapaa.
7 vuotiasta lasta mummo vielä syötti(!!!), puki, solmi kengännauhat jne. Ja sen huomasi: muuten erittäin reipas ja omatoiminen lapsi muuttui vauvaksi ja alkoi lässyttää ja kiukutella aina mummolassa. Aikuisten kunnioitusta ei yhtään, koska sitä ei vaadittu.
Jos lapsi ja mummo ovat yhtäaikaa läsnä meillä, on minun roolini poistua mieluiten talosta (olipa se omamme tai ei). Anoppi ei voi sietää, että me esim mieheni kanssa halaamme, jos lapsi on samassa huoneessa. Emme myöskään saa istua vierekkän, vaan lapsen pitää aina olla isänsä vieressä ja minun jossain muualla. Silloin en myöskään saa nukkua mieheni vieressä, vaan miehen tulee siirtyä lapsen viereen nukkumaan jos lapsi sitä pyytää. Ja pyytäähän se, edelleen 10 vuotiaanakin. Mieheni sisko on äitinsä kanssa samaa mieltä, heillä tuntuu olevan suuri perlko siitä, että varastan miehen lapsen käytettävistä. Vaikka minä olen viimeisen neljä vuotta ollut se, joka mieheen on valanut uskoa siitä, että isänä hänellä on oikeus lapseensa enemmän kuin mummolla. Kun olemme kolmin lapsen kanssa, mitään moisia reviiri- ja valtakiistoja ei tarvitse käydä.
Nyt lapsella on ollut paljon ongelmia ja kasvukipuja. Mm yrittänyt varastaa tavaraa kaupasta ja koulussa menee huonosti. Anoppi soittelee meille pitkiä puheluita siitä, miten lapselle ei saa sanallakaan mainita näistä jutuista, vaan pitää esittää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Itse hän palkitsee lapsen varastamisesta ostamalla hänelle uuden pyörän.
Meillä on myös ollut tuota syöttämistä vielä kuusivuotiaana ja heti kun mummolaan pääsee alkaa aivan järkyttävä kiukuttelu kaikesta, kun tietää että sillä saa ihan mitä tahansa. Nykyään mummo on alkanut soitella meille kun heille tulee vieraita ja käskee tuomaan lapsen sinne eikä sanallakaan kutsu minua tai omaa poikaansa sinne, jotta voi leikkiä lapsen äitiä vieraiden nähden. Kun lapsi oli 3-vuotias mummo sanoi vieraiden kuullen lapselle että hän voi kutsua mummoa äidiksi. Mieheni sai tilanteesta aika moisen raivarin ja mielestäni ihan aiheesta. Eipä ole toistakertaa ehdotellut moista.
sano anopille, että hankkii oman elämän, eikä roiku teissä. ja pidä välimatkaa häneen. on turha luulo, että joku anoppi on maailman paras lapsen kasvattaja. kyllä ne on lapsen vanhemmat ja teidän tapauksessa äitipuoli myös. luottakaa vaan itseenne siinä hommassa. minulla on paljon kokemuksia anopista. sanonpahan vaan, että he yrittävät paikata elämätöntä elämää. tuollaiset mollauset johtuu huonosta itsetunnosta eikä muusta. anoppi pysykööt omalla reviirillään.mikään ei ole tyhmempää kun joku pistää nenänsä toisen elämään. siinähän menee elämä piloille teillä.
paljon kokemuksia, eli anoppi on vaihtunut tiheään tahtiin (: