Hitto, mikä minua vaivaa. Nykyinen mieheni sanoo että muutun monsteriksi aina kun meillä on mun kavereita käymässä, siis että muutun häntä kohtaan v*ttumaiseksi?? Mun ex-mies nolasi mut miljoona kertaa meidän yhteisten kavereiden seurassa ja jatkaa sitä vieläkin sopivan tilanteen tullen, joten itse en ole niin halunnut koskaan käyttäytyä.
Onko muilla kokemusta, että itse ette edes huomaa v*ttuilevanne, vaan se on osa luonnetta? Mä oon suorasanainen, enkä ehkä aina mieti onko sopiva paikka antaa suoraa palautetta, mut yleensä teen sen vasta kun olen saanut itse jotain inhottavaa kuultavaa...
Vai voisko se vaikuttaa, että kun meillä on sellainen suora suhde, että kumpikin voi antaa palaa suoraa tekstiä mistä vaan aiheesta, niin se sitten kuulostaa erilaiselta toisen korvissa kun on kavereita käymässä? Tottakai siis kuulostaa, mutta että kun yleensä ei tarvii varo mitä sanoo, niin ei sitten osaa varoa kun on joku kuulemassa.
Meillä ei nolata ketään, eikä nosteta kohtauksia tms. mut miksi miehestä tuntuu että sitä "kyykytetään" vaikka ei oo tarkoitus?? Pitäis varmaan opetella olemaan vaan hiljaa ja hymyillä kauniisti, harmi vaan kun se ei oo mun luonto. Vaihdanko miestä vai mitä h*lvettiä teen?? Ei jaksa sitä, että toinen häpeää mun avoimuutta, suoraa tekstiä ja räväkkyyttä.
Kertokaa kokemuksia, olenko ainoa joka kärsii kroonisesta v**tuilutaudista? :)
Onko muilla kokemusta, että itse ette edes huomaa v*ttuilevanne, vaan se on osa luonnetta? Mä oon suorasanainen, enkä ehkä aina mieti onko sopiva paikka antaa suoraa palautetta, mut yleensä teen sen vasta kun olen saanut itse jotain inhottavaa kuultavaa...
Vai voisko se vaikuttaa, että kun meillä on sellainen suora suhde, että kumpikin voi antaa palaa suoraa tekstiä mistä vaan aiheesta, niin se sitten kuulostaa erilaiselta toisen korvissa kun on kavereita käymässä? Tottakai siis kuulostaa, mutta että kun yleensä ei tarvii varo mitä sanoo, niin ei sitten osaa varoa kun on joku kuulemassa.
Meillä ei nolata ketään, eikä nosteta kohtauksia tms. mut miksi miehestä tuntuu että sitä "kyykytetään" vaikka ei oo tarkoitus?? Pitäis varmaan opetella olemaan vaan hiljaa ja hymyillä kauniisti, harmi vaan kun se ei oo mun luonto. Vaihdanko miestä vai mitä h*lvettiä teen?? Ei jaksa sitä, että toinen häpeää mun avoimuutta, suoraa tekstiä ja räväkkyyttä.
Kertokaa kokemuksia, olenko ainoa joka kärsii kroonisesta v**tuilutaudista? :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
älä huoli, ei pysty pidättää, jos on sanomista se vaan tulee ulos.
Ongelma on niillä, jotka ei kestä kuulla totuutta :)
Mulla on vähän sama homma. Mulla on tapana keskustella tavalla, jonka muut voivat ottaa vittuiluna. Olen paha suustani ihan luonnostaan vaikka oikeasti olen kiltti kuin mikä. Asiaa ei helpota yhtään se, että en häpeä puhua asoista, jonka kaikki tietävät, mutta joista ei tavallisesti puhuta.
Kavereiden kanssa tämä ei ole ongelma, koska he asian tietävät. Harmi vaan, että tytöt yleensä karkaavat kun eivät ymmärrä ottaa vittuiluani herjana tai huumorilla. Vaivaani pystyn jotenkin kontrolloimaan, mutta aina sillon tällöin jotain pääsee livahtamaan.
Niinpä. Minä olen myös hirveän kiltti ihmisenä, mutta suustani todella paha. Olen minäkin oppinut hillitsemään itseäni siitä mitä olen ollut, mutta yhäkin lipsahtaa ilmeisesti välillä sellaista, johon mies voi tarttua.
Olenpa huomannut senkin, että on niitäkin ihmisiä, jotka mielellään puhuvat muista ja käyttävät heitä huumorin kohteena, mutta autappa jos itse joutuvat vastaavan huumorin kohteeksi! Itse kärsin myös itseeni kohdistuvaa huumoria. En kärsinyt ennen kuin opin nauramaan itselleni. :)
Ja nimenomaan tuo, että puhutaan asioista jotka kaikki tietävät, mutta joista ei yleensä puhuta. Mulle vain oma parisuhde ja seksielämä ovat tabuja, joista en välitä oikeastaan puhua kenenkään kanssa tarkemmin. :) Muuten en kyllä arkaile avata suutani aiheesta kuin aiheesta. Ja todi harmi että aina saa varoa mitä sanoo, mutta monesti ei edes jaksa lopussaan enää varoa ja sitten se sammakko saattoikin jo tulla.
