Täällä on tulvillaan näitä saman sisältöisiä viestejä, mutta pitipä nytkin rustata omani.
Olen tässä jo pitkään ollut ahdistunut, kun en tiedä jatkaako suhdetta vai ei. Olemme ollet noin 4 vuotta yhdessä ja asuneet siitä noin 2 vuotta. En oikeasti osaa tällä hetkellä sanoa, olenko ollut onnellinen vai onneton, se vähän vaihtelee.
Sitä rakkauden ensihuumaa ei enää, mutta se ei nyt olekaan mikään syy tähän pohdintaa, sillä kyllä se aikanaan kaikissa suhteissa tasoittuu. Rakastan ja välitän edelleen paljon avokistani, mutta en tiesä ansaitsisinko parempaa. Olen ihastunut toiseen mieheen ja vaikka se on edes auttanut tätä pohdintaan niin ei se ole ainoa syy.
Kaipaisin vain jotain muuta ehkä. Olen niin väsynyt siihen, että koulun ja osa-aikatyön ohella joudun yksin vastaamaan ruuanlaitosta, siivouksesta, pyykkihuollosta, kaupassa käynnistä ja toisin sanoen koko kodin hoidosta mieheni istuessa koneella töiden jälkeen iltaan saakka.
Mielestäni kun yhdessä asutaan niin mielestäni myös koti hoidetaan yhdessä. Tuo kone vaikuttaa myös siihen, että mieheni ei juurikaan huomio minua, ei mitään pieniä arkipäivän eleitä, joita itse yritän harrastaa. Ei sellaista hellyyttö, että yhdessä könötettäisiin sohvalla kattellen leffaa tms. Ja sitten pitäisi kumminkin syttyä kuin saunalyhty aina miehen halutessa.
Kaiken lisäksi vielä mies on luonteeltaan sellainen, että suuttuessaan haukkuu ja saan kuulla olevani milloin mikäkin. Ja ei siinä mitään, minulta saa kyllä sitä mitä tilaa, mutta onko siinäkään sitten järkeä.
Itsekään en mikään syytön ole, mutta joskus kaipaisi vain vähän huomiota, hellyyttä ja vaikka apua kotitöissä. Voi voi, en nyt sitten tiedä mitä teen. Sekavaa tekstiä, mutta kirjoitin suoraan mitä tällä hetkellä ajattelen! Helvetin ahdistava olo nytten!!
Olen tässä jo pitkään ollut ahdistunut, kun en tiedä jatkaako suhdetta vai ei. Olemme ollet noin 4 vuotta yhdessä ja asuneet siitä noin 2 vuotta. En oikeasti osaa tällä hetkellä sanoa, olenko ollut onnellinen vai onneton, se vähän vaihtelee.
Sitä rakkauden ensihuumaa ei enää, mutta se ei nyt olekaan mikään syy tähän pohdintaa, sillä kyllä se aikanaan kaikissa suhteissa tasoittuu. Rakastan ja välitän edelleen paljon avokistani, mutta en tiesä ansaitsisinko parempaa. Olen ihastunut toiseen mieheen ja vaikka se on edes auttanut tätä pohdintaan niin ei se ole ainoa syy.
Kaipaisin vain jotain muuta ehkä. Olen niin väsynyt siihen, että koulun ja osa-aikatyön ohella joudun yksin vastaamaan ruuanlaitosta, siivouksesta, pyykkihuollosta, kaupassa käynnistä ja toisin sanoen koko kodin hoidosta mieheni istuessa koneella töiden jälkeen iltaan saakka.
Mielestäni kun yhdessä asutaan niin mielestäni myös koti hoidetaan yhdessä. Tuo kone vaikuttaa myös siihen, että mieheni ei juurikaan huomio minua, ei mitään pieniä arkipäivän eleitä, joita itse yritän harrastaa. Ei sellaista hellyyttö, että yhdessä könötettäisiin sohvalla kattellen leffaa tms. Ja sitten pitäisi kumminkin syttyä kuin saunalyhty aina miehen halutessa.
Kaiken lisäksi vielä mies on luonteeltaan sellainen, että suuttuessaan haukkuu ja saan kuulla olevani milloin mikäkin. Ja ei siinä mitään, minulta saa kyllä sitä mitä tilaa, mutta onko siinäkään sitten järkeä.
Itsekään en mikään syytön ole, mutta joskus kaipaisi vain vähän huomiota, hellyyttä ja vaikka apua kotitöissä. Voi voi, en nyt sitten tiedä mitä teen. Sekavaa tekstiä, mutta kirjoitin suoraan mitä tällä hetkellä ajattelen! Helvetin ahdistava olo nytten!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
...sellainen mieleen tästä itselleni vielä, että mikään kukka ei kuki kastelematta. sellainen olo on kanssa.
Oletko jutellut asiasta miehesi kanssa? Entäs, jos näyttäisit tuon viestin hänelle, tulisiko se yllätyksenä?
Onko hän niitä, jotka ovat tottuneet passaukseen ja siihen, että äiti tms. tekee kaiken?
Mitkä ovat niitä ominaisuuksia, jotka saavat sinut rakastamaan häntä? Viihdytkö kanssaan, toimiiko keskusteluyhteys sinua tyydyttävästi?
tuo oli aika vaikea kysymys, että mitkä ovat ne ominaisuudet miksi rakastan häntä. se on myös asia, jota olen pohtinut. että rakastanko häntä vai onko se rakkaus vain 4 vuoden aikana syntynyttä toverillista niin kuin elämänikäisten ystävien rakkautta.
kyllä anoppi on tuon avokin opettanut tekemään koti hommia, tuntuu vain että se on niin saamaton ja välinpitämätön ettei niitä tajua ja/tai viitsi tehdä.
en tiedä, voi puuh, en tiedä enää yhtään mitä haluan, olo on vain helvetin ahdistava!
Kun luin kirjoitustasi hieraisin silmiäni sillä sinähän kirjoitit minusta ja minun "suhteestani".
Tiedän että meitä samassa tilanteessa olevia on paljon,liian paljon :-( !!
Minäkin olen ollut suhteessa muutamaa kuukautta vaille neljä vuotta,yhdessä ollaan asuttu siitä yli 3 vuotta,kotona minä teen ne kotihommat olin miten väsynyt tai kipeä tahansa, kun avokilla on vapaapäivä harvoin on tehty yhtään mitään kun tulen töistä,hänkin viettää kaiken aikansa koneella,alkokin on kuvioissa mukana.
Ei ole mitään hellyyttä,ei kauniita sanoja pelkkiä "panoja",minulle ei kuulemma kuulu hänen yksityiset asiansa,ei koska hän lomansa pitää tai mitä tekee. Tässä kertana muutamana hän jopa pienessä humalassa tokaisi ettei se ole mitään hyvyyttä tai kiltteyttä jos pesen pyykit,siivoan tai laitan ruuan se KUULUUKIN minun tehtäviini.
Tässä tietysti on käynyt kaikenlaista mielessä kun toinen ei juuri rahallisestikkaan osallistu elämään,mietin muutama päivä sitten kuinka minulla ei ihan hyvällä palkalla ole varaa työtovereitteni lailla mahdollisuuksia matkustaa tms. kunnes tajusin että eipä tietenkään koska elätän molempia!! :-O
Mietin miksei hän vain voi pakata tavaroitaan ja muuttaa pois,mutta miksi hän sen tekisi,hänhän asuu kuin hotellissa ja seksiäkin saa niin paljon kun jaksaa hyödyntää...
Minä tietäisin mitä tekisin jos minulla olisi rahaa lähteä ja luulen että tämä kesä kypsyttää minut niin lopullisesti että lähden vaikka rahaa ei olisikaan...
Itsetunto nollassa,masentaa ja elämäkään ei tunnu omalta,mitä tässä tekisi?
Älkää nyt hyvät ihmiset tappako itseänne onnettomassa suhteessa!
Varsinkaan jos kumppani arvostaa noin vähän kuin kerroit niin sanomattakin on selvää että siitä suhteesta ei ole kuin yksi suunta!
...niin helppoa. Kuitenkin niitä hyviä hetkiäkin on ja niiden takia ehkä vielä olenkin ollut tässä. Vaikeaa kun rakastaa niin paljon ja 4 vuodessa on kuitenkin kerinnyt sitä yhteistä historiaakin tulla niin paljon. Mutta mutta, kun varmasti parempaakin voisi löytää eikä tuo äijä tuosta ole mihinkään muuttunut vieläkään niin miksi se muuttuisi nytkään. Voi huoh! Jos joku haluaa vaihtaa lisää ajatuksia (kippuravarvas?)niin meili on: [email protected]
olen todella kyllästynyt hoitamaan kaikki hommat tässä taloudessa.. kyllä mieskin sen tekisi jos erikseen käskisi ja antaisi aikaa, mutta pidän itse siitä, että kun homma on hoidettavana, niin se tehdään heti.. tuntuu välillä, ettei minua arvosteta ollenkaan.. itse olen seurustellut 5 vuotta, eikä muutosta ole tapahtunut. muutaman kerran kun olen yrittänyt erota, niin kihlattuni on osoittanut enemmän huomioita, mutta ajan kanssa se unohtuu. kai hän kuitenkin on sen verran ihana aika ajoin, että olen edelleenkin hänen kanssaan.. ??