sinkkuna siksi, että olet valinnut niin, vai olisitko mielummin suhteessa? :)
Oletko
lempi
442254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
kyllä mä mielummin sen vaimon ottaisin kuin yksin elelisin eli ei tää oo mun kohdalta vapaa valinta vaan pakon sanelemaa.
sinkkuudesta tekee pakon sinulle?
..ja kyllä itsekin haluaisin mielummin suhteessa olla kivan miehen kanssa kuin sinkkuna.. :)
ei sitä omaa kultaa vaan elämään ilmesty vaikka kuinka yrittäis! Sitä mä sanon pakon sanelemaksi sinkkuudeksi.
oma kulta vielä ilmestyy, ihan varmasti ;)
Sinkkuus taida mikään valinta olla vaan siihen ikään kuin ajautuu vuosien mittaan, vaikka jotkut väittävät sen olevan oma valinta.
Itse kyllä mielummin eläisin suhteessa mut ei vaan ole tähän mennessä hommat natsannut kohdalleen, ehkä joskus ? :o)
joskus, ja sen hienompaa on sitten :)
Jotkut niin väittävät et sinkkuus on oma valinta mut onko aisa ihan todellakin niin ? Jokin aika takaperin yhdessä telkku ohjelmassa asiaa puitiin ja tuloksena olis se et ikisinkkuuteen ajaudutaan ajan mittaan. Näinhän se saattaa ollakkin ? Sinkkuna pitkän aikaa viilettävän ihmisen energia kohdistuu niin eri asioihin et suhteen ajatteleminen vallan unohtuu tai vastaavasti kyynisyys lisääntyy sellaiseen mittakaavaan ettei suhteen ajatteleminen ole mahdollista.
Itseäni olen aikaisemmin pitänyt et olen sinkku koko ikäni ja tuohon ajatteluun ajauduin vuosien saatossa, sitten yksi pieni tapahtuma käänsi pääni aivan totaalisesti ja tajusin koko tilanteen et missä menen. Nyt sinkkuus on vain välivaihe mahdolliseen suhteeseen jos se nyt on tullakseen.
Kiinnostaisi kovin tietää, millainen "pieni tapahtuma" voi herättää ikisinkkuudesta. Jokin haltijatarko sinua kävi pussaamassa, ja sitten huomasit, että kas, maailma on täynnä kivoja naisia... Ei ole tietenkään pakko kertoa, ja ihan mukava kuulla, että tuollakin saralla voi kokea valaistumisen.
toivotaan siis, että suhteenne kehittyy toivomaasi vaiheeseen :) Kyllä rakkaus aina tuo uusia ulottuvuuksia elämään!
Tuo "pieni" tapahtuma ollut juuri tuo ns.haltijan pikku pusu ja sen jälkeen paljon jotain muutakin ;o)
Siinä sitä sit koki tuon "valaistumisen" ja tajus et ei hitsi, ei tää yksin enää niin kivaa olekkaan ? :o)
on tuon edellisen suhteen jo menetetty ja kaikki vaan ei natsannut ihan täysin kohdalleen joten se loppui siihen. Nyt vaan katsellaan sit etiäpäin sillit avoimena vastaantulevia ihmisiä ja katsotaan mitä tuleva tuopi tullessaan tai pikemminkin kenet :o))))
..se vain tarkoittaa, että jokin aivan erityinen juttu siis odottelee sua kulman takana ;)
sitä nyt ihan voi sanoa et se nyt niin harmillistakaan oli ? Erittäin opettavaista ja yksi hyvä ystävä lisää :o)
Kulman taakse sitä juuri kuikuillaan hymyssä suin ja odotetaan tuota erityistä astuvan kohdalleen :o)
Kuhan vaan ei paikallispoliisit kohta kerää pois tuota outoa nurkan takana hymyilevää hyypiötä :o)))
valinta ehdottomasti, ei kesällä pysty seurustelemaan
virikkeitä ja vilinää? ;) vai muuta puuhaa?
muut menot on tärkeämpiä mm. koulu, duuni, treenaus, matkailu ja frendit....itseasiassa sama homma pätee myös talvella.
siinä on sinkku, jolle sinkkuus on tuossa tilanteessa juuri onnen omiaan :)
homma on hallinnassa =)
tämä on aika pitkälle omaa valintaa. Tuntuu vaan että tiivis seurustelu tukahduttaa minut.
