muistaa sua. Mä en kestä muistoa susta. Sun lähellä oli niin hyvä olla, enkä mä tahdo enää sun olevan mun mielessä ja sydämessä, se sattuu liikaa. Se kaikki vaan ei jostain syystä unohdu, tulet kuin tuulispää ja isket muistona mieleeni, lohkaisten aina iskullasi osan minusta. En olisi koskaan sua tahtonu ku pitää lähellä ja välittää. Ja nyt on vain muistot miten koskit, suutelit, hymyilit ja miten nauroit... Ja miten katsoit mua... Voi harmi. Voi harmi miten kaikki harmittaakaan. Mutta voi hyvin, olet aina tärkeä mulle. Olisit saanut multa sen mitä etsit.
Mä en haluu
enää...
111872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
???
naiselle.
Mistä tämä nainen on tai missä ja milloin tapasit? Jos olisit minua kaipaamassa vaikka tilanne ei ole helppo niin haluaisin sinun kertovan silti ajan sekä paikan....
helsingissä.
huti tuli. Mutta tsemppiä sulle ap!!!!
tarkoitettu, kun kaikki natsaa. Olisin saanut häneltä, tältä mieheltä kaiken mitä etsin ja halusin, mutta itse mokasin ja ikävä on ihan suunnaton...anna kulta anteeksi :(
Sitten kun ap. suorittaa happotestauksensa loppuun ja tietää missä mennään...
Niin, että miksi sinun pitää unohtaa? Mitäs jos asia vielä korjattavissa?
Helsingissä on juuri samanlaisia ajatuksia...
voi jatkaa. Ainakaan ihan näin ja heti. Sekavia ajatuksia. Kaipaus on ihan hirveä, mutta etköhän sä tehnyt asiat aika selväksi silloin viimeksi kun jaettiin hetki, joka muutti aika paljon asioita välillämme... Mä kunnioitan sua, mun on vaan tosi vaikea uskoa et tää ois nyt tässä, mutta pakko se kai vaan on. Harmittaa tosiaan ihan hirveesti, en mä olis sua satuttanu. En mä ole ollenkaan sellainen jos välitän niinku mä välitän susta. Sä et uskaltanu/uskalla edes antaa mahdollisuutta. Se on väärin. Ei kaikki ihmiset ole sellaisia mihin valitettavasti aina olet törmännyt. Voisko tää susta olla vielä korjattavissa? Mitä sä ajattelet tästä mitä nyt on tapahtunut?
Mitäpä sanoisin..
Olen sanaton.
Olen ollut jo siitä asti kun lähdit.
Minäkään en haluaisi sinua enää muistella..Ajatukseni kuitenkin kiertävät vain kehää.Ympäri ja ympäri..-aina samat tekosi, sanasi, hyväilysi.En saisi edes ajatella sinua.Mutta silti...
Mietin käytinkö sittenkin sinua hyväkseni..?Käytitkö sinä minua?En tiedä.
Tämä tunne tekee kuitenkin kipeää. -kipeää kun tietää, että on pakko päästää sinut, luopua..
Kaipasin läheisyyttä, sitä tunnetta että joku välittää..Annoit sitä minulle!Olen onnellinen siitä minkä sain.Mutta kuinka tehdyn saa tekemättömäksi...?sen mikä ei ollut suunnitelmissa?
Ei mitenkään.Vain unohtamalla.Ja se ei tapahdu helpolla.
Ei vielä vähään aikaan.
Anteeksi, että tein sen mitä tiedän sinun katuvan.Sinäkin olet tärkeä minulle.
Miehelle, joka pelkäsi...naiselta, joka pelkäsi myös.
En tahtoisi muistaa. Olit niin hyvä ihminen, erikoislaatuinen ehkä ja elämässä jossain vaiheessa kolhiintunut, mutta minulle juuri se, yksi ja ainoa. Ainutkertainen?
Mutta sitten kävi niin kuin kävi. Minä pakenin, en pystynytkään ihan vielä luottamaan, ja silloin kai sinä päätit luovuttaa? Tiedän, että olisi pitänyt kertoa tiettyjä asioita silloin, kun aikaa vielä oli. Mutta kaikesta ei ole aina niin helppo puhua.
Tiedän nyt, että olisit ollut minulle oikea. Tiedän, että kaipaan sinua kauan. Mutta kaikkea ei elämässä saa. Voi hyvin, ja löydä joku joka on oikeasti sinun arvoisesi!
-------------------------
(Tämä liian monimutkaiselta Naiselta samanlaiselle Miehelle,paikkakuntana Helsinki.)