Mikä miehiä niin pelottaa naisen itkussa? Miksi ajattelette aina sen olevan kiristystä tai muuta manipuolointia? Itkuhan saattaa tulla väkisin, vaikka kuinka yrittäis sitä estää. En väitä, etteikö sitä vois myös ruokkia. Mutta kun on tarpeeksi herkistynyt olo, niin itku tulee. Tilanne on se, ettei tunnu saavan ymmärrystä ja että enää ei ole keinoja, ei mitään mahdollisuutta. Rauhassa silti saa aina itkeä yksin. Kukaan ei ole katsomassa ja kommentoimassa. Missä tilanteessa miehet sitten itkevät? Onko niin, että miehillä on aina muitakin keinoja? Vai miksihän miehet eivät koskaan muka itke..
Naisen itku
leenu
193298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miehien itkeminen on paljolti yhteydessä masennukseen. Masennus herkistää tunteille, ja itku tulee herkemmin. Masennuksen voi laukaista vaikkapa ero, tai läheisen kuolema.
Tutkimuksien mukaan naisilla esiintyy kaksi kertaa enemmän masennusta kuin miehillä, joten tämä selittää myös paljon. Se ei selitä, miksi naiset itkevät, mutta se selittää miksi monet miehet itkevät niin harvoin...
Joskus helvetti voi olla irti sisällä, mutta itkua ei vain tule, vaikka haluaisi. Tällöin on helppo turvautua päihdyttäviin aineisiin, ja tiedämme varmaan kaikki mitä siitä seuraa... Niitä keinoja kun ei juuri ole, ja itsemurhatilastoistakin voi vetää melkoisia johtopäätöksiä asian suhteen.
Itse en osaa itkeä, vaikka joskus haluaisinkin. Omassa elämässä on tapahtunut paljon sellaista, jossa olisi toivonut helpottavan itkun tuloa. Tosin en silloinkaan olisi halunnut itkeä siten, että joku muu on näkemässä. Muistan usean vuoden ajalta ainoastaan yhden kerran, jolloin itkin. Olin vetänyt viinaa kuin sieni, ja mieltä painoi asia, joka nyt ei tänne kuulu. Silloin itkin, yöllä kämpillä, kovassa humalassa. Aamulla tilanne tuntui kaukaiselta.
Naisen itku tuntuu ahdistavalta.
naisen itku ahdistaa?
Oman kokemukseni mukaan miesten ja naisten ero on raa'asti yleistäen seuraava: ongelmia kohdatessaan naiset mm. itkevät ja vaikkeivat itkisikään, kaipaavat sympatiaa, miehet etsivät ratkaisuja. Kun ahdistaa, naiset tilittävät kavereilleen ja miehet taas miettivät asiaa itsekseen.
Toki naisetkin etsivät ratkaisuja ongelmiinsa, pelkkä purkautuminen ei tietenkään riitä ja miehetkin kaipaavat ymmärrystä, mutta jos saan yleistää edelleen, niin "se pieni ero" on mielestäni tuossa.
Kysymykseen vastatakseni: olen itse naispuolinen ja ainakin omat mieskokemukseni ovat paljastaneet, että naisen itku on miehelle kova pala siksi, koska se on heille "ongelma", johon ei löydy ratkaisua. Siihen ei aina löydy selitystä eikä sitä saa järkeilemällä loppumaan. Se on heille samanlainen ongelma kuin vaikkapa "auton vaihdelaatikosta kuuluu kummaa kolinaa", johon löytyy ratkaisu "puran sen ja kokoan uudestaan, se varmaankin auttaa".
Toinen esimerkki: nainen itkee, koska töissä on stressiä. Mies näkee asian ongelmana ja sanoo "Vaihda työpaikkaa". Nainen kokee sen käskynä tai kehoituksena ja stressaantuu lisää, koska hän ei halua aloittaa uuden duunin hakemista. Mies ihmettelee, missä vika, kun ratkaisu ei kelpaa - ja nainen itkee edelleen. Naiselle olisi taas riittänyt halaus ja muutama lohduttava sana ja itku olisi loppunut.
Ratkaisu ongelmaan eli lohdutus ja hali, on miehille käsittämätöntä, koska se ei ilmeisesti heidän mielestään ole riittävän konkreettinen ratkaisu. Heidän mielestään itkun takana on aina jokin ratkaistava ongelma, ei vain yleinen ahdistus. Helpoimmalla kai selviää, kun miehille sanoo vain "halaa mua", koska he eivät itse aina huomaa sitä tehdä.
1) naiset ovat hormooniheikkoja skitsoja
2) miehet ovat skitsoja
3) miehen itku on yhteydessä tasan siihen asiaan, mistä se itku tuleekin sillä hetkellä.
4) minä kyynelehdin usein hyvän leffan aikana, varsinkin jos sitä kotonani katson DVDltä ja eläydyn kunnolla. Eilen kyynelehdin "We were soldiers"in aikana, kun vaimot saivat kirjeitä kaatuneista miehistään.
5) tosin olenkin intuitiivisempi ja empaattisempi, kuin "normaali" mies
6) jos miehesi ei kestä itkuasi, puhu hänen kanssaan tai jos ei auta, vaihda miestä.
Perus-suomalaisen miehen pitää olla kova, mikä hänen tuhonsakin tulee olemaan.
Mielenkiintoisen oikealta kuulostava vastaus.
Vastauksena kysymykseesi miesten itkusta: Itse olin itkenyt viimeksi vuosia sitten hautajaisissa, enkä oikeastaan muissa tilanteissa ole kymmenen vuotta täytettyäni itkenytkään.
Nyt pitkälti kahdenkymmen paremmalla puolella minulla oli lyhytaikainen työsuhde paikassa, jossa oli kaikki kohdillaan, kaverit, asunto, työnkuva ja ihmiset työpaikalla. Kun viimeisen kerran lähdin töistä, oli pala kurkussa. Kävelin sata metriä työpaikalta ja istuin kymmeneksi minuutiksi itkemään lohduttomasti. Tuli sitten monen vuoden edestä kerralla.
Illalla kavereita hyvästellessä pidinkin sopivalla humalatilalla huolta siitä, ettei noin pääsisi käymään.
Siis omalta kohdaltani -vain voimakas luopumisen tunne saa itkemään. Harvoin näkee miehen itkevän muualla kuin hautajaisissa, tai sitten tyttöystävän/vaimon perään, joten tuosta voisin jo yleistää. Kuten joku tuossa totesikin, mies ennemmin etsii sitä ratkaisua asiaan, ja itkee vasta kun sitä ei ole.
että kyynelillä ei ole minkäänlaista vaikutusta keneenkään. Siksi lopetin sen miehen silmien alla.
Tosi tosi surullista jossei sun kohdalla itkemisellä oo ollu minkäännäköstä vaikutusta ihmisiin/läheisiin. Kyllä mulle itkeminen on aina se raja kun ei jatketa enää samaa aihetta ihan tuhatta ja sataa ja joka pitää huomioida vaikka ois kuinka vihainen toiselle. Mun poikaystävä ainakin suhtautuu tosi hyvin itkemiseen ja itkee itsekin silloin tällöin kun siltä tuntuu. Kyllä sen kuuluis vaikuttaa ihmisiin. Itkeminen kertoo vaan hädästä ja aidosta pahasta mielestä, saa olla todella hyvä et sellasen kykenee aidosti esittämään.
Tiedät itse itketkö aidosti vai et ja jos se on aitoa ni vika on kyllä pelkästään, vain ja ainoastaan niissä ihmisissä jokka sun kanssa silloin on. tosi outoa...
Koska välittää...
kiinni se on, miten herkkä on itkemään.. Itse en ole varattu, joten ketään en tällä hetkellä kuorimita tietääkseni itkulla.. Mutta kuka tahansa läheinen saattaa joutua näkemään/kuulemaan itkuani. En kuitenkaan ole semmoinen, että koko ajan olisin itkemässä. Ristiriitatilanne esim voi olla sellainen, että itku vain pääsee (mutta en kannata tuntitolkulla kestävää itkua).. Tietysti yritän sillä simällä katsoa miehiäkin, etten vain karseaan jörrikkään törmää, joka ei itkua siedä/ymmärrä/käsitä.. toivottavasti sellaiset löytävät kaltaisensa.
Minun ukko meinaa että yritän itkemisellä saada tahtoni läpi...
Ihan tuossa kävin ajattelemaan, en ole itkenyt noin 15 vuoteen, joskus ala-asteella kauan kauan sitten ihan lapsena viimeksi. En kai osaakaan itkeä, toisaalta ei ole minua varten millään lailla. Itse puran pahan oloni takomalla säkkiä, tai lähtemällä lenkille, tekemällä punnerruksia tai vatsoja ym... Tuo säkin pieksäminen paras.
Itkuun ei ole syytä ollut, joskus hautajaisissa muistankin nyt, että silmät olis kostuneet, ei se itkua silti ole ollut...
sellainen voi herkistää mielen, jos jotain mikä kuuluu mulle, on mun omaa, verrataan johonkin. Ja pidetään sitä jotakin parempana.. Esimerkiksi, jos mulla olis kengät, niin sanottaisiin, että tuon toisen kengät on paremmat kun sun.