"They can try to bind our arms, but they never bind ours minds and hearts"
sinun pitää vain löytää nainen, joka on sielultaan yhä vapaa kuin olet itsekin ;)
mutta valitettavasti sinkku... ja syy on se että näin pienellä paikkakunnalla ihmiset on niin "luokiteltuja" ja ei mun tyylisiä ihmisiä oo.. vaikka omasta mielestäni oon täysin normaali!!!!
Jospa kesällä, kun pääsen vähäks aikaa pois.. ja vuoden päästä kokonaan veke täältä!!
Mut alkaa kyl turhauttaa aika paljon.. kaipaan haleja ja pusuja ja huomiota..
oletko koittanut hakea kaltaistasi seuraa esim. treffipalveluiden kautta? Voisi tuollaisesssa pienen paikkakunnan tilanteessa olla ihan hyväkin vaihtoehto. Ja ainakin tutustuisi uusiin ihmisiin :)
10 vuoden avoliiton jälkeen oikein odotan kohta koittavia uusiosinkkupäiviä.. saa tavata uusia mielenkiintoisia naistuttavuuksia , nauttia seurasta joka nauttii mun seurasta kaupunkilomilla, kävelyillä,lapissa,mökillä viinilasin ääressä, elokuvissa.. Huijjee!!
Sinkkuun on vapaus valita mitä tekee ja kenen kanssa, kumma ettei sitä jakseta arvostaa!
Ilmeisesti ihminen kaipaa aina sitä mitä ei ole, mutta kyllä sinkkuudessa on nämä todella hyvät puolensakin, VAPAUS!!
että ainakin löytyy yksi sinkkuutta innolla odottava ihminen :) Taitaa se aina olla niin, että ihmiset vähän toivoisivat sellaisia juttuja, jotka omasta elämästä puuttuvat!
Pidähän kiva kesä. Suosittelen ehkä silti satsaamaan laatuun määrän sijaan..;)
Hyvä kysymys, mietin sitä usein itsekin.
Eivätköhän kaikki sinkut saa joskus ajasta ja paikasta riippumatta niitä yksinäisyyskohtauksia, jolloin kaikki muut seurustelevat, kaikilla muilla on mukavaa, kaikki muuta viettävät kultansa kanssa laatu-aikaa ja menevät lopulta toistensa viereen nukkumaan.
Itse tuntee siinä vaiheessa seisovansa yksin pimeässä vesisateessa ilman että ketään kiinnostaisi oletko olemassa vai et, kukaan ei pidä sinusta, kukaan ei välitä.
Edes yksi simppeli kosketus, hellyyttä hellyyttävältä neitokaiselta kiitos , eikä illanistujaisissa äijien kesken nousuhumalassa otettuja leikkimielisiä painimatseja.
Olisipa mukava lyödä liian uteliaille sukulaisille luu kurkkuun seuraavissa kissanristijäisissä viemällä sinne mukanaan maailman upeimman avecin, joka tunkisi luun yhä syvemmälle uteliaiden tätejen ja vinoilevien serkkupoikien kurkkuihin upealla perse... siis persoonallaan ja häikäisevillä keskustelutaidoillaan. Nousisin kertarysäyksellä pois mustan lampaan roolista kadehdittuun asemaan.
Sitten toisaalta... olen pärjännyt tähänkin asti yksin, on omat rutiinit ja pinttyneet tavat sekä maailmankatsomukset, olen elänyt yksin ilman kompromisseja omilla ehdoillani, tullut ja mennyt milloin on huvittanut, olen ollut humalassa keskiviikko-iltana vaikka torstaina on töitä, olen jättänyt siivoamatta koska sen voi tehdä myöhemminkin. Olen ostellut turhia tavaroita joista mahdollinen seurustelukumppani voisi olla montaakin, joskaan ei niin positiivista mieltä.
Jos olisin ja eläisin suhteessa, niin osaisinko edes? Kuinka sopeutuisin siihen että nyt menossa mukana roikkuu joku muukin jolla on mielipiteensä ja toiveensa sen suhteen mitä milloinkin olen tekemässä. Miltä tuntuisi välitää jostakusta, miltä tuntuisi istua pimeässä olohuoneen nurkassa ja pureskella kynsiään samalla kun miettii onko Tiinan moraali tarpeeksi vahva kestämään tyttöjen illan paheet ja houkutukset. Koska löytyisi joku muu ja minä saisin lähteä?
Miksi tiina on surullinen, onko vika minussa, miksi tiina on tänään vihainen, mitä voin tehdä asialle? Kestääkö kantti, sopeudunko, osaanko pitää suhdetta yllä? Muutunko pelätyksi umpitylsäksi kaljamahaksi joka ei pelaa jalkapalloa vaan katsoo sitä keskikaljan kera likaisesta nojatuolista karjahdellen silloin tällöin yksisanaisia käskyjä?
Tässä muutama esimerkki aiheeseen liittyvistä pohdinnoista. Muistan joskus lukeneeni runon mitä en nyt sanatarkasti muista, mutta siinä kerrottiin linnusta joka lentää yksin korkealla, mutta putoaa myös korkealta eikä kukaan ole auttamassa. (se oli jokin vaalean sininen pehmeäkantinen runokokoelma, suosittelen, se oli mielestäni hyvä)
Tällä hetkellä liihottelen yksin arjen askareiden läpi milloin milläkin materiaalilla tai tempauksella tylsyyttäni lääkiten aina silloin tällöin itseni yksinäiseksi tuntien, erityisesti sateiset illat ovat sellaisia, kun kaikki tarpeellinen on jo tehty, ja on aika mennä nukkumaan.
Yleensä päiväni ovat täyteen buukattuja, paitsi tuo ennen nukahtamista vietetty 20 minuutin hiljaisuus hämärässä huoneessa. Siinä vaiheessa olisi ihan kivaa jos voisi toivottaa jollekulle "hyvää yötä rakas", tai jotakin sinnepäin.
teit aikamoisen vaikutuksen kirjoituksellasi, ja positiivisen sellaisen ;)
Kyllä se niin on, että me ihmiset tarvitsemme toisia ihmisiä, sanoipa kuka tahansa mitä tahansa. Kyllä sinkkuudessakin on tietysti omat puolensa, ja mitä kauemmin on yksin niin sitä pinttyneemmäksi ne omat tavatkin kaiketi muuttuvat. Luulisin kuitenkin, että ihminen on onnellisimmillaan, silloin kun saa olla yhdessä rakkaan ihmisen kanssa. Ja siihen sopeutumisessakin varmaan voi toimia juuri niin varovaisesti kuin tuntuu.
Painimatsit ovat tietysti luku sinänsä, varmaan vähän niin kuin naisilla voisi olla tyttöjen illat, joissa puhutaan mistäs muustakaan kuin pojista (eli todellisuudessa ei juurikaan tarvitsisi miesten niistä hermoilla). Tytöt ehkä kuitenkin osoittavat välittämistä vähän toisella tavalla kuin miehet. Ja kyllä naisena voisi sanoa, että samaa ehkä ajattelee, että olisipa ihana jos joku kiva mies kaappaisi kainaloonsa ja siinä voisi sitten olla tyytyväisenä hetken.
Ehkäpä vielä jossain vaiheessa saat niille sukulaisillekin näyttää ..hyvää ei voi odottaa liian kauaa, ja sitten sitä ainakin osaa arvostaa, mitä on. Eli mustalampaan visiitti sukuloimaan olkoon menestykseskäs sitten aikanaan.. ;) Voit sitten pyytää, että rakkaasi jumppaa oikein erityisesti niitä
p-puhelihaksiaan ennen tilaisuutta..
Tiesitkö sellaisen asian, että tyttöjen kanssa voi jutella niistä omista epävarmuuksista liittyen suhteisiin. Ja luulen, että se on aika hyvä pohja, jolle rakentaa suhdettakin. Avoimuus.
Vaaleansinistä runokokoelmaa voi olla vaikea löytää, vaikuttavalta kuulostaa runo. Kiitos suosituksesta.