No, kiva kuulla että on muitakin. Tsemppiä vaan kaikille teille jotka joko elätte kaltaistemme ihmisten kanssa tai sitten olette kaltaisiamme! Ei oo helppoa, välillä tuntuu että tämä on ihan kaaosta. :)
Teillä on vain itsetunto päin helvettiä. Pitää mollata toista julkisesti. Niin se vaan on.
kun tarpeeksi levitellään ja joka helvetin juttu!
Ilmeisesti teillä kuitenkin nolataan toista (eli miestä), jos kerran olet sellaista palautetta käytöksestäsi saanut. Ex-miehesi nolasi sinut miljoona kertaa kavereittesi edessä, onko paha tapa tarttunut vai pistätkö vahingon kiertämään?
Suoran puheen piikkiin ei voi laittaa esim. kavereiden edessä toisen heikkouksien ruotimista. Se on puhdasta v*ttuilua.
Eikö muka ole olemassa kommunikaatiomuotoa tämän "suoran puheen" ja hiljaa hymyilemisen väliltä?
Oletko tullut ajatelleeksi, ettei mies välttämättä *häpeä* sitä "avoimuutta, suoraa tekstiä ja räväkkyyttä", jota harrastat, vaan yksinkertaisesti *loukkaat* sillä häntä?
mitään ja on sen suoraan sanonut. Kirjoittaa ylitörkeitä kuvauksia entisestä tyttöystävästään sumeilematta ja härskisti.
Ja senkö vuoksi kaikilla "suorapuheisilla" on oikeus suoltaa kumppanistaan mitä tahansa ja kuitata tämän loukkaantuminen herkkänahkaisuudeksi?
Miten tuo nyt edes liittyi alkuperäiseen aiheeseen?
Kyse ei ole toisen heikkouksien ruotimisesta tai mistään sellaisesta. Myöskään sisäpiiriasioita eli parisuhdetta yms. ei käsitellä syvällisemmin muiden ihmisten kuullen. Yleensäkään emme puhu tunteistamme tai suhteestamme juurikaan kavereiden tai kenenkään kanssa mitään, se on liian yksityistä.
Esim. nyt pari iltaa sitten en edes ymmärtänyt miksi puhutaan kyykyttämisestä. En sanonut tai tehnyt mitään pahaa. Kysyin eilen asiaa ja hänkään ei enää tiennyt mistä oli ollut kyse, eikä siis osannut selittää. Taisi olla vaan kiukuspäissään heitetty täky.
En tiedä, sanoinhan jo että kyse on luonteenpiirteistä, eikä tavasta. Olen aina ollut tällainen oikeastaan, koolla en ole koskaan pystynyt puolustautumaan, mutta minulla on aina ollut todella terävä kieli ja omat mielipiteet. Jyräämistä en sulata. Jos en tunne tilannetta, hymyilen, jos koolla on tuttuja, puhun ja käyttäydyn kuten normaalistikin. Ja tosiaan, kaikki eivät ymmärrä ettei tarkoitus ole v*ttuilla kenellekään henkilökohtaisesti.
Asiaa on aika hankala kirjoittamalla selittää, vain parhaimmat ystävät tietävät mun luonnon ja osaavat siihen suhtautua. Ne ymmärtää että mun kielenkäyttö ei koske heitä tai heidän heikkouksiaan, vaan että minä ilmaisen asiat ja aivan riippumatta asiasta, niinkuin itse ne näen ja koen.
Esimerkiksi väkivallan voi sanoa olevan "osa luonnetta, jolle ei voi mitään". Harva kuitenkaan hyväksyy selitystä. Tuo pottuilu on ihan samanlainen tapa vaikka yritätkin kieltää sen.
Tarkkailemalla omaa mieltäsi ja käytöstäsi objektiivisesti pystyt muuttamaan käytöstäsi. Asian näkeminen toisesta näkökulmasta on aina avartavaa. Kuuntele omia puheitasi ja mieti miten mielellään muut kuuntelevat niitä ja miltä se heistä kuulostaa. Voi olla että sinun hauska juttusi on toiselle nolaava ja ei niin kauhean hauska. Sosiaalinen perustaito on se, että osaa ottaa toiset huomioon.
Kellään ei ole oikeutta aiheuttaa toisille mielipahaa. Tiedät sen, koska sinulla on kokemusta. Entä jos exäsikin perustelee käytöstään sillä, että se on muka osa luonnetta? Hyväksytkö selityksen? Itsellekään ei pidä sallia mitä tahansa. Itsesensuuri on usein ihmissuhteissa paikallaan. Ainakin esillepano kannattaa miettiä tarkkaan.