En polta/juo, opiskelen, käyn töissä, isohko asunto hyvällä paikalla pääkaupunkiseudulla, puolet vapaa-ajasta kuluu ulkoillessa. En pelaa enkä muutenkaan leiki tietokoneella, enkä chattaile kaiken yötä vaan herään aamulenkille. Vaikka sitä ei koe tekevänsä mitään väärää, kun opiskelee ja koittaa tahkota rahaakin kotona huvikseen, niin tylsän luuserin leiman saa otsaansa.
Mistä ihmeestä tytöt edes ovat kiinnostuneita puhumaan? Keksin juttua melkein mistä vaan muusta kuin populaarikulttuurista, mutta vapaiden tyttöjen kanssa menee ihan lukkoon kun katsovat pahalla heti kättelyssä saatuaan kuulla missä olen hyvä, tai ainakin sellaisia viboja ilmasta poimin. Ei uskalla sanoa oikein mitään. Pitäisi jotenkin pyyhkiä ne ennakkoluulot molemmin puolin, että tutustuminen onnistuisi.
Muutenkin tuntee olevansa vähän reppana koko ajan, kun ei se raha opiskelijalla kuitenkaan (vielä) riitä kovin ihmeellisiin harrastuksiin ja hankintoihin. Hirveästi ei hupailu kiinnostakaan, kun ei ole ketään, jonka kanssa iloa jakaa. Riipaisee kyllä niin helvetisti, kun usein naiset valittavat löytävänsä ainoastaan nörttejä etsiessään kaljoittelua vieroksuvia poikia.
Mikä ihme siinä on niin pahaa, että joku on sekä ujo että uppoutunut johonkin ihme harrastukseen? Tuskin siihen vapaa-ajasta edes puolta kuitenkaan menee, ja yhteistä puhuttavaa riittäisi varmasti jos ei ammuta alas heti kättelyssä tai eka repliikki ei mene ihan nappiin. Kyllä ripauksen saisi antaa pelivaraa jos hakee "kunnollista" miestä. Eihän se ole mikään ihme, jos monet iskutekniikkansa huolella hioneet miehet haluavatkin vain seksiä.
Ongelman ydinhän on siinä, että jostakin kursseilta tai kerhoista löytää helpohkosti juttuseuraa, mutta mikään muu ei kiinnosta kun "kemiat" eivät ilmeisesti kohtaa. Väitän kyllä, ettei se luonteesta johdu, mutten keksi mistä täsmälleen. Sitten sitä joutuu kuuntelemaan juttua toisen poikaystävästä tai sen puutteesta ja alkaa voimaan pahoin kun tajuaa liian selkeästi päätyneensä pelkäksi ystävä-tuttavuudeksi. Siitähän homma ei millään tahdolla oikein enää etene kun jossain on kääntynyt väärään suuntaan.
Loppujen lopuksi tavallisen ystävän kanssa pitäisi voida puhua niistä friikkiasioistakin, joten harva nainen perus-ystäväksi kelpaa, kun eivät ne jaksaisi sellaista kuunnella. Tyttöystävä on siinä mielessä täysin eri asia, että suhteesta saatu läheisyys korvaa sen menetyksen, että joutuu karsimaan itselle tärkeitä puheenaiheita. Silloin ei tunne saavansa takaisin olennaisesti vähemmän kuin antaa toiselle, eikä "friikkailun" rajoittamista koe hankalaksi tai edes tiedosta. Tavallaan kaupankäyntiähän kaikki sosiaaliset tilanteet ovat - maksuvälineinä aika, kiinnostuksen ja välittämisen osoitus jne. Ystävän ja tyttöystävän kanssa olen valmis arvottamaan asioita eri tavoin.
Naiset eivät tunnu näkevän tätä kompromissijärjestelyä, johon mies olisi luonnostaan suostuvainen, vaan aivan kuin olettavat, että jos toinen viettää aikaansa ystävien kanssa tietyllä tavalla, niin sitten tyttöystävän kanssa jotenkin välttämättä samalla tavalla. Vai olenko väärässä? Mikä peruste on siihen, että nörtti on "tylsä" kun puhuu ystäviensä kanssa asioista, jotka eivät edes teekkarinaisia kiinnosta? Ettei oikein edes mahdollisuuksia tahdota antaa.
Mistä ihmeestä tytöt edes ovat kiinnostuneita puhumaan? Keksin juttua melkein mistä vaan muusta kuin populaarikulttuurista, mutta vapaiden tyttöjen kanssa menee ihan lukkoon kun katsovat pahalla heti kättelyssä saatuaan kuulla missä olen hyvä, tai ainakin sellaisia viboja ilmasta poimin. Ei uskalla sanoa oikein mitään. Pitäisi jotenkin pyyhkiä ne ennakkoluulot molemmin puolin, että tutustuminen onnistuisi.
Muutenkin tuntee olevansa vähän reppana koko ajan, kun ei se raha opiskelijalla kuitenkaan (vielä) riitä kovin ihmeellisiin harrastuksiin ja hankintoihin. Hirveästi ei hupailu kiinnostakaan, kun ei ole ketään, jonka kanssa iloa jakaa. Riipaisee kyllä niin helvetisti, kun usein naiset valittavat löytävänsä ainoastaan nörttejä etsiessään kaljoittelua vieroksuvia poikia.
Mikä ihme siinä on niin pahaa, että joku on sekä ujo että uppoutunut johonkin ihme harrastukseen? Tuskin siihen vapaa-ajasta edes puolta kuitenkaan menee, ja yhteistä puhuttavaa riittäisi varmasti jos ei ammuta alas heti kättelyssä tai eka repliikki ei mene ihan nappiin. Kyllä ripauksen saisi antaa pelivaraa jos hakee "kunnollista" miestä. Eihän se ole mikään ihme, jos monet iskutekniikkansa huolella hioneet miehet haluavatkin vain seksiä.
Ongelman ydinhän on siinä, että jostakin kursseilta tai kerhoista löytää helpohkosti juttuseuraa, mutta mikään muu ei kiinnosta kun "kemiat" eivät ilmeisesti kohtaa. Väitän kyllä, ettei se luonteesta johdu, mutten keksi mistä täsmälleen. Sitten sitä joutuu kuuntelemaan juttua toisen poikaystävästä tai sen puutteesta ja alkaa voimaan pahoin kun tajuaa liian selkeästi päätyneensä pelkäksi ystävä-tuttavuudeksi. Siitähän homma ei millään tahdolla oikein enää etene kun jossain on kääntynyt väärään suuntaan.
Loppujen lopuksi tavallisen ystävän kanssa pitäisi voida puhua niistä friikkiasioistakin, joten harva nainen perus-ystäväksi kelpaa, kun eivät ne jaksaisi sellaista kuunnella. Tyttöystävä on siinä mielessä täysin eri asia, että suhteesta saatu läheisyys korvaa sen menetyksen, että joutuu karsimaan itselle tärkeitä puheenaiheita. Silloin ei tunne saavansa takaisin olennaisesti vähemmän kuin antaa toiselle, eikä "friikkailun" rajoittamista koe hankalaksi tai edes tiedosta. Tavallaan kaupankäyntiähän kaikki sosiaaliset tilanteet ovat - maksuvälineinä aika, kiinnostuksen ja välittämisen osoitus jne. Ystävän ja tyttöystävän kanssa olen valmis arvottamaan asioita eri tavoin.
Naiset eivät tunnu näkevän tätä kompromissijärjestelyä, johon mies olisi luonnostaan suostuvainen, vaan aivan kuin olettavat, että jos toinen viettää aikaansa ystävien kanssa tietyllä tavalla, niin sitten tyttöystävän kanssa jotenkin välttämättä samalla tavalla. Vai olenko väärässä? Mikä peruste on siihen, että nörtti on "tylsä" kun puhuu ystäviensä kanssa asioista, jotka eivät edes teekkarinaisia kiinnosta? Ettei oikein edes mahdollisuuksia tahdota antaa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Mulla sama juttu. Opiskelen yliopistolla toista tutkintoa ja kaksio ihan kohtuu etäisyydellä Helsingistä. Ulkonäössä ei suuremmin vikaa, mitä nyt aika tavallisen suomalaisen näköinen satun olemaan..
Olen aikaa lopettanut baareissa käymisen, koska tunsin koko jutun olevan huijausta. Sittemmin olen enemmän tai vähemmän keskittynyt vain pitämään itseni miehenä sen kummemmin tempoilematta tai yrittämättä mitään temppuja naisten saamiseksi.
Eräässä vaiheessa hoksasin, että ei kannata haaveilla turhia: Ei tällä keinolla naista saa. Tyttöjen luottamuksen voi saada, ja päästä kaveriksi, mutta enempi ei kiinnosta.
Millä sitten naisen saisi: Erilaisilla rooleilla, esim. jossain kajaaliklubeilla hillumalla ilmeisesti. Minua vaan eivät yksinkertaisesti kiinnosta, ne naiset, jotka voisin saada esim. leikkimällä pahista tai muut keskenkasvuiset laumasielut, joita myös kuulemma citynaisiksi kutsutaan. Ei - nämä ovat kaikki poissa laskuista..
Eli johtopäätös: Ei auta kuin odottaa parempaa aikaa, sillä ihan selvästi kyse on siitä, että kun nainen kuulee, että opinnot vielä ovat vielä kesken, niin muka orastava kiinnostus hyytyy. Raha ja tietyn kulutustason ylläpito näyttävät olevan niin hemmetin tärkeätä suomalaisille naisille. Eli ei auta kuin koittaa tehdä entistä kovemmin töitä ja valmistua, sitten koittavat uudet mahkut..
Joku saattaa tosin jo arvata, että tällaisille naisille ei ole luvassa kevättä valmistumiseni jälkeen. Tulen olemaan todella sikamaisen vaativainen ja ottamaan naiselta/naisilta tasan sen mitä itse haluan, aivan kuten he ovat pyrkineet tekemään minulle silloin kun olen ollut heikoilla. Tulen tarjoamaan itseäni, koulutustani ja statustani syöttinä naisille ja vetämään kaiken pois viime hetkellä.
Kulutuksen sokaisemat naiset eivät yksinkertaisesti ansaitse minua tai penniäkään minusta. Jos yleensä pariutumaan viimein päädyn, niin naiseni pitää olla kotoisin jostain todella, siis korostan - todella köyhästä paikasta. Usko rakkauteen on pääosin mennyt, paitsi ehkä ideologisella tasolla.. Täytyyhän sitä johonkin uskoa.. (Selviäminen on arkielämässä se juttu.)
Kirjoituksesi auttoi minua tajuamaan, että en ole yksin. Kumma homma kun naiset ei tajua koskaan investoida kehenkään mieheen ja ajatella, että muutaman vuoden päästä tuo jätkä on jotakin. Kaikki pitää saada valmiina, mulle, nyt, tähän ja HETI! Semmoinen on mentaliteetti. Poikkeuksena korkeintaan ehkä lääkäri tai juristