Siis vi....u ihan oikeasti mä en kohta jaksa miesten aivoituksia. Aina menee hetken aikaa hyvin ja sitten mies sanoo jotain sellaista että koko touhuun menee maku. Meidän suhde on kestänyt reilu 3v. mulla on lapsi mutta haluaisin yhteisen lapsen(ja naimisiin) ainakin jossain vaiheessa. Olemme aiemmin niistä keskustelleet mutta eilen kun otin aiheeksi tämän niin mieheni tiuskaisi että "kaikki naiset haluaa vaan lapsia ja lapsia" ja toiseksi sanoi että "et halua seurustella kanssani muusta syystä kuin että saat lapsia". Voi helvetti! mielestäni tuo miehen ajatus on ihan oikeesti tosi lapsellista koska mä alunperin rakastuin mieheeni ja rakastan vieläkin mutta yhteinen perhe on vain ollut se haave sellaisen kanssa jota rakastaa. Miksi miehelläni on tuollainen asenne että nyt en hänen mielestään ole muiden syiden takia hänen kanssaan? Mieheni on 33v.eikä hänellä ole omia lapsia,minulla yksi.
Pitäisikö mun nyt uhrautua miehen vaatimuksiin vain siksi että suhde jatkuisi vaikka 2 lasta on aina ollut se pienoinen haave? minusta se kuulostaa kohtuuttomalta ja sekin että joudun ehkä valitsemaan:( en tosiaankaan ilomielin tekisi sellaista valintaa että jätänkö mieheni vai luopuisinko haaveistani. Eilen tapahtui tuo keskustelu ja tänä aamuna tuntuu kuin kaikki tunteet olisivat kuolleet paitsi viha. Eilen tuli jo se vihan tunne kun mieheni istui telkkaria katsomassa niin en voinut mennä hänen viereensä kuin mitään ei olisi tapahtunut vaan häivyin nukkumaan. Mä olen niin hiton surullinen koska mun aikaisemmat miehet ovat olleet ihan hirveitä ja sitten kun löydän hyvän sellaisen niin tämä ei tahdo samoja asioita.
Pitäisikö mun nyt uhrautua miehen vaatimuksiin vain siksi että suhde jatkuisi vaikka 2 lasta on aina ollut se pienoinen haave? minusta se kuulostaa kohtuuttomalta ja sekin että joudun ehkä valitsemaan:( en tosiaankaan ilomielin tekisi sellaista valintaa että jätänkö mieheni vai luopuisinko haaveistani. Eilen tapahtui tuo keskustelu ja tänä aamuna tuntuu kuin kaikki tunteet olisivat kuolleet paitsi viha. Eilen tuli jo se vihan tunne kun mieheni istui telkkaria katsomassa niin en voinut mennä hänen viereensä kuin mitään ei olisi tapahtunut vaan häivyin nukkumaan. Mä olen niin hiton surullinen koska mun aikaisemmat miehet ovat olleet ihan hirveitä ja sitten kun löydän hyvän sellaisen niin tämä ei tahdo samoja asioita.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vähän siltä että sillä on ollut vaan huono päivä eikä ole just sillä hetkellä jaksanut kuunnella sun kyselyjäs...Anna sen olla rauhassa ja juttele paremmalla ajalla. Ehkä olet jankuttanut asiasta liikaa...
Otin asian kerran esille ja sitä ed.kerran kuukausia sitten, miten se voi olla liikaa jankuttamista? ja tuntuu miehelläkin olevan vähän liikaa huonoja päiviä:( miksi ihmeessä antaisin hänen miettiä rauhassa enää kun joskus kauan aikaa sitten olimme jo melkein sopineet asian. Ärsyttävää jos aina pitää toimia siten miten mies haluaa(siis miehen ehdoilla). Jos nyt alkaisin odottamaan miehen vastausta asiaan edelleenkin niin pettymyksestä voisi tulla vielä suurempi. Nyt annan miehen tosiaankin olla ja elän omaa elämää. Kyllä se varmasti alkaa miettiä tässä parin päivän aikana kun mä olen irti hänestä ja täysin omillani. Jos toisen oikeasti tarvitsee tuollaisia asioita ruveta oikein vaivalla miettimään niin onko se sitten koskaan perhettä halunnutkaan? hohhoijaa miten ikävystyttävää.
nyt näyttää sille että olet hänen kanssaan muidenkin syiden takia, olethan, eikö niin?. Onhan se valitettavaa jos toinen ei halua lasta yhtä paljon kuin toinen, mutta täytyyhän teidän suhteenne olla täydellinen ilman kolmatta ihmistä, eikö?