"Itse puran pahan oloni takomalla säkkiä, tai lähtemällä lenkille, tekemällä punnerruksia tai vatsoja ym... Tuo säkin pieksäminen paras."
Niinpä niin. Minä olen nainen ja minä puran pahan olon juuri kyynelillä. Minulla ne vain tulevat. Ennen en kyllä itkenyt näin herkästi, mutta kaipa kehoni on havainnut sen helpottavan voiman ja purkaa kireyden melkeinpä automaattisesti sillä konstilla.
Mieheni ei aiemmin osannut suhtautua siihen, kyseli ivallisesti taasko märisen, mutta kun sitten sanoin, että siinä ei ole mitään pilkattavaa, koska se on vain juuri tapani purkaa paineet. Ehkä hän ivasi juuri siksi, kun ei tiennyt mitä muutakaan siihen olisi sanonut. Hän itse on hyvin liikunnallinen, joten hän varmaan voi purkaa sitä kautta paineensa itse.
Joka tapauksessa sain hänet ymmärtämään kyyneleideni syyn ja siitä lähtien olenkin saanut vapaasti "purkautua" silloin kun siltä tuntuu ilman pilkkaa. Eikä hänkään enää vaivaudu siitä vaan on oppinut sen halaamisen jalon taidon. :) Usein myös kyyneleiden myötä kerron hänelle lisäksi vielä syyn ja juuri pyydän tulemaan lähelle hetkeksi, jos hän ei heti itse sitä hoksaa tehdä. Sitten kohta elämä tuntuu taas hieman hymyilevän taas.... :)
Useimmissa tapauksissa lienee se, että mies ei ole oppinut käsittelemään tunteita. On vielä niin lyhyt aika siitä vanhakantaisesta maailmankuvasta, jossa mies ei itke, että uudempia käsityksiä saaneet eivät vielä ole miehen iässä.
Siksi,että mies kokee/muistaa itkun kiristyksenä. Hän muistaa, miten oivallinen keino saada tikkari, oli heittäytyä lattialle ja antaa raikua koko kassajonon kauhuksi. Piste i:n päälle on, jos kerrankin sattuu, että tyttöystävä tai joku muu läheinen naishenkilö jää kiinni siitä, että tosiaan yrittää "kiristää" vetistelemällä. Sellaisiakin on.
Noh... viimeksi itkin hautajaisissa. Minun piti ystäväjoukon "kovaluontoisimpana" lukea seppeleen nauhan teksti, mutta kuinkas kävikään...
Tuolla jo joku mainitsikin, että miehen itku purkautuu menettämisen yhteydesä - olen huomannut samaa. Monessa muussa asiassa kyynelten kynnys on korkeampi, mutta ystäväpiirissäni ei ole mitenkään tavatonta, että mies itkee. Turhautuminen, pettymys ja epätoivo ovat tunteita, jotka saavat miehen itkemään. Joskus joudun edelleen hämilleni, sillä noita tunteita paljastuu ihmisistä, joilla pikaisesti tarkastellen näyttäisi menevän vähintäänkin hyvin. On asemaa, koulutusta, rahaa... ja siinä me istumme - ylikomisario ja minä - samoilla savusaunan lauteilla itkien työmme turhauttavuutta...
Elämä on ihmeellinen :)
Tottakai miehetkin itkevät. Kyse on vain "kynnyksestä". Miehet kokevat itkun jotenkin murentavan miehisyyttään. Siksi miehet itkevät yksin, silloin kun kukaan ei näe. En nyt väitä, että kaikki miehet itkevät, mutta näin lievästi yleistäen. Itselleni pari naista on saanut kyyneleet silmiin. Se miksi itkevä nainen ei saa ymmärrystä, johtuu varmaan siitä ettei mies osaa itkevälle oikein mitään sanoa. Tilanne on vaikea...
Itse olen itkenyt viimeksi joskus lapsena. Ei yksinkertaisesti itketä. Siinä kun sitten toinen itkee vieressä on vaikea tajuta mistä se johtuu. Ainoat sanat, jotka tulee mieleen on opittu amerikkalaisista TV-sarjoista. Mitä siinä nyt sitten tekee?
ei tarvikaan tehdä.. On vain sympaattisena tai paremminki empaattisena. Vois vaikka kysästä, mikä painaa mieltä. Pienillä kysymyksillä pääsee eteenpäin. Ristiriitatilanne helpottuu. Tietysti, jo ei haluta puhua, on vain lähellä, hakee keties nenäliinaa tai jotain.