Mun mielestä yhteiskunta on mennyt ihan väärään suuntaan; hirveän paljon työnsaamisessa riippuu millaisia suhteita on. Tiedän parikin entistä kaveria, joille niiden porukat on pedannut todella hyvät duunit ja vielä omalta alalta.
Ei oo mikään ihme, että ne pystyy valmistumaan ajallaan ja jopa muitakin nopeammin, kun on vakio työpaikka tiedossa koko opiskelun ajan tai viimeistään sen jälkeen.
Itse on saanut koko opiskelun ajan tehdä siivoushommia eikä valmistuneenakaan saa koulutustaan vastaavaa työtä.
Mun mielestä pitäis olla niin, että jokainen on itse vastuussa työnhakemisestaan eikä mitään sukulaisten tai tutttavien lapsia suosittaisi. Eihän tämä tietenkkä koskaan toteudu, mutta se olisi reilua. Ja lisäksi harvoin ne tuttavan lapset on yhtään sen parempia tekemään töitä, usein jopa laiskempia.
Mielipiteitä !??
Ei oo mikään ihme, että ne pystyy valmistumaan ajallaan ja jopa muitakin nopeammin, kun on vakio työpaikka tiedossa koko opiskelun ajan tai viimeistään sen jälkeen.
Itse on saanut koko opiskelun ajan tehdä siivoushommia eikä valmistuneenakaan saa koulutustaan vastaavaa työtä.
Mun mielestä pitäis olla niin, että jokainen on itse vastuussa työnhakemisestaan eikä mitään sukulaisten tai tutttavien lapsia suosittaisi. Eihän tämä tietenkkä koskaan toteudu, mutta se olisi reilua. Ja lisäksi harvoin ne tuttavan lapset on yhtään sen parempia tekemään töitä, usein jopa laiskempia.
Mielipiteitä !??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin on ja asia on suoraan sanottuna perseestä. No, on siinä se hyvä puoli että kun asiat ei tule suoraan syliin kannettuina osaa taatusti arvostaa saamaansa.
Eipä ilman lakimuutoksia tuolle asioitten jakamiselle suhteiden perusteella liene mitään tehtävissä. No näitä ihmisiä jotka noihin sotkeentuvat voi tietysti paheksua/halveksua ja mielellään päin naamaa.
Nepotismia on ollut vuosituhansia ja näin on myös vastaisuudessakin, vaikka lainsäädännön mukaan kunnan tai valtion virkaan pitää valita paras hakija, niin sehän on vain mielipidekysymys.
Itse miettinyt samaa asiaa, mikä asiassa mättää.
Yhteiskunnassa on paljon epäterveitä ilmiöitä työnsaannin suhteen. Ei ole ainoa tuo suhteilla töihin pääseminen.
1) Image is everything, lupaa paljon. Egoa pitää olla, että sopeutuu työporukkaan. Mahtava juttu, me ollaan parhaita ja meidän firman imago, uh uh kun ollaan jotain. Ei haittaa, vaikka suurin osa työntekijöistä löisi leimoja papereihin ja yrityskulttuuri junnais paikoillaan. Ihan vain vaikka yritys myisi multaa niin silti, me_ollaan_alamme_parhaita.
Kaikkee muuta ihan outoo, nuoruuden palvominen, rahan ahneus...
Parempia aikoja ja ihmisten tervehenkistymistä odotellessa.
Puolisoni sai työpaikkansa opiskelukaverinsa kautta ja työn kautta tulleiden tuttavien avulla uusia työpaikkoja. Yhden hakemuksen on eläissään tehnyt, sinne ei päässyt. Mutta toisaalta, ei hän noita paikkoja olisi saanut, ellei olisi osaaja alallaan. Tuossa työnantaja säästää melkoisesti kustannuksia, kun tietää saavansa osaajan suoraan. Toisaalta joskus suhteilla tulee sekundaakin.
ja helpompaa valita henkilö, jonka joku tuttu tuntee ja uskaltaa suositella. Se on kurjaa, mutta inhimillistä ja niin systeemi toimii. Mietipä itse, miten usein luotat ystäviesi arvioon hankkiessasi jotain tavaraa tai palvelua. Suosittelijat eivät kuitenkaan auta pitemmälle, ellei itse hoida töitään hyvin.
Työssä ollessaan kannattaa muistaa, ettei kannata jättää "ikäviä jälkiä" taakseen. Suomi on pieni maa, eikä koskaan voi tietää keneltä suosituksia tai arvioita saatetaan kysyä. Joku tuntee jonkun, joka tuntee sinut ja muistaa ...
Elämä ei aina ole oikeudenmukaista tai reilua.
Varmasti sinuakin vielä onnistaa.
Tsemppiä.
Esimerkiksi edellinen työnantajani ei maksanut lain mukaisia sunnuntaikorvauksia. Lähtiessäni sain ne liiton avustuksella ja voit arvata, ettei työnantaja ollut mitenkään onnellinen. Enhän voi sitä laittaa suosittelijaksi, mitä luulette hänen kertovan? Minähän toimin kuitenkin täysin oikein, työstä on saatava asiallinen palkka.
Väitän, että myös suhteilla on palkattu paljon sekundaa. Ehkä se on vain mutu-tuntuma, että on turvallisempaa palkata joku tutun tutun tuttu. Mutta ihmiset toimivat mielikuvien varassa... Pidetään tsemppi päällä =)
Tiedätkö mitkä takia ne yritykset sinne Kiinaan valuvat?
Siksi koska ei työnanataja mielelllään kustanna korkeita palkkoja ihmisille jotka eivät
a) osaa
b) jaksa
hommiiaan
Ei ny helvetti kukaan omilla aivoillaan ajatteleva tee päätöksiä sen mukaan mitä kaveritkin tekevät.
Tämä nykyinen trendi johtuu osaltaan siitä että työnhaussa ammattitaito ja osaaminen ei ole mitenkään tärkeässä asemassa, vaan se millaisia suhteita on pystynyt kehittämään. Eli toisin sanoen töihin otetaan hyviä kavereita, ei ammattitaitoista väkeä.
Ei tämä työelämä ole mitään leikkiä. Yhteiskunta on muuttunut tietoyhteiskunnasta tyhmyysyhteiskunnaksi.
Luovuus, ammattitaito ja omat aivot ovat suuri synti suomalaisessa yhteiskunnassa/työelämässä. Kaiken pitää olla niin sileää ja tasaista...
jos ylpeys antaa periksi käyttää niitä.
Minusta vain suhteiden käyttö on nöyryyttävää. Se on vähän kuin joutuisi pyytämään apua, kun ei muuten pärjäisi ammattitaidollaan. Itse en ole käyttänyt kertaakaan suhteita hyväkseni. Tosin enpä ole nyt töissäkään ilmeisesti sen vuoksi ja sen, ettei työkokemusta ole kovin paljoa.
Itse en hae mihinkään työpaikkaan, jossa tiedän olevan tuttujani, jotka tunnen muuten kuin ammatillisesti, koska en halua heidän suosituksiaan, koska he eivät todella tunne ammattitaitoani. Edellisten työpaikkojen suosittelijat ovat eri asia, koska siellä olen jotain oikeasti tehnytkin ja hyvin, enkä pelkästään jutellut oikeiden ihmisten kanssa...
Suhteita käyttäneet ja käyttävät ihmettelevät, kun en ole töissä ja tarjoavat töitä ja sitten ovat kummissaan kun en ole kiinnostunut. Laittaisivat avoimeen hakuun, jos kerran on töitä tarjolla.
Esim. minulle on tarjottu linux-ylläpitäjän hommia (osaan linuxia ehkä käyttäjätasolla korkeintaan keskinkertaisesti), rahoituspuolelle (analyytikoksi/analyytikon assistentiksi (keskustelu ei edennyt niin pitkälle, koska torppasin ehdotuksen melko alkuvaiheessa), vaikka ei mitään työkokemusta ei ollut alalta (koulutus tosin kävi hyvin yhteen)), myyntipäälliköksi (tosin vain 2-5 alaista, mutta toimialalle mistä ei mitään kokemusta) ja lukuisia vihjailuja "meillä olisi tarvetta pätevälle kaverille...". Kaikki ovat suuryrityksiä, tosin sukulaisten kautta pääsisin toimitusjohtajaksi pieneen alle 10 hengen firmaan, palkkaisivat palkkajohtajan.
Ihan uskomatonta menoa suoraan sanottuna. Jos minä olisin toimitusjohtajana, niin ensimmäisenä laittattaisin kaiken avoimeen hakuun. Ainoa, jossa voisin vielä jotenkin nähdä puolusteltavaa on tuo perheyritys, jossa haluttaisiin homman pysyvän suvun hallussa.
Muutoin. Darwinismia! Heikot karsiutukoon, ellei luonto juuri toteuta sitä karsimalla ne, jotka eivät alennu ottamaan suhteilla töitä vastaan.