ihastumisella ja rakastumisella? Nuorena minulla oli pari tällaista muutaman vuoden suhdetta, jotka alkoivat näin. Nykyinen avioliittoni alkoi minun puolesta voimakkaalla ihastumisella ja rakastumisella (ei mitään veret seisauttavaa kuitenkaan), mieheni oli melko vaisu, ystävällinen, hellä huomaavainen ja sängyssä ihan kiihkeäkin. Minua vaivasi, että hän matkusti usein viikonloppuisin kotiinsa ja minä jäin ikävöimään. Myöhemmin hän on sanonut, että kyllä hänelläkin oli ikävä.
Avioiduttiin , tehtiin ihanat lapset elämä oli lämmintä ja onnellista, mentiin kylläkin aika lailla miehen ehdoilla. Tätä en oikein silloin tajunnut. Vanhempi lapsi lähestyi murrosikää. Minä ehdotin miehelleni pariterapiaa kun koin liittomme tarvitsevan sitä. Hän ei halunnut. Sairastuin loppuunpalamiseen. Pari vuotta oli rankkaa. Aloin olla jo paremmassa kunnossa kun mies ilmoitti pettäneensä minua kaksi vuotta. Se oli hänen elämänsä rakkaus, hän ei ollut koskaan kokenut sellaista jne. Mies kehui naisen sängyssä ym. ja haukkui minut . Se nainen oli hyvä äiti (mieheni ei koskaan ollut nähnyt naisen lapsia), mietin ,kenelle hän oli hyvä äiti ? Nainen ei nääs ollut mikään nuori kaunotar vaan juureva keski-ikäinen maalaistalontytär. Nainen jäi kiinni ja meni kotiinsa lastensa luo. Minulla on vaikutelma vaikka kuinka epärealistiset ja sinisilmäiset kuvitelmat miehelläni oli ,hän olisi halunnut sen naisen.
Kun kaikki paljastui, paljastui miehelleni (on itse kertonut) että tällaiset asiat ovat odella raskaita ja kipeitä. Katumus ja syyllisyyskin minusta heräsivät hänessä aitoina.
Nyt on kulunut miltei kaksi vuotta paljastuksesta,käydään paritapaamisessa. Mies väittää rakastavansa ja haluavansa jatkaa liittoa.
Olen tarjonnut hänelle eroa ,jos suhteen luominen tuntuu mahdottomalta . Ei !
Hänen tekonsa ja suhtautumisensa minuun vaan ovat mielestäni köykäisiä. Tulee mieleen ,että olisi helpompi olla, jos ei näkisi ihmistä jolta odottaa hellyyttä ja rakkautta mutta , jolta niitä ei koe saavansa ?
Itse en kyllä myöskään ole aivan selvillä tunteistani. Taidan olla lähellä sitä rajaa, että miinusmerkkiset lukemat häämöttävät.
Lapset ovat tietyssti yksi kysymys tässä sopasa.
Kertokaa miten teillä on mennyt. Miehet voiko se rakkaus omaan vaimoon vielä elää ???(sivusuhderakastuminen on ollut pois kuvioista kokoajan, ja mies sanoo vain katuvansa, svaikka uskon hänen myös nautiskelevan hekumanhetkillä?)
Avioiduttiin , tehtiin ihanat lapset elämä oli lämmintä ja onnellista, mentiin kylläkin aika lailla miehen ehdoilla. Tätä en oikein silloin tajunnut. Vanhempi lapsi lähestyi murrosikää. Minä ehdotin miehelleni pariterapiaa kun koin liittomme tarvitsevan sitä. Hän ei halunnut. Sairastuin loppuunpalamiseen. Pari vuotta oli rankkaa. Aloin olla jo paremmassa kunnossa kun mies ilmoitti pettäneensä minua kaksi vuotta. Se oli hänen elämänsä rakkaus, hän ei ollut koskaan kokenut sellaista jne. Mies kehui naisen sängyssä ym. ja haukkui minut . Se nainen oli hyvä äiti (mieheni ei koskaan ollut nähnyt naisen lapsia), mietin ,kenelle hän oli hyvä äiti ? Nainen ei nääs ollut mikään nuori kaunotar vaan juureva keski-ikäinen maalaistalontytär. Nainen jäi kiinni ja meni kotiinsa lastensa luo. Minulla on vaikutelma vaikka kuinka epärealistiset ja sinisilmäiset kuvitelmat miehelläni oli ,hän olisi halunnut sen naisen.
Kun kaikki paljastui, paljastui miehelleni (on itse kertonut) että tällaiset asiat ovat odella raskaita ja kipeitä. Katumus ja syyllisyyskin minusta heräsivät hänessä aitoina.
Nyt on kulunut miltei kaksi vuotta paljastuksesta,käydään paritapaamisessa. Mies väittää rakastavansa ja haluavansa jatkaa liittoa.
Olen tarjonnut hänelle eroa ,jos suhteen luominen tuntuu mahdottomalta . Ei !
Hänen tekonsa ja suhtautumisensa minuun vaan ovat mielestäni köykäisiä. Tulee mieleen ,että olisi helpompi olla, jos ei näkisi ihmistä jolta odottaa hellyyttä ja rakkautta mutta , jolta niitä ei koe saavansa ?
Itse en kyllä myöskään ole aivan selvillä tunteistani. Taidan olla lähellä sitä rajaa, että miinusmerkkiset lukemat häämöttävät.
Lapset ovat tietyssti yksi kysymys tässä sopasa.
Kertokaa miten teillä on mennyt. Miehet voiko se rakkaus omaan vaimoon vielä elää ???(sivusuhderakastuminen on ollut pois kuvioista kokoajan, ja mies sanoo vain katuvansa, svaikka uskon hänen myös nautiskelevan hekumanhetkillä?)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että ainakin joitain tunteita pakostakin vaikkapas entistä vaimoaan kohtaan miehellä on,,ainakaan mä en voisi olla tuntematta entiseen vaimooni vetoa jos HÄN on minusta eronna...Mulla ei ainakaan pitäisi olla kenenkään kanssa ristiriitoja...
toiset miehet voi tosiaan ajatella että entäs sitten ihan samaa ja kiva kun pääsi siitä eukosta eroon eli näitä meitä on siis joka lähtöön ja tulee olemaan niin ja yks malli on se että tehdään vain penskoja ja ollaan jonkin aikaa ja sit ukko ehtii toisen kivemman ja lähtee uuden perään...
itsekkään. että mies olisi naimisissa toistakymmentä vuotta noin vain tehdäkseen lapset. Kyllä siinä mieskin tarvitsee tunteita ja kodin ,jossa viihtyä ja rakkaat ihmiset ympärilleen. Ei niin kyynisiä miehiä kovin paljon voi olla, en ainakaan minä moiseen pystyisi odottelemaan niin kauan sitä oikeaa naista.