Seuraavan kerran, kun tunnet itsesi yksinäiseksi nukkumaan mennessä, mieti, että niin on monia muitakin yksinäisiä, ja jossain se oma tuleva rakkaasikin samojen tähtien alla pohdiskelee omaa elämäänsä. Luulen sitäpaitsi, että olet vähemmän viallinen kuin tiedätkään. Ja meissä kaikissa on vikamme, mitä olisimmekaan ilman niitä? :)
kiitos kiitos :)
Unohdin varmaankin mainita ehkä sen päätekijän miksi edelleenkin vaellan vapaalla jalalla.
Tyttöjen kanssa voi puhua kaikesta sellaisesta mistä ei äijäporukassa sanota sanaakaan ettei nyt vallan lällyjä oltaisi.
Ehkä suurin ongelmani on luottamuksen puute, joka on tulosta kai jostain lapsuuden traumasta kun ei ollut silloin tarpeeksi He-Man ukkoja vaikka elettiin 80-luvun hullua nousukautta. Jätetyksi tulemisen pelko saattaa juontaa juurensa siitä, että Skeletor unohtui ruotsinlaivalle. Silloin päätin etten koskaan enää kokisi katkeraa eroa.
Katkeraa eroa ei voi kokea, jos ei ole mitään pelissä. Välttelenkin kai tarkoituksella kaikenlaista suhteentynkää, vaikka mukavaahan se olisi.
Onhan se turvallisempaa olla yksikseen kuin luottaa toiseen ihmiseen niin paljon, että voi tulla satutetuksi. Itse olen ollut sinkkuna vasta vuoden verran, mutta huomaan kyllä vältteleväni ja väisteleväni monia ihan mukavia ja kivoja tyyppejä. En vain tahdo uskaltaa... Haluaisin kyllä uskaltaa ja ottaa riskejäkin, haluaisin TUNTEA taas...
..nuo He-man nuket saattavat kyllä olla aika hankalia tuon luottamuspuolen kehityksen kanssa.
Leikin itse aikoinani hoitopaikassani paljon poikien kanssa, joten ymmärrän hyvin, mitä kaikkea aiheeseen voikaan liittyä..
Omia suosikkejani olivat Orko ja She-Ra ja pienen trauman sain kyllä kerran itsekin, kun kummitäti oli vahingossa jouluna sotkenut paketit ja kääreiden alta löytyikin Beastman.. tilanne kuitenkin paikattiin tuomalla She-Ran hevonen joskus joulupyhien jälkeen. Se helpotti.
Skeletor voi jo sinänsä olla vaikeampi tapaus.
Miesten kanssa puolestaan voi kanssa olla niin kivoja juttuja yhdessä, että edes tyttöjen illat eivät vedä vertoja asialle. Läheskään.
Luulen kuitenkin, että todennäköisesti voi jäädä aika paljosta paitsi, mikäli ei uskalla luottaa pikkaisen. Ja luottamustahan voi harjoittaa pikkuhiljaa :)
Ehkä jossain vaiheessa ajattelet jostain naisesta, että on niin ihana, että suhde vaikka varovaisesti kehiteltynä kaikista vaaramomenteista huolimatta olisikin ihan hyvä idea. Luultavasti niin tulee tapahtumaan, veikkaisin ;)
Ja ole hyvä, ansiokasta oli taas pohdintasi :)
...mieluummin kuin sellaisessa suhteessa johon minulla olisi realistisia mahdollisuuksia.
jotain tiettyä suhdetta vai suhdetyyppiä?
Itsekin kyllä ajattelen niin, että seurustelu seurustelun vuoksi ei ole mielekäs syy seurustella. Kyllä siinä toisessa ihmisessä on tietysti oltava jotain erityistä :)
siksi, että haluan parisuhteen jossa molemmilla on hyvä olla... ja ennen kaikkea molemmat voivat luottaa.
...sitä odotellessa voin oikein hyvin itsekseni.... vaikka oikeasti kaipaan miehen kainaloon. En kuitenkaan aio sortua taas suhteeseen, josta voisi 'ehkä' tulla jotain. Uskon että sen tuntee heti alkuunsa, kun tykkää toisesta niin, että voisi olla hänelle enemmänkin...
