Esim. 1:
Kolmantena aamuna peräkkäin menen murkkuikäisen nuoren miehen huoneeseen ja herätän hänet. Sanon, että "jos nousisit ylös heti kun kello soi, etkä painaisi päätä takaisin tyynyyn, et nukahtaisi." Joo, vastaa hän.
Viikon kuluttua: menen taas herättämään hänet ja huomaan toteavani, että "en millään jaksaisi tästä jankuttaa, mutta jos..."
Esim. 2:
Roskis on vietävä ja matot hakattava. Pyydän miestä ystävällisesti viemään roskat ja hakkaamaan matot sillä välillä, kun imuroin. Ryhdyn töihin. Tunnin aikana kehoitan neljästi häntä hoitamaan oman osuutensa. Vastaus: joo joo, älä nyt nalkuta. Lopetan nalkuttamisen (pyytämisen). Seuraavana aamuna roskat ovat yhä sisällä ja matot hakkaamatta.
Esim. 3:
"Kulta, tankkaisitko auton samalla kun käyt kaupassa!" Vastaus: joo joo. Lähden hänen palattuaan käymään kirjastossa - kas kummaa, tankki on niin tyhjä, että tuskin pääsen huoltikselle viiden kilometrin päähän. Kotiin tullessani huomautan asiasta ja taas kuulemma nalkutan.
Ihmettelen tässä vaan, miksi minä olen nalkuttaja ja onko syy vain minussa? Missä piileskelee se miehen kuuluisa logiikka? Jääkaapissako?
Kolmantena aamuna peräkkäin menen murkkuikäisen nuoren miehen huoneeseen ja herätän hänet. Sanon, että "jos nousisit ylös heti kun kello soi, etkä painaisi päätä takaisin tyynyyn, et nukahtaisi." Joo, vastaa hän.
Viikon kuluttua: menen taas herättämään hänet ja huomaan toteavani, että "en millään jaksaisi tästä jankuttaa, mutta jos..."
Esim. 2:
Roskis on vietävä ja matot hakattava. Pyydän miestä ystävällisesti viemään roskat ja hakkaamaan matot sillä välillä, kun imuroin. Ryhdyn töihin. Tunnin aikana kehoitan neljästi häntä hoitamaan oman osuutensa. Vastaus: joo joo, älä nyt nalkuta. Lopetan nalkuttamisen (pyytämisen). Seuraavana aamuna roskat ovat yhä sisällä ja matot hakkaamatta.
Esim. 3:
"Kulta, tankkaisitko auton samalla kun käyt kaupassa!" Vastaus: joo joo. Lähden hänen palattuaan käymään kirjastossa - kas kummaa, tankki on niin tyhjä, että tuskin pääsen huoltikselle viiden kilometrin päähän. Kotiin tullessani huomautan asiasta ja taas kuulemma nalkutan.
Ihmettelen tässä vaan, miksi minä olen nalkuttaja ja onko syy vain minussa? Missä piileskelee se miehen kuuluisa logiikka? Jääkaapissako?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä olen tullut siihen tulokseen että se asuu televisiossa. Tai ehkä tietokoneessa... tai pleikkarissa? Kenties osa siitä lymyilee jopa jääkaapissa olutpullon takana. Kukapa sitä niin varmaksi osaa sanoa. ;)
se asuu televisiossa. Tai ehkä tietokoneessa.
Esim 1.
Jos murkkuikäinen ei vieläkään herää, anna pojan koisia. Kun se tulee pyytämään allekirjoitusta poissaolovihkoon tms, kirjoitat siihen että poika oli luvatta poissa. Eiköhän koululta sen jälkeen löydy joitain keinoja pieneen oikaisuun. Parin iltapäivätunnin mietiskely, kun muut ovat vapaalla, muuttaa suhtautumista kummasti.
Esim 2: Roskista ei ole vietävä, eikä mattoja hakattava. Molemmat voivat odottaa. Tarkemmin sanoen: miestäsi roskiksen pursuaminen tai mattojen pölyisyys ei häiritse lainkaan samoin kuin sinua. Ei hän ole laiska. Hänen näkökulmastaan sinä hössötät suotta pikkuasioista. Kuka niitä mattoja suurennuslasilla katsoo?
