joka ei avioliiton loppumetreillä laskelmoi ja ku..ta miestään sen mitä voi?
Eli lapset, omaisuus, kaikki ystävät ja sukulaiset vedetään mukaan, haetaan tukea omalle teolleen, kenestä pyritään leipomaan syyllinen ja maksumies lue(entinen aviomies).
Koko taustajoukko mukana sossun- ja oikeusaputoimiston femmejä unohtamatta....
Nainen voi olla paholainen pahimmasta päästä, jos hän haluaa.....
Eli lapset, omaisuus, kaikki ystävät ja sukulaiset vedetään mukaan, haetaan tukea omalle teolleen, kenestä pyritään leipomaan syyllinen ja maksumies lue(entinen aviomies).
Koko taustajoukko mukana sossun- ja oikeusaputoimiston femmejä unohtamatta....
Nainen voi olla paholainen pahimmasta päästä, jos hän haluaa.....
Vastaukset 10
Vanhimmat
joka ei loppumetreillä laskelmoinut. Luulen, että on useampiakin kuin vain minä. Noita laskelmoijia löytyy niin miehistä kuin naisista. Se on katsos luonteessa eikä sukupuolessa.
Koitahan taistella vastaan. Kyllä se oikeus kuitenkin voittaa - ainakin toivon näin. Itse olen onnekas, kun erottiin miehen kanssa suht sovussa. Kumpikin taidettiin älytä se kaikista oleellisin eli lasten paras siinä tilanteessa. Lisäksi vielä ymmärsimme sen, ettei tässä erossa kumpikaan rahallisesti voita. Molemmilla meillä jää kuukausittain vähemmän rahaa elämiseen kuin mitä avioliiton aikana.
Tsemppiä!
Oikeus ja lapsi jäävät jalkoihin, kun hiljaa hyväksytty mafia vie miestä kuin kuoriämpäriä!
Jos jostain löytyy niin seinähullu nainen, että sossu ei määrää lapsia hänelle, on mieskin kyllä takuulla kelvoton.
Kahdeksan kymmenestä miehestä häviää huoltajuusriidan. Epäilen, että miehet eivät aivan turhaan edes ala riitelemään, joten oikeusmurha kuvaa mainiosti nykyistä tilannetta.
Kärsijöinä viattomat lapset.
Harvallapa sitä eron jälkeen riittää rahaa samaan malliin, kuin yhteisessä taloudessa, koska kaikki pitää panna puoliksi, ja ostaa heti alkumetreillä valtavasti tavaraa.
otti eron 22 vuoden jälkeen. Löysi itsellenn uuden "pikkurikkaan". Ja touhusi itelleen eron ja 150.000 euron tilin minun selkänahallani tienaamani eläkesäästöt kummallekin. Piti jäädä vähän ennenaikaiselle siinä 55-57 iässä.mutta exä teki sen sen normaalin "take the money and run" - tempun.
Tämän vuoksi välit exään ja sen manipuloimiin lapsiin loppuivat totaalisesti. Että tällain.
Tikuttaa vieläkin tuollainen ahne paska.
Uskoin 12 vuotta puolisooni ja hups vaan, yhtäkkiä sain tietää että olinkin vain se "kakkosvaimo".Puolisollani olikin suhde tapaamansa naisen kanssa ja minulle valehdeltiin päin silmiä ettei mitään kuvioita ole vaan kaikki on mielikuvitustani.Mitä teen? Meillä on yhteinen 9-v. lapsi, yritänkö vielä lapsen takia vai annanko kaiken kaatua rymisten?Vakuuttaa että haluaa jatkaa, mutta miten minun käy? Onko kellään kokemusta?Voiko päästä valheiden yli vai onko paras että lopetan heti tähän?Onko enää olemassa luotettavia miehiä vai ovatko kaikki vain oman etunsa tavoittelijoita?
Jos mies kerran pettää, niin se on helppoa tehdä uudestaankin. Voit yrittää antaa anteeksi kerran, mutta varaudu pikkuhiljaa eroon. Kerää pesämuna itsellesi ja lapsellesi mieheltä salaa ja potkaise hänet ulos elämästäsi, jos pettää uudestaan! Onko lapsellekaan hyväksi elää kahden aikuisen kanssa, joilla on tulehtuneet välit?
..On niitäkin naisia jotka jättää kaiken miehelleen.Jättää talonkin mihen nimiin.Mutta mikään ei riittä,kun viha nousee.Olen itse lähtenyt ja jättänyt kaiken äxälle.
LÖYTYY NAISIA JOLLE RAHA JA OMAISUUS EIVÄT OLE NE YKKÖSASIOITA ELÄMÄSSÄ VAAN OIKEAT TUNTEET IHMISESSÄ!
Loppupeleissä saatta juuri käydä niin kuin kuvasit, mutta mikä mies se on, joka ei pidä kiinni oikeuksistaan tuossa tilanteessa.
Itse sain kääntää ja vääntää jokaisen tilanteen ja asian erikseen näiden henkilöiden kanssa.
Olisi ollut helppoa todella antaa asian olla ja surkutella sitten.
No sen väännön tuloksena tapaamiset sujuu asiallisesti, ositus meni tasan, elatusmaksut vastaa todellisuutta. Samoin suhteet ystäviin, niihin oikeisiin ovat kunnossa.
Jopa oikeusavun femmelle piti selittää miten osakkeet arvostetaan osituksessa, ei muka tiennyt.
Naispaholainen, miespaholainen.. onhan näitä. Mutta on myös sellaisia jotka siitä ilosta että pääsevät paskasta eroon antavat lähes kaiken exälleen ilomielin, tappelematta.
Exä kyttäsi selkäni takana kun valitsin muutamia haarukoita ja veitsiä laatikosta. Vaan eipä kommentonut mitenkään kun jätin lähes kaiken irtaimiston hänelle nahkakalustoa ja helvetin kallista sänkyä myöten.
Kiitin onneani että en ollut ikinä ollut exästäni riippuvainen, taloudellisestikaan. Eipä ole ollut rahaongelmia sen jälkeenkään erosta huolimatta.
Minä olin sellainen. Lapset jäi mulle, isä saa käydä katsomassa ihan milloin ikinä haluaa ja ovat hänellä kuitenkin jokatoinen viikonloppu.
Omaisuudesta vain pyykkikone jäi minulle ja kun hommattiin toinen, myin entisen koneen eksälle osamaksulla, annoin miehen ottaa kahdet sohvat, televisiot, videot, keittiökalusteet jne. myös yhdessä ostettu auto jäi hänelle koska halusi velan itselleen, omistani vielä annoin peittoja, tyynyjä, liinavaatteita, verhoja, pyyhkeitä, astioita ja keittiövälineitä jne... Ja luvatta oli vielä minun kesärenkaanikin laittanut autoonsa, en minä niitä tarvitse, mutta periaatekysymys. :)
Yhteiset ystävät pysyivät puolueettomina, eivät alkaneet ottamaan kantaa suuntaan eikä toiseen. Miehen sukulaiset katkaisivat minuun yhteydenpidon, en tiedä miksi. Maksumies hänestä tuli, kun eivät housut pysyneet jalassa ja viina maistui ja nyrkit heilui.
Kenestäkään ei ole leivottu syyllistä, harmi vaan että osa tutuista jne. näki jo liiton aikana mikä oli pielessä, itse en ole välittänyt ruotia sitä kenenkään kanssa. Häpeän sitä,etten älynnyt lähteä jo aiemmin.
Soskussa on käyty vain tekemässä tapaamissopimukset ja elatussopimukset, heitä ei ole sotkettu eikä eron syytä ole kerrottu.
Jos erota pitää, niin täytyykö se aina tehdä numerona, kun sen voi hoitaa näköjään hiljaa ja siististikin. Kun on selvää ette ei tulla toimeen ja rakkaus on loppu, niin ihan jo lastenkin kannalta en halunnut tappelemaan alkaa, saati että kaikki muutkin ympärillä olevat ihmiset olisivat sotkutuneet minun ja eksäni väliseen asiaan, huh!!
Hyvää kesänjatkoa aloittajalle kuitenkin ja voimia tilanteeseesi!
ei yksinkertaisesti halua enää taistella tuulimyllyjä vastaan, vaan antaa periksi ja rakentaa oman sekä lastensa elämän sellaiseksi, jossa ei raha ja mammona ole elämän pääasia.
Ja lisäksi tukenani ovat ne ystävät, jotka eivät sinua hyljänneet vaikka exä heitäkin aivopesi vastaani. He ovat niitä ihmisiä, jotka näkivät asiassa olevan myös toisen puolen.
No nyt muutankin lopulta pois paikkakunnalta, kuitenkin sen verran lähelle, että voin pitää aikuistuvien lasteni kanssa tarvittaessa vaikka päivittäin yhteyttä.
Sillä hekin haluavat päästä omille "siivilleen" irti meidän ja varsinkin äidin kahleista, koska hän kannustaa lapsiamme siihen, etten saisi olla yhteydessä...
Meillä ei heilunut nyrkit tai viina virrannut, vain hän "löysi" uuden elämänkumppanin työkaveristaan, ja hepultapa petti sydän vuosi sitten, joten tämä uusi mies osoittautuikin mitä todennäköisemmin "harhalaukaukseksi", ja hän purkaa näin pahaa oloaa edelleen meihin ja etenkin minuun....
Ilmeisesti hän on ihmisenä luultavasti jotenkin henkisesti sairas, mene tiedä, en tunne enää häntä, hän ei ole vaihtanut sanaakaan kanssani yli vuoteen...