Tässä on pitkään kyselty millainen nainen oikein olla pitää jotta mieskin hyväksyy, kiinnostuu. Itse en ole haku päällä mutta olisi mukava tietää mitä mies ajattelee naisesta joka vetäytyy päiviksi maalaamaan, tuskin syö, elää kahvilla ja tupakalla ja unohtaa koko ympäröivän maailman? Mies hoitaa sovinnolla perheen arkitoiminnot, tottunut tähän "kauteen" -se tulee ja se menee.
Nyt kysynkin että kuinka moni kestäisi sitä että nainen haluaa toteuttaa taiteellisia taipumuksiaan täysin eristäytymällä, monta päivää, kirjoittaa kuin vimmattu, maalaa kuin vimmattu ja tuloksena on aina jotain joka on pala naisen sielua, tuskaa, iloa.
Miten tällaiseen suhtautuisi tuikitavallinen suomalainen mies? Sallisitko moisen käytöksen?
PS. Lisäksi tämä on sangen tuottavaa, taulut myydään aina hyvään hintaan;) Ja tuotto menee aina perheen yhteiseen kassaan.
Nyt kysynkin että kuinka moni kestäisi sitä että nainen haluaa toteuttaa taiteellisia taipumuksiaan täysin eristäytymällä, monta päivää, kirjoittaa kuin vimmattu, maalaa kuin vimmattu ja tuloksena on aina jotain joka on pala naisen sielua, tuskaa, iloa.
Miten tällaiseen suhtautuisi tuikitavallinen suomalainen mies? Sallisitko moisen käytöksen?
PS. Lisäksi tämä on sangen tuottavaa, taulut myydään aina hyvään hintaan;) Ja tuotto menee aina perheen yhteiseen kassaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuskin suomijuntit sun boheemiuttasi ymmärtää, mutta kyllä ne rahan päälle ymmärtää. Siihen voit luottaa...
Itse asiassa minua viehättää suuresti tuollainen taiteellinen boheemius naisessa. Valitettavasti asiassa on karvaiden kokemusteni mukaan yleensä kääntöpuolensa. Eli taiteilijasielut tuntuvat olevan usein myös impulsiivisia tuurijuoppoja tai muiden päihteiden väärinkäyttäjiä, taipuvaisia vaihteleviin masennus- ja maanisiin kausiin, käytännön asioissa jokseenkin toivottomia, eikä uskollisuuskaan kuulu heidän suurimpiin hyveisiinsä. En väitä, että sinä kuulut tähän kategoriaan, mutta liian moneen boheemiin taiteilijaretkuun olen hullaantunut ja saanut pettyä.
Siinä tuli kaikki kliseisen taiteilijan tunnusmerkit. Kaikki ne taiteilijat mitä minä tunnen ovat siinä normaaleja ihmisiä kuin kaikki muutkin. Ei sen enempää eikä vähempää.
Minä esimerkiksi:
- impulsiivinen olen, mutta joskus silti jopa pidän itseäni liian laskelmoivan analyyttisenä.
- tuurijuoppo en ole, mutta en myöskään sylje tuoppiin.
- masentunut en ole juuri koskaan ja maaninen en milloinkaan.
- käytännön asioissa pätkin 90 % pyöreästi muista miehistä. Osaan korjata ja rakentaa vaikka mitä. Virastotaloissa asiointi ja myyntiesittelyt sujuvat kuin tyhjää vain.
- täysin uskollinen avopuolisollenikin olen.
Väitteesi olivat yhtä totta kuin kaikki rekkakuski naiset ovat "rekkalesboja" jotka pukeutuvat revittyhihaisiis flanellipaitoihin, omaavat siilitukan ja paianavat minimissä 100 kg :)
Puhuinkin vain omista kokemuksistani. Tosin tuntemani taiteilijanaiset ovat olleet runoilijoita enemmän kuin kuvataiteilijoita, eivätkä tehneet taidetta elääkseen, vaan intohimosta. Ehkä kaikki järkevät taiteilijat uurastavat ahkerasti työhuoneillaan ja ne boheemimmat tapaukset istuvat kapakoissa, joista niitä bongailen.
Sanoit:
"taiteilijasielut tuntuvat olevan usein myös impulsiivisia tuurijuoppoja tai muiden päihteiden väärinkäyttäjiä, taipuvaisia vaihteleviin masennus- ja maanisiin kausiin, käytännön asioissa jokseenkin toivottomia, eikä uskollisuuskaan kuulu heidän suurimpiin hyveisiinsä."
Vastaan:
Tuo on vanha myytti. Meissä vapaan taiteen parissa työskentelevissä on 1:1 samat luonnehäiriöt kuin muissakin - emmme ole mikään erillinen ryhmä jota leimaisi jotkin tietyt maneerit.