Esim 3. on kyllä aika ikävä. Ei ole mitenkään kiva jännittää, että riittääkö menovesi huoltikselle. Surullinen kokemukseni kuitenkin on, ettei miehet ole ainoita jotka tuohon syyllistyvät.
Miehen kuululla logiikalla ei ole paljonkaan tekemistä siivousvimman kanssa. Sinun halullasi pitää koti siistinä ei niin ikään ole isompaa vaikutusta hänen motivoitumiseensa. Kyllä karu tosiasia on, että kompromisseihin on kyettävä: miehesi on luovuttava välillä omista puuhistaan ja sinun tuijottamasta jokaista pölyhippua. Jos vaadit muutosta vain mieheltä, saat odottaa siihen asti että hän ei enää tee muuta kuin maatuu.
se roskis on biojäte, sisältää kalajätteitä ja haisee... Matot on hakattava siksi, että meillä on koira, joka rakastaa kierimistä matoilla kuraisena ja jottei tarvitsisi pestä mattoja joka kuukausi, ne on siis käsiteltävä muuten.
Ongelma on pohjimmiltaan siinä, että minä en itsekään ole kovin himosiivoaja ja kun minä ryhdyn toimeen, siivous on todella tarpeen. Enemmän tässä ehkä ärsyttää se, että minä ns. vastaan kodin siisteydestä, kun vieraita tulee. Mies huomauttelee siinä vaiheessa kyllä tyyliin "kun ei tuo meidän emäntä ole mikään siivousihme". Yleensä vastaan herttaisesti hymyillen, että "eipä meistä kumpikaan".
Kyse on kuitenkin nalkuttamisesta: miksi minun pyyntöni, jota ei noudateta, kirjataan nalkuttamiseksi? Jos pyyntöä ei tarvitsisi toistaa, ei se olisi nalkutusta.
Aika törkeä mies sullakin, itse ei laita tikkua ristiin ja kehtaa mollata sua vieraille. Sinuna toteaisin seuraavan kerran, että sä olet oman osuutesi kodin hoidosta tehnyt, että koska herra meinaa tehdä oman osuutensa?
Meillä vaimo elää kuin pellossa, ja minä kai sitten nalkutan.
Tytär on aika kovakorvainen, ja minun tulee halvemmaksi pitää kahta autoa, sillä muuten vaimo ei tankkaisi ikinä! Nyt on pakko, sillä minä en aja "hänen" autollaan, eikähän suostu ajamaan "minun" romullani.
Minä olen kyllä jo aika hyvin sopeutunut epämääräisiin kasoihin, joissa on pyykkiä, lehtiä, roskia ja ties mitä. Minä en niitä kasaa, joten en niiden sisältöön kajoa. Yritän myös välttää sitä nalkutusta. ;-)))
Sen olen havainnut, että pyytäminen ei tehoa. Anteeksi jo etukäteen yleistys, mutta sanoisin, että nainen pyytää epäsuorasti ja mies käskee suoraan. Mies taas ei aina, jos ollenkaan, ymmärrä naisen epäsuoraa lähestymistä.
Siispä lause "pölytkin pitäisi pyyhkiä" tarkoittaa naiselle "rakas mieheni, pyyhi pölyt, koska sulla on aikaa jne jne", miehelle se taas on pelkkää sanahelinää. Kun mies ei reagoi, nainen toistaa saman lauseen ja loppujen lopuksi päädytään siihen, että mies väittää naisen nalkuttavan.
Olenkin yrittänyt ottaa oman mieheni kanssa käyttöön suoran taktiikan, vaikka se aluksi vaikeaa onkin. Siispä heti asiaan, niin ne eivät jää epäselväksi: "Sinä pyyhit pölyt ja minä imuroin" tai "Pyyhi pölyt. Nyt." Tämä tietenkin normaalin ystävällisellä äänensävyllä, ei huutaen tai komentaen.
-kun kerran suoraan pitää sanoa, niin ilmaisenko myös suoraan, että välitän enemmän kuin ystävänä? Ei teistä miehistä kyllä ota mitään selvää
Et kai tarkoittanut minua, kun puhuit "teistä miehistä"? Olen kyllä naispuolinen ja taisin omassa viestissä mainita, että neuvomani konsti tepsii omaan mieheeni...