Sinun on siihen valitettavasti tyydyttävä, ja jos et tyydy niin pitää lähteä...ja silloinhan hän saa siihen vastauksen että oletko hänen kanssaan vain siksi että tekisi sinulle lapsen...
Ikävä tilanne kyllä...
Taidat olla mies joka vastaa? siis mielestäsi se että jos lähden niin antaa vastaukseksi sen että olen miehen kanssa vain lapsen vuoksi? no huh huh.
Äly hoi älä jätä teitä miehiä sitten. Eikö miehen pitäisi kuitenkin muistaa se että tämä on jo aiemmin maininnut haluavansa perheen? ja jos yhtäkkiä mies tuleekin toisiin ajatuksiin niin minun pitäisi sitten tyytyä siihen ja olla onnellinen. Kuten sanoin rakastan kyllä miestäni mutta haluan myös muuta meidän elämään. Itseasiassa noin muutenkin hiukan vaikea ymmärtää sellaista miestä joka tulee perheeseen muttei halua omaa lasta. Sinä joka vastasit viesteihini niin älä vedä hernettä nenääsi, kuulostat melkein mieheltäni. Toki suhde on ihana ilman lapsiakin mutta miksi tuo hemmetin asenne että "mitä niillä tekee?" yms.
Jos sallit, sanon suoraan: miehesi on tutustunut sinuun vähän paremmin nyt ja todennut että pahin miina mitä voi tehdä on lapsi kanssasi, tekstisikin perusteella olet varsin rasittava tapaus, ja ero lienee edessä ennemmin tai myöhemmin. Järkevä mies ei tilaa itselleen elatusmaksuja.
Sinä haluat lapsen, mies ei.
Tasan kaksi vaihtoehtoa, ei välimuotoja.
Miksi kaiken pitäisi käydä juuri sinun mielesi mukaan?
Kumpikaan ei voi olla oikeassa tai väärässä, valinta on tehtävä, kumpi muuttaa mielensä.
Miksi miehen pitäisi uhrautua sinun haaveittesi vuoksi?
No miksi minun pitäisi sitten uhrautua tässä vaiheessa siihen etten ikinä enää saisi lapsia?
jos ajattelee kuitenkin aikaa taaksepäin alkukevääseen niin mieheni oli myöntyväinen ja ehkäisy otettiin pois mutta viikon päästä sain helvetti laittaa ehkäisyn takasin kun mies sanoi tarvitsevansa miettimisaikaa!!
Onko miesten hemmetti pompoteltava naista kuin idioottia että juu tehdäämpäs eikun eipäs jne.
Totta hitossa tunteet kuumenee.
joku nainen joka vastaavaa kokenut vastannut jotain järkevää:/ eli noin yleensäkin siitä et jos mies alkaa epäröimään
se on tuohon juuri sanoa mitään valaisevaa. Minulla on myös mies joka ensin kovasti kahui haluavansa kanssani lapsen ja sittemmin on vaihdellut mielipidettänäs eestaas. Tahtoo ei tahdo. Itse olen tullut siihen lopputulokseen että jos taas mies joku päivä tosissaan tulee lapsen tekoa ehdottaan sanon että en tee lasta tuommoiselle joka saattaa olla taas asiasta eri mieltä viikko sen jälkeen kun ollaan raskaakasi tultu. Minulla on entisestä liitostani jo kaksi teini-ikäistä lasta ( olen 40 )jotka ovat jo pesnkin miltin jättäneet joten mulle on ihan sama vaikka en lasta enää teekkään. Miehelläni ei ole lapsia ja olisin mielelläni hänelle iltatähden tehnyt mutta tässä iässä en tahdo yksinhuoltajaksi enää ja jos toinen on tommonen tuuliviiri en ala riskeeraan.
ASIAAN: Olen tullut siihen päätelmään että hän sanoo tahtovansa lapsen koska luulee minun sitä haluavan ja tahtoi saada minut sillä asialla sidottua suhteeseen tiukemmin. Nyt hän sitten on päinvastaista mieltä saadakseen minua sillä asialla satutettua / alistettua mutta ei onnistu, ei tunnu missään. Eli tarkkailehan miehesi asennetta suhteutettuna siihen miten suhteesa menee muuten. Onko hän aina silloin myötämieleinen kun alkaa tuntuun että sinä olet lipsumassa hänen henkisestä otteestaan ja aina silloin vastaan kun alkaa tuntuun siltä että sinä olet saanut yliotteen hänestä?
Kyllä mies hurjistuu jos olen napakampi ja sanon suoraan omat mielipiteeni. Isompaan riitaan ei paljon puheita meillä tarvitse loppuen lopuksi mutta niinhän se varmaan on monilla.
Tämä koko homma on niin hirveen väsyttävää kun mitään ei ota tapahtuakseen ja nyt just tällä hetkellä ei tapahdu ollenkaan mitään eli asiat totaalisessa lukossa:(ei edes keskustelua. Kirjoitin 3 sivua kirjettä miehelleni jossa kerroin tuntemuksistani häntä kohtaan mutta myös haaveistani. Tämän jälkeen olemme olleet molemmat aikalailla erillään. En kyllä totisesti ymmärrä.
täälläkin mielipidettä, mutta kun joku sellaisen antaa niin tyrmäät välittömästi...Miksi sitten edes kysyt...?Et selvästikään halua ymmärtää toisen kantaa tai tunteita asiassa? Eli olet varmaan siellä kotona yhtä ehdoton.
mutta kun niitä asiallisia vastauksia puuttuu:/
eli hain vastauksia vastaavaa kokeneelta en odottanut asiattomia kommentteja. Yksi vastauksista oli erittäin asiallinen ja se oli minua ennen oleva otsikko, kiitän häntä.
Sinun viestisi on selvä provo joten ole hyvä ja purnaa muualla. Ei kysymyksiin tule ladella haukkumisia yms. Uskon että monia äitejä on samassa tilanteessa mikä on tavallaan ikävää.
No ei mitään meillä kotona päästiin asioista yhteisymmärrykseen:)joten minun ei tarvitse tuota
murehtia. On mulla kyllä aivan ihana mies!
En siis tarvitse välttämättä enää vastauksia mutta voin tosin antaa pieniä vinkkejä mahdollisesti siitä miten saa miehen avautumaan;D hyvät jatkot!
epätoivoisia vetoja sulla!
Kateutta piisaa?;P
Se joka syntyy, se joutuu myös kuolemaan.
Lapsiltaan ei voi kysyä etukäteen haluavatko ne tulla.
Entä jos lapsi on erittäin vaikeasti vammainen.
Mitä jos itselle käy huonosti, eikä kykene huolehtimaan lapsesta.
Lapset ovat paljon sairaina ja on vaikea kestää sitä että he joutuvat kärsimään. Mitä jos toteaa että on kelvoton vanhempana. Mitä jos ei tule toimeen lastensa kanssa jos heidän luonteensa on niin vaikea. Onko varaa, mitä jos työt loppuvat. Mitä jos puoliso etääntyy suhteessa lasten takia. Voiko puolisoon yleensäkään luottaa. Pitäisikö sitten asunto vaihtaa suurempaan. Kiusataanko niitä koulussa. Mitä jos ne eivät pidä minusta. Eikö puoliso ollenkaan ajattele näitä asioita. Eikö häntä huoleta mikään, miten sellaisen kanssa voi suunnitella mitään. Mitä jos minun huonot ominaisuuteni periytyvät. Millaiset ominaisuudet mahtavat periytyä tuosta puolisosta. Jos tulee sota tai muu katastrofi. Joutuvatko ne huolehtimaan minusta kun olen vanha, mitä jos ne eivät silloin edes käy. Onko jo liian myöhäistä hankkia lapsia, jaksanko hoitaa niitä. Riittääkö se mitä teen puolisolleni. Olenko vain työssä enkä edes näe lapsiani. Antaako joku heille joskus huumeita. Miten selviä jos he kuolevat ennen minua.