Olen tapaillut erästä miestä nyt puolisen vuotta. Meillä on hauskaa yhdessä, ja viihdymme toinen toistemme seurassa.
Yhtäkkiä kaikki muuttui: tuntui kuin se olisi tapahtunut päivässä ja kuin kaikki p*ska olisi heitetty niskaan.
Mieheni sanoi, ettei hän haluaisi tapailla, koska puoli maailmaa tietää minusta ja hänestä. Miehestäni tuntuu pahalta, koska hänen mielestään pidän häntä jonkinlaisena esineenä, jota esitellä kaikille. Se kuulemma ahdistaa häntä.
Nyt mieheni on tuonut kaikille selväksi, kuinka ärtynyt hän on kaikesta, jopa minulle. Olemme vielä nähneet toinen toisiamme, mutta mikään ei ole niinkuin ennen.
Voiko suhde tosiaan muuttua näin paljon yhdessä päivässä? Teinkö minä jotain väärin?
Yhtäkkiä kaikki muuttui: tuntui kuin se olisi tapahtunut päivässä ja kuin kaikki p*ska olisi heitetty niskaan.
Mieheni sanoi, ettei hän haluaisi tapailla, koska puoli maailmaa tietää minusta ja hänestä. Miehestäni tuntuu pahalta, koska hänen mielestään pidän häntä jonkinlaisena esineenä, jota esitellä kaikille. Se kuulemma ahdistaa häntä.
Nyt mieheni on tuonut kaikille selväksi, kuinka ärtynyt hän on kaikesta, jopa minulle. Olemme vielä nähneet toinen toisiamme, mutta mikään ei ole niinkuin ennen.
Voiko suhde tosiaan muuttua näin paljon yhdessä päivässä? Teinkö minä jotain väärin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä anna tuon ihmisen syyllistää sinua. Kun suhteenne on lähentynyt, hänellä ovat ilmeisesti nousseet pintaan omat läheisyydenpelot ja lapsuudesta peräisin olevat traumat (varsinkin jos et todella ole esitellyt häntä pelkkänä ¨esineenä¨muille). Ehkäpä taustalla on hänen äitisuhteensa? Et ole kertonut minkä ikäinen mies on, mutta sitä voisit pohtia, onko hän yhä kiinni liikaa äidissään? Mitä ilmeisemmin siellä on ainakin jotakin käsiteltävää.
Lisäksi voisit miettiä sitäkin, haluatko jatkaa suhteessa, jossa toisella on ilmiselvä taipumus syyllistää sinua omista sisäisistä ongelmista?
Mielestäni miehesi tulisi selvitellä ongelmansa, sillä terve suhde ei perustu syyttelyyn. Sinä voit miettiä, pääsettekö tästä rakentavalla tavalla kehittymään yhdessä eteen päin, vai olisiko syytä etsiä kypsempi kumppani.
Selkeyttä ratkaisuihisi!
23 vuotta. Jotkut miehet ovat aina poikia ja jotkut pojat ovat pienestä pitäen miehiä.
Toisaalta kyllä hän ei ole seurustellut ikinä kunnolla. Ja taustalla todellakin on vaikea äiti-isäpuoli-lapsuus.
Mutta miksi se purkautuu juuri nyt?
Mikäs keittiöpsykologi sieltä löytyi? Eiköhän ole hieman liian ennenaikaista lausua tuon kuvauksen perusteella (tuntematta aloittajaa, hänen tarinaansa tarkemmin, puhumattakaan nyt hänen miesystävästään tai hänen äidistään) yhtään mitään ko miesystävän äitisuhteesta.
Eikös se ole aika yleistä, että miehillä saattaa olla vaikea suhde äitiinsä? Tai muuten vaikea lapsuus.
On varmaan yleistä muttei sinun miehesi äitisuhteesta voi sanoa vielä yhtään mitään kuvauksesi perusteella. Muutenkin voisi olla järkevämpää etsiä niitä syitä ensin miehestä, sinusta ja suhteesta ja ehkä sitten vasta miehen äidistä. Ja tuontyyppiset analyysit kuuluvat muualle kuin parisuhdekeskustelupalstalle.
jos kerran ei suju. Puolen vuoden suhde ei ole kovin pitkä. Miksi ihmiset takertuvat huonoihin suhteisiin, eivätkä jaksa odottaa sopivaa kumppania, ihme meininki nykyään...Kunhan vain on joku, ei väliä minkälainen.
En tiedä sujuuko. Ehkä ja ehkä ei. Ajattelin tänään puhua hänen kanssaan asiasta. Jos se nyt onnistuu, sillä hän on kovin huono puhumaan tunteistaan.
Voiko toista edes tuntea kunnolla puolen vuoden jälkeen ja mitä se hyödyttää jos heti luovuttaa ?
Sopiva kumppani on yhtäkuin täydellinen suhde ilman mitään kriisejä tms ongelmia elämän loppuun asti?
Mielestäni toista ei todellakaan voi tuntea kunnolla puolen vuoden suhteen jälkeen. Mutta toisaalta nykyään luovutetaan liian helposti, vaikka en itse haluaisi vielä luovuttaa.
Haluaisin vielä kokea kaikkea ja olla yhdessä mieheni kanssa.