Suoraan sanominen taas (jos voin näin naisena vastata), jaa-a... Vaikea kysymys, vaikea sanoa mitään miestä ja tilannetta tuntematta. Jos mies tuntee samoin, niin sittenhän asiat etenisivät vain hyvään suuntaan. Jos mies taas ei tunne samoin, niin sitten voi tehdä enemmän vahinkoa... Kannattaisiko ensin tutkailla, miltä miehen tunteet vaikuttaisivat ja voisiko sieltä saada vastakaikua?
Kannatan kyllä rehellisyyttä sekä itsensä että muiden suhteen, siis sitä, ettei ala pelaamaan minkäänlaisia pelejä tyyliin "isken hänen parhaan kaverinsa ja sen jälkeen vielä kolme tuntematonta tyyppiä kapakasta, jospa hän sitten huomaisi minut, kun muut vievät vierestä". (Tämä oli liioiteltu esimerkki.) Mielestäni tuollaisilla konsteilla päätyy vain ojasta allikkoon...
En tietenkään tarkoita, että kaikki pitäisi rehellisyyden nimissä mennä ja töräyttää heti suoraan päin naamaa, vaan tietenkin kannattaa edetä varovasti ja ottaa tilanteiden kehittyminen huomioon.
Suosittelenkin siis, että aloitat varovasti ja sanot / teet jotain pientä ja vihjaavaa, vaikkapa vain leikin varjolla. Jos mies kiinnostuu, siitä voi jatkaa edelleen sopivaan tahtiin ja jos mies vaikuttaa välinpitämättömältä, voi tilanteesta pakittaa eikä kumpikaan nolostu. Liikaakaan ei kannata ahdistella, siinä saattaa mennä ystävyys hukkaan, kun kumpikaan ei pääse enää perääntymään menettämättä kasvojaan.
Kiitos vastauksestasi, pitäydyn hiljaa hyvä tulee -tyylissä. On jo ikää lähemmäs 40 joten en ala mitään kavereita edes iskemään.
Hyvät jatkot sinulle!
Arvoisat naiset, katsokaapa joskus miten miesporukka toimii. Kun tehtäviä jaetaan, kukaan ei vihjaile. Hommat jaetaan tähän tapaan: tee sinä tämä, minä teen tuon. Miesten kielessä toteamus 'hyllyllä on pölyä' tarkoittaa että siellä sitä on. Se voidaan mieltää esimerkiksi seuraukseksi siitä on huoneessa on käsitelty jotain pölyävää. Jos sen pölyn haluaa sieltä pois, on syytä pyytää pyyhkimään ne, ja ihan reilulla arkisella äänellä. 'Pyyhitkö hyllyn sillä aikaa kun kusetan koiran.'
Ja huomatkaa, arvoisat ystävät. Olemme kaikki, miehet ja naiset, erittäin herkkiä tulkitsemaan äänenpainoja. Pienikin katkeruus kuuluu äänestä, kuulostaa nalkutukselta ja aiheuttaa varmasti erilaisia vastareaktioita.
Ei nyt millään pahalla arvon rouvat, mutta
olen ihmetellyt seuraavaa: Kuinka miehet, joita
puhumattomiksi junteiksi haukutaan, usein osaavat
puhua itselleen sen mitä haluavat, paljon naisia
paremmin.
Kun mies haluaa jotain (tapahtuvan), niin mies
miettii ja panee effortia siihen miten sen saa
aikaiseksi. Miettikääpä
vain että se nalkuttava rouva oli joskus kaunis
vastentahtoinen tyttönen, jonka mies puhui
ympäri. Ja mies on senkin jälkeen luultavasti
puhunut monta kertaa itselleen mitä on halunnut.
Nainen taas on ilmeisesti saanut naimisiin menoon
asti kaiken liian helposti, yrittämättä. Kun
naimisissa ei sitten siivoukset ja muut tylsät
puuhat tapahdukaan itsestään, niin sitä petytään
ja aletaan kommunikoida sillä helpolla (lähes
aivottomalla) tavalla joka osataan, eli nalkutta-
malla. Oletteko koskaan edes vaivautuneet
miettimään miten teidän oikeasti pitäisi miestä
suostutella jotta jotain oikeasti tapahtuisi?
