Miksi mä en pääse irti ajatuksistani?
Erohakemus laitettu kaksi viikkoa sitten ja sormukset otettu pois kolme viikkoa sitten. VAimo heitti sormuksen päin naamaa ja lähti uutensa luo. Siitä lähtien viettänyt kaikki yöt ja illat sen luona.
Miks mä en voi olla ajttelematta sitä ja niitä? Miten mä voisin helpottaa omaa oloani? Tän kaiken läpikäyminen saa mut karmasevalla tavalla ymmärtämään miksi monet alkaa ryyppäämään, tappaa itsensä tai puolisonsa. Mä en ole aikonut tehdä noista mitään, mutta silti.
Yhteistä avioliittoa on takana 7 kk:ta! Se viaton kaverin kanssa meilailu, kirjeenvaihto, lenkillä ja kapakassa käynti johti siihen, mistä häntä koko ajan varotin.
Viimeviikon loppuna kuulemma alkaneet"virallisesti" seurustelemaan. Ex asuu jo siellä. Kaikki on nyt kuulemma niin paljon "vapaampaa" ja helpompaa. JA hänellä on uudensa kainalossa niiin hyvä olla, että kun me tavataan hänen täytyy pinnistää kaikki näyttelijän kykynsä, ettei näytä mulle miten onnellinen hän oikeasti on. JA me joudutaan vielä näkemäään, kun kamojansa ei ole vielä yhteisestä kodista ulos kantanu. Yhteisiä lapsia ei onneksi ole.
Mistä mä löydän sen nappulan, jolla sammutan nämä ajatukset? Kaikki sattuu, telkkariohjelmat, laulut radiossa, mainokset ihan kaikki tuo asioita mieleen. MÄ olen ihan rikki ja palasina.
Erohakemus laitettu kaksi viikkoa sitten ja sormukset otettu pois kolme viikkoa sitten. VAimo heitti sormuksen päin naamaa ja lähti uutensa luo. Siitä lähtien viettänyt kaikki yöt ja illat sen luona.
Miks mä en voi olla ajttelematta sitä ja niitä? Miten mä voisin helpottaa omaa oloani? Tän kaiken läpikäyminen saa mut karmasevalla tavalla ymmärtämään miksi monet alkaa ryyppäämään, tappaa itsensä tai puolisonsa. Mä en ole aikonut tehdä noista mitään, mutta silti.
Yhteistä avioliittoa on takana 7 kk:ta! Se viaton kaverin kanssa meilailu, kirjeenvaihto, lenkillä ja kapakassa käynti johti siihen, mistä häntä koko ajan varotin.
Viimeviikon loppuna kuulemma alkaneet"virallisesti" seurustelemaan. Ex asuu jo siellä. Kaikki on nyt kuulemma niin paljon "vapaampaa" ja helpompaa. JA hänellä on uudensa kainalossa niiin hyvä olla, että kun me tavataan hänen täytyy pinnistää kaikki näyttelijän kykynsä, ettei näytä mulle miten onnellinen hän oikeasti on. JA me joudutaan vielä näkemäään, kun kamojansa ei ole vielä yhteisestä kodista ulos kantanu. Yhteisiä lapsia ei onneksi ole.
Mistä mä löydän sen nappulan, jolla sammutan nämä ajatukset? Kaikki sattuu, telkkariohjelmat, laulut radiossa, mainokset ihan kaikki tuo asioita mieleen. MÄ olen ihan rikki ja palasina.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaapa kamalalta.
Mun mies päätti myös lähteä. Liian kauan se sillä asialla uhkailikin, ja hekumoi.
Tiedän, että mokasin...olen väkivaltainen ja itsetuhoinen. (riemuitkaa)
Näköjään tässä tilanteessa ei auta enää mikään. Muu kuin itku.
Joka tapauksessa, olen pahoillani tapahtuneesta, tuskaa avioerosta on luvassa vuosia, ainakin minun tapauksessani. Toivottavasti sinä selviät vähemmällä, kun on niin lyhyt liitto takana eikä lapsia. Ehkä tulevaisuudessa tapahtuu joskus vielä jotain kivaa.
Tivaan exältä sen nykyisestä suhteesta asioita, joita en oikeasti halua tietää, eikä hän halua niitä mulle kertoa? Miksi mun "tapaa" itseni kokonaan tän asian kanssa? Onko se sitten muka helpompaa päästää irti kun "kuolema" on täydellinen?
En tiedä hän on jo kertonut tarpeeksi loukkaavia asioita,mutta pakko saada tietää lisää. Tää on jo muutenkin niin helvetin vaikeeta. Miten mä saan ajatukseni muualle?
hyväksy tunteesi. Ryve siinä ja hyväksy. Näin vain on käynyt. Paska juttu, mutta totta. Et mahda mitään, ainakaan nyt. Toivota tervetulleeksi tuskasi, sinä se vain olet ja sinun tunteesi. Helpottaa kun ei yritä paeta. Absurdia,mutta totta. Ota vastaan tunteesi. Anna ajatusten mennä ja tulla. Ahdistaa, missä? Kurkkua kuristaa, vatsaan sattuu, itkettää, pelottaa. Ei kai se ihme ole tuon jälkeen. Saa sattua ja tuntua oikein luvan kanssa. Ole sinä itsesi paras ystävä kun kukaan muu ei ole, ei ainakaan ikuisesti. Rakkautta itseen ja ahdistavaan oloosi. Miksi ei saisi tuntua kun kamalia on tapahtunut?? Vaadit itseltäsi kohtuuttomia. Kai se sattuu kun oikein lyödään..
MIES! parhaiten hoidat tilanteen ennenkaikkea itsesi kannalta, että kuljet pää pystyssä tuskasta riippumati.kun kohtaatte, niin käyttäydy
tyylikkäästi ja välinpitämättömästi, älälä missään nimessä kysele enää mitään uudesta suhteesta.muista oma arvosi, silloin sen huomaa muutkin!!!
Et voi kuin antaa tuskan tulla. Älä pyristele vastaan. Jos voit, itke ääneen metsässä, kotona, laiturilla.
Käy tuskasi läpi pohjia myöten. Sano sille, että antaa tulla nyt, ja valmista itsesi oikein hemmetinmoiseen parkuun. Tämä ei ole vitsi. Ellet nyt sure kokonaan, jää raivo ja katkeruus sisääsi, etkä voi enää iloita kokonaisesti.
Ehdotus: jos pelkäät jääväsi masennuksen kouriin, päätä sopiva "suruaika", jolloin et ole tavattavissa, vaan annat itsesi käydä koko homman läpi. Kun kaikki on kaluttu, puhuttu, itketty ja puitu tulee aika, jolloin sanot: ei enää yhtään tätä. Silloin sinun on katsottava toiseen suuntaan AINA kun tekee mieli miettiä mitä NE nyt tekevät...
Lupaan Sinulle yhden asian: Kun nyt suret, tulee vielä aika, jolloin iloitset!
Kerron sulle jos tämä jotain auttaa.Kun jouduin
eroamaan etäsuhteestani,tuskastani tuli hirveä.
Muutamia kuukausia selvisin ihan hyvin,sitten
alkoi mieletön oravan pyörä.
Aamulla herätessä,päivällä,nukkumaan mennessä
ja unissa.Oli pakko hakea apua.Ihmettelin,miksi
tää kauhea tuska ja ajatustenrumpa pyöri päässä,
kun pystyin eromme syyn järjellä käsittelemään.
Hain avuksi hypnoosia,se ei auttanut ,sitten kes-
kustelin lääkärini kanssa.Hän kertoi minulle näin.
Ihmisellä ei ole tunteiden kanssa on ja off nappulaa,siis en pysty sulkemaan ajatuksiani ja
tunteitani.Ensin ihmisellä on kriisin kohdates-
sa shokkivaihe,elimistö ei pysty käsittelemään
asiaa sitten alkaa toinen vaihe.Alitajunta työs-
tää niin kauan kuin on työstettävää,sitä ei
tiedä kuinka kauan kestää,mulla meni lähemmäs
puolitoista vuotta.Sen jälkeen vähitellen huo-
masin että olo rupee helpottumaan,oli muutakin
ajateltavaa ja tuska ei ottanut enää valtaa.
Jos voit todella huonosti ja olet ahdistunut
mene lääkäriin,saat tuskakohtauksiin lääkettä.
Minäkin sain ja selvisin pienellä määrällä.
Mielialalääkkeitä en halunnut.
Koita pienin erin saada itsellesi toimintaa,
tiedän se on vaikeaa.Mulla oli ihan sama juttu,
tietyt iskelmäkappaleet pistivät vuolaasti
kyyneleet virtaamaan,tuntui että kaikki pari-
suhteeseen liittyvät asiat repivät rintaani
mitä näin ympärilläni.Mutta on vain kestettävä.
Tämän kaiken kokemasi jälkeen olet joskus
vahvempi ihminen ,mutta sen aika ei ole vielä.
Vaimosi elää huumassa,mutta kyllä hän sieltä
vielä alas tulee,arki alkaa jokaisen kanssa
ja se on vain osattava jakaa ja elää.
TSEMPPIÄ SULLE JA VOIMIA!
kyllä sinä selviät,minäkin selvisin voittajana
tuskani keskeltä.
Hei tyyppi , muista älä jää murehtimahan ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!!! Nimisii ehkä ei kannata sit hetivain kiirehtiä. Riemukasta kesää sinulle poikamies.