moi!
mulla on ollu jo pienestä saakka tällänen ropleemi et asioista puhuminen äidille pelottaa, sillä pelkään hänen joko juoruavan*(kyllä minä väkeni tunnen) tai vetävän pultit.
tunnen itseni ahdistuneeksi jos olisi tärkeää puhuttavaa asioita jotka ovat tärkeitä minulle.
*hän pälpättää puhelimessa jokaiselle jolle soittaa tai joka soittaa hänelle.eikö teistäkin ihmisillä ole oikeus yksityisyyteen??!!
mulla on ollu jo pienestä saakka tällänen ropleemi et asioista puhuminen äidille pelottaa, sillä pelkään hänen joko juoruavan*(kyllä minä väkeni tunnen) tai vetävän pultit.
tunnen itseni ahdistuneeksi jos olisi tärkeää puhuttavaa asioita jotka ovat tärkeitä minulle.
*hän pälpättää puhelimessa jokaiselle jolle soittaa tai joka soittaa hänelle.eikö teistäkin ihmisillä ole oikeus yksityisyyteen??!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lisäksi äitini on suurmestari vääristelemään ja vääntämään ylösalaisin kaikki asiat. Kertoisi edes paljaan totuuden niin kuin asia on, mutta ei. Kamalaa kuulla joltain kolmannelta sitten omasta elämästään jotain, mikä ei todellakaan ole lähelläkään totuutta.
siksi että hän tuomitsi kaiken, sanomiseni, tekemiseni. Joten en kertonutkaan hänelle mitään. Äiti sitten taas ei välittänyt mistään tuon taivaallista. Ei silti ahdistanut! Juttelin ystävieni ja läheisten sukulaisteni kanssa. Se riitti minulle. Silti nyt aikuisena on ihan hyvät ja asialliset välit kummankin vanhemman kanssa.