Paitsi nyt tietysti tällä palstalla.
Miettikääpä vaan omaa ukkoanne baarissa nalkutta-
massa teille baarissa 20v sitten, että kun neiti
ja muut neidit aina panee vastaan eikä heti
suostu. Kuinka moni olisi naimisissa...
Ja minä huomaan tämän yrittämisen tehoeron
lähes joka päivä, naimisissa kun olen. Minä
myös usein saan tahtoni läpi, nalkuttava
vaimoni harvemmin. Ei nalkuttamalla voi mitään
saavuttaa, minulta kun menee korvat kiinni
saman tien.
Kuka teillä tyhjää paskaivon, rännit, vaihtaa öljyt,paikkaa lommot, savupiipunym. ym.?
Miehen työt ovat joskus niin raskaita, että on aivan pakko jossain välissä oikaista sohvalle.
Sitähän ei kaikki vaimot katsele hyvällä.
Minulla on useimmiten kädet niin piessä, että vaimo ei edes antaisi minun koskea kuin korkeintaan niihin roskiin. Miehellä on sitä kotityötä mielestäni hurjan paljon enemmän, joten kai vaimokin saa jotain kevyttä tehdä?
Kun asutaan kerrostalossa ja autoa ei ole, niin kukaan meillä ei tee mitään näistä. Mistäs nyt keksittäisiin miehelle töitä?
Mielestäni tuo ei ole mitään nalkutusta, verrattuna minun (kohta ex-) vaimoni nalkutukseen ja rähinään, mitä mitättömämpien asioiden takia.
Esim. 1:
Kolmantena aamuna peräkkäin menen murkkuikäisen nuoren miehen huoneeseen ja herätän hänet. Sanon, että "jos nousisit ylös heti kun kello soi, etkä painaisi päätä takaisin tyynyyn, et nukahtaisi." Joo, vastaa hän.
Viikon kuluttua: menen taas herättämään hänet ja huomaan toteavani, että "en millään jaksaisi tästä jankuttaa, mutta jos..."
Tähän ensimmäiseen esimerkkiin minulla on selkeä ratkaisu.
Jos ei kaveri nouse sängystä puheen voimalla on syytä siirtyä tekoihin. Revit peiton pois, revit äijän sängystä alas, tökit esimerkiksi harjalla, ruiskit kylmää vettä vaikkapa ruiskupullolla. Kyllä se siitä.
Roskien vienti asiassa kannattaisi sanoa ihan suoraan, että vie roskat -nyt. Jos ei meinaa uskoa, heitä ne äijän naamalle =)
Nämä nyt oli hieman kärjistettyjä esimerkkejä. Vihjailu on aivan turhaa.
Jos tyttöystäväni sanoo, pölyt pitäisi varmaan pyyhkiä, ei se tarkoita minulle yhtään mitään.
Toisaalta, jos hän sanoo että tuleppas kulta tänne peiton alle kun minua jo niin kovasti väsyttää (esim klo 20:00), niin aivan varmasti olen sinne samantien syöksymässä =)
Ehkä murrosikä on vain kemikaalinen häiriö ihmisolennon ruumiissa. Ja ehkä mies on muuten vain "tyhmä poika", eikä jaksa kiinnostua yhteisistä asioista. Syy ei ole sinussa, kyseisen miehen logiikka on jossain navan ja kyrvän välissä. Kuitenkaan, yleistämiseen ei ole aihetta.
Ongelma piilee itse asiassa juuri näiden yhteisten asioiden määritelmässä.
Syy on selkeä : Olet patalaiska perisuomalainen ämmä joka yrittää teettää omat hommansa muilla!
Tätä nimitetään nykysuomen yrityskulttuurissa myös delegoimiseksi.
Selkeä vihje miesväeltäsihän on luettavissa (hienotunteisesti) rivien välistä : Tee Saatanan Akka itse hommasi äläkä juoksuta muita!
Eli ratkaisu on todella yksinkertainen : Annat periksi, revit feministiliiton jäsenkirjan ja viet itse roskat ulos! Pian olet taas rakastettu ja ihailtu pikkuvaimo, ja voit kokea kuuluvasi ehjään perheeseen!
...kiusaamasta ihmisiä, hlvtin häiriköt.