Sellainen kohde minulla nyt on, mutta en ole selvillä vielä, mitä hänellä on mielessä...?
Että kuinka paljon löytyi samaa ikävää, ristiriitaisuutta sinkkuudesta. Paljon tuttuja tunteita. Meitä on niin paljon samassa tilanteessa.
Uusi suhde melkein kaikilla mielessä, mutta pelkoakin ilmassa.
Mä ainakin haaveilen rakastumisesta, ja toisen puoliskon löytymisestä. Ja kuitenkin työnnän aina lähelle yrittävän ihmisen kauemmaksi. Kai se on vaan sitä, ettei se oikea ole vastaan kävellyt. Ainakin haluan uskoa niin.
Mutta kaikille hauskaa, ja toivottasti rakkauden täyttämää kesää:)
sinkkuudessa on paljon myös yleisinhimillisiä tuntemuksia sekä miehillä, että naisilla.
Olen kuitenkin varma siitä, että optimaalisimman onnellinen ihminen on kun saa olla yhdessä rakkaan ihmisen kanssa.
Ja sekin on ihan hyvä, että kuten aiemmassa viestissä oli mainittu, on myös tyytyväinen sinkkuuteensa silloin kun sinkkuna on - ja tekee siitäkin tilanteesta tilan jossa viihtyy :)
Varmaan se pelko liittyy osin siihen, että iän myötä meillä kaikilla on erilaisia kokemuksia, ja toisaalta uskoakseni myös siihen, että se on aikalailla normaali itsesuojeluvaisto vähän miettiäkin asioita. Ikäänkuin tunne mutustella.
Ja ovathan uudet tilanteet aina jännittäviä.
Kukapa ei haaveilisi rakkaudesta? varmaan aika harva voi niin rehellisesti sanoa ;)
Myös sinulle oikein ihanaa ja rakkaudellista kesää! Kaikkine ihanine asioineen.
että onnistaa. Se erityinen tunne toisesta ihmisestä on kyllä tosi tärkeä, toisaalta eri ihmisillä ehkä kehittyy joskus vähän eri tahtia. Siksi kannattaa ehkä joskus vähän aikaa katsella niitä ehkä juttujakin :)
Naisilta saa herkästi sp-tauteja joten vakisuhde olisi hyvä juttu.
siksi kaiketi sitä kondomia yleensä suositellaan ainakin irtosuhteissa? Kannattaa pitää itsestään huolta, jos sellaisia harrastaa!
Omaa terveyttään ei pidä vaarantaa, miesten eikä naistenkaan. Ovat varmaan aika kurjia juttuja. Onneksi ei ole kokemusta sellaisesta.
Syy kaiketi seurustelulle tuokin :)
Taitaa olla enemmän silleen, että tämä on tilanne tällä hetkellä. Ei se kummemmin vaivaa tai ole valinta. Yksi suhde loppui ja nyt tieten tässä kattelen, jos tielle osuis joku kiinnostava kiinnostunut.
Ehkä sitä mieluummin olis suhteessa. Jos se olis hyvä suhde. Ei meitsillä nyt kuitenkaan ole mitään hinkua löytää kumppania pelkästään sen takia, että olis sit joku. Ja mieluummin oon sinkku, kuin sellasessa epätietosessa välitilassa, jossa kumpikaan ei uskalla myöntää kiinnostustaan, vaan toitottaa isoon ääneen, ettei halua mitään vakavaa ja sitten sivusilmällä kyttäilee, ketä se toinen kyttäilee.. ;) Näin eräällä tutulla..
se on ihan hyväkin pitää vähän väliä suhteiden välissä. Kuitenkin sinkkuna taas toisella tavalla tulee mietittyä ja katseltua asioita.
Kyllä sitä sitten taas ehtii. Vaikka minkäs sille tekee, harvoin ihmiset valitsevat itse koska rakastuvat tai ihastuvat johonkin :)
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että mielummin hyvä suhde kuin suhde vain suhteen vuoksi.
Tollainen kyttäily meininki on jotenkin niin hassua. Ja aikuisetkin ihmiset harrastavat sitä aika paljon :) Jokseenkin suora toiminta on kyllä yleensä mielekkäämpää. Vaikka moniin ihmisiin voikin tutustua ihan tutustumisen ilostakin joskus. Toisinaan sitten taas tietysti ne lemmen asiat ovat mukana kuvioissa ;) ja silloin voi vähän olla myös sellaista ihmettelyä ja katteluakin puolin ja toisin.
Olin monta vuotta sinkkuna ja tietysti tuli hetkiä, että kaipasi sitä toista siihen vierelle, mutta ajattelin ettei seurustelu ehkä kuitenkaan loppupeleissä ollut mun juttu. Vierestä olin seurannut niin monta surkeaa tarinaa, että huomasin kuinka skeptiseksi tulin, en halunnut itselleni sellaista kohtaloa. Ajattelin, että mielummin olen yksin kun huonossa tai edes keskinkertaisessa suhteessa.
Toisin kuitenkin kävi kun reilu vuosi sitten tapasin mukavan pojan...
oikeastaan pitää mennäkin, että ajattelipa yleisesti tilanteesta mitä tahansa oikea syy seurustelulle on juuri se toinen ihminen.
Toivottavasti onnenne jatkuu. Mukavista pojista kannattaa pitää kiinni ;)
...ei niin mitenkään. On ihan hullua, että nämä ns."ikisinkut" siirtävät vastuun omasta onnestaan itsensä ulkopuolelle -> parisuhteeseen...siihen toiseen ihmiseen.
Itselläni on vierähtänyt viimeiset 15 vuotta kahdessa pitkässä parisuhteessa (ensimmäinen 5v ja tämä viimeisin 10kk sitten päättynyt kesti 10v)Ja voin rehellisesti sanoa, että ei se parisuhde yksistään ketään tee onnelliseksi, onni pitää löytää ihan omasta itsestään.
Tämä yleinen harhaluulo parisuhteen onnesta ja autuudesta olisi kyllä hyvä haudata jonnekin hyvin syvälle. Tokihan se on mukavaa, kun on sielunkumppani, mutta sellaisia voi olla myös ystävissä ja muissa läheisissä (älkää nyt hyvät "ikisinkut" niitä unohtako)
Ei hyvää päivää...mua alkaa oikeasti ahdistamaan tämä sinkkuudesta mariseminen....elämässä on TODELLAKIN muutakin kuin parisuhde ja siihen pyrkiminen.
Onneksi itse tajusin keväällä ajoissa lopettaa 4kk kestäneen eron jälkeisen suhdevirityksen, jotta oikeasti oppisin nauttimaan itsekseni olemisesta. Ja tiedän, että en ennen sisäisen rauhan saavuttamista ole valmis uuteen suhteeseen.
Niin lukemattomat on ne onnettomasti päättyneet tarinat, kun ei eron jälkeen osata irrottautua edellisestä suhteesta vaan hampaat irvessä haetaan uutta suhdetta ja puretaan sitten alkuhuuman jälkeen kaikki paska siihen. Pahimmassa tapauksessa se uusi suhde on aloitettu jo ennen kuin edellinen on edes loppu ja sitten ihmetellään, että mikä meni vikaan.
En siis nyt todellakaan pyri parisuhteeseen. Sinkkuus on tällä hetkellä täysin oma valintani. Enkä todellakaan anna toisen ihmisen löytymisen olla ainut ratkaisu omaan onnellisuuteni.
Hyvää kesää kaikille sinkuille säädystä huolimatta. Nautitaan valosta ja annetaan hymyn paistaa naamalla. Me eletään niin kuin osataan =)
asenne sinulla :)
Olen täysin samaa mieltä sekä siitä, että hyvä fiilis on oltava myös itsessään, että elämää on tärkeätä olla muutenkin. Luo muuten myös mielettömiä paineita suhteeseen, jos toisen ihmisen pitäisi olla se ainoa asia elämässä.
Vaikka kyllähän se kiva olisi, että olisi hyvässä suhteessa kivan miehen kanssa :)
Tuo me eletään niin kuin osataan oli aika hyvä ja kivanoloinen ajatus. Auringonvaloa kasvoillesi!
kiva viestiketju :)
Kiitos kaikille vastanneille, ja lisääkin saa vielä vastailla!