Kevät. Niin se taitaa saada miesten päät pyörälle..
Suhteemme oli vielä viikko sitten aivan ihana. Puhuimme kaikesta keskenämme, haaveilimme tulevaisuudesta useinmiten mihen aloitteesta. Lapsen tekoakin on suunniteltu, elämä muutenkin näytti hymyilevän.
Siten kuin salama kirkkaalta taivaalta, mieheni totesi, että onko tätä suhdetta järkeä jatkaa.. hän ei tiedä mitä haluaa. Kovasti hän minua rakastaa ja sen tiedän kyllä, näen sen hänen silmistään, kyynel vierähtää hänen poskelleen kun hän halaa minua erotessame hetki sitten.
Kysyin suoraan että kiinnostaako häntä toiset naiset, ei oli vastaus. Hän haluaa pitää taukoa meistä meidän suhteestamme. Vika ei ole minussa, hän vakuuttelee.. mutta suhteeseen tarvitaan tietysti aina kaksi. Hän nyt vaan tarvitsee omaa aikaa että saa ajatukset selviksi, tauko on väistämätön. Ei meillä ole kummoisia riitojakaan ollut, jotai pientä kinaa vaan.
Äsken mieheni sitten tuli kotiin, sanoi että haluaa nyt pitää tauon. En tietenkään voi muuta kun hyväksyä tilanteen ja antaa hänelle mahdollisuus taukoon. Mieheni sanoi että olemme edelleen yhdessä eikä kihlausta pureta, mutta silti minua pelottaa. Kyyneleitä on vaikea pidätellä..
Kuinkahan moni pari todellisuudessa palaa yhteen tauoilta?
Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Vaikka mieheni lähtiessään halasi minua ja sanoi että ollaan vahvoja, ja että olen vahvin ihminen jonka hän tuntee, tunnen olevani niin heikko...
Miten jaksan tästä eteenpäin? Miten voisin auttaa miestäni? Niin... Mitä minä nyt teen?? Olen jotenkin niin hukassa etten edes tiedä mitä ajatella!
Suhteemme oli vielä viikko sitten aivan ihana. Puhuimme kaikesta keskenämme, haaveilimme tulevaisuudesta useinmiten mihen aloitteesta. Lapsen tekoakin on suunniteltu, elämä muutenkin näytti hymyilevän.
Siten kuin salama kirkkaalta taivaalta, mieheni totesi, että onko tätä suhdetta järkeä jatkaa.. hän ei tiedä mitä haluaa. Kovasti hän minua rakastaa ja sen tiedän kyllä, näen sen hänen silmistään, kyynel vierähtää hänen poskelleen kun hän halaa minua erotessame hetki sitten.
Kysyin suoraan että kiinnostaako häntä toiset naiset, ei oli vastaus. Hän haluaa pitää taukoa meistä meidän suhteestamme. Vika ei ole minussa, hän vakuuttelee.. mutta suhteeseen tarvitaan tietysti aina kaksi. Hän nyt vaan tarvitsee omaa aikaa että saa ajatukset selviksi, tauko on väistämätön. Ei meillä ole kummoisia riitojakaan ollut, jotai pientä kinaa vaan.
Äsken mieheni sitten tuli kotiin, sanoi että haluaa nyt pitää tauon. En tietenkään voi muuta kun hyväksyä tilanteen ja antaa hänelle mahdollisuus taukoon. Mieheni sanoi että olemme edelleen yhdessä eikä kihlausta pureta, mutta silti minua pelottaa. Kyyneleitä on vaikea pidätellä..
Kuinkahan moni pari todellisuudessa palaa yhteen tauoilta?
Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Vaikka mieheni lähtiessään halasi minua ja sanoi että ollaan vahvoja, ja että olen vahvin ihminen jonka hän tuntee, tunnen olevani niin heikko...
Miten jaksan tästä eteenpäin? Miten voisin auttaa miestäni? Niin... Mitä minä nyt teen?? Olen jotenkin niin hukassa etten edes tiedä mitä ajatella!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo itsekin vietän sinkkuelämää kun nainen päätti haluta olla sinkkuna yht'äkkiä.........
miksi sinun pitäis miestäsi auttaa!!!! Anna sen miettiä ja mieti itsekin ja katsele ympärilles, ei saa jäädä roikkumaan eikä anelemaan se ei auta mitään pahentaa vain asiaa. Epäilyttää, että on ihastunut johonkuhun toiseen eikä vielä tiedä mitä tekis, anteeksi.
Kaikki loppuu aikanaan. Miehesi tuli toisiin ajatuksiin. Haluaa vielä paneskella ja tapailla toisia naisia. Valehteli vaan sulle ettei muut kiinnosta. Mutta toi ns. tauon pitäminen kertoo ihan muuta. Yhtä valhetta koko mies.
Empä tiedä.. olemme nyt keskustelleet asioistamme ja päättäneet jatkaa tauon pitämistä vielä jonkun aikaa. Tänään vietimmi hienon päivän yhdessä alkaen kello 6 aamulla ja päättyen juuri äsken. Olimme pienellä matkalla ja sen matkan aikana saimme asioita ehkä hieman eteenpäin, sain tietää muutamia asioita jotka häntä on ahdistanut ja jjotka koitamme nyt korjata.
Toki edelleen tekee kipeää ja itkettää varsinkin kun mies äsken teki lähtöä. Pyysi minua lupaamaan että pärjään huomiseen.. Sitten taas puhumme puhelimessa.
On tää vaan niin vaikeeta, joskus tuntuu että olisi helpompi luovuttaa mutta rakkauteni tätä miestä kohtaan on jotain niin erilaista mitä koskaan ennen olen kokenut ( ja niitähän piisaa ).
Ehkä tämä tästä vielä selviää...