Näistä ihmisistä joista sinä kerrot eivät tod. näk. kuulu ainakaan vakavasti otettaviin taiteen tekijöihin sillä se on rankkaa työtä, siinä ei ole aikaa huorata / dokata ym. On siis erikseen he jotka tekevät ja menestyvät ja ne jotka vain puhuvat. Veikkaan että olet törmännyt näihin p:skanjauhajiin :"kyl mä sen kirjan viel joskus kirjotan... tai... multa melkeen jo pyydettiin näyttelyä" jne.
Yhtään päihteiden väärinkäyttäjää, tuurijuoopoa tai huoraavaa en ystäväpiirissäni tunnista ja tunnenpa heidät varsin hyvin. Sen sijaan tiedän monta tyyppiä joilla luoja ei suonut muuta kuin pahan suun, kieron mielen ja oivan kyvyn myrkyttää lähellä olevat ihmiset. Nämä eivät ole taiteilijoita. He ovat vain ja ainoastaan sairaita.
;))
Enemmän ovat tosiaan olleet amatöörejä. Tekstejä on julkaistu korkeintaan jossain sanataideyhdistysten lehdissä ja muissa pienkustanteissa, mutta elämäntavat ovat sentään olleet kuin ihanteillaan Leinolla, Saarikoskella, Salamalla, Mukalla ja Mellerillä.
Taiteilijakapakat ovat täynnä wannabe-taiteilijoita, jotka toivovat pääsevänsä suurten esikuviensa joukkoon elämällä boheemisti ja joiden mielestä merkittävää taidetta ei voi syntyä kuin viettämällä tarpeeksi aikaa pohjalla. Ehkä ihan kiehtovia ja dramaattisia persoonia heidän joukossaan on, mutta ei heistä ole normaaleihin tasapainoisiin ja tasavertaisiin parisuhteisiin.
"Olisi mukava tietää mitä mies ajattelee naisesta joka vetäytyy päiviksi maalaamaan, tuskin syö, elää kahvilla ja tupakalla ja unohtaa koko ympäröivän maailman"
Ei toimisi parisuhteessa ainakaan minun kanssani.
"Mies hoitaa sovinnolla perheen arkitoiminnot"
Tämä hoituu. Tosin tekisin tämän vain sellaisen naisen vuoksi joka on aktiivisesti läsnä perheen arjessa. Eli vetäytyvät ei sovi mulle.
Sitä en tiedä olenko tuiki tavallinen suomalainen mies, mutta varmaan niin lähellä sitä kuin nyt yleistäen voi olla.
Mielestäni on hienoa kun on meitä luoviakin ihmisiä ja silloin kun luovuus iskee niin on toteutettava se. Jos niin ei tee niin saattaa jotain hienoa jäädä luomatta.
Eiköhän miehesi ymmärrä sinun luovuuttasi, sillä onhan se osa sinua.
Taiteellinen luovuus on osa ihmistä siinä missä on olemassa monenlaisia muitakin luovuuden lajeja. Esimerkiksi: toiset vetäytyvät talleihin korjaamaan autoja, toiset rakentamaan teknisiä laitteitaa, jotkut runoilemaan, jotkut taasen virkkaamaan pitsiä... listaa voi jatkaa loputtomiin. Mielestini tässä ei ole mitään outoa.
Itse teen taidetta työksi toista vuotta ja avopuolisoni valmistuu juuri koulusta ja hänkin aikoo elättää itsensä taiteilijana. Rahaa taiteestani tällähetkellä nettoa normaalin palkan firmassani ja saan itse määrätä työaikani. Muutenkin homma on mukavaa kun ei ole ketään hengittämässä niskaan.
Minä ja ovopuolisoni olemme olleet yhdessä vasta pari vuotta, mutta oikein hienosti on mennyt. Molemmat taiteilevat vaikka mitä ja milloin mistäkin materiaalista. Suorastaan ihanteellista kun voin höpöttää ideoistani hänelle niin että hän vielä täysin ymmärtää mitä tarkoitan. Kaikkihan eivät alani nippelitietoa ja sanastoa tietää niinkuin minäkään en esimerkiksi tiedä vaikkapa autonasentajan hommista kuin pintapuoleisesti.
ps. monesti on myöskin yötöiksi mennyt kun ispiraatio on iskenyt.
Kuulostaa hienolle. Arvostan kyl moista puurtamista.
Kiertäsin kaukaa, on problemmaker.
Oli ennen tyttöystävänäni, ei ole enää. Ei ollut hommannut ammattia, ei osannut siivota eikä laittaa ruokaa. Ja kaiken kukkuraksi yritti koko ajan iskeä parasta kaveriani. Tämä riitti minulle, ei olla enää yhdessä.
Ollaan taiteilijoita ja purkkareita molemmat. Nyt suklaan skittaa. Huolena maalataan otetaan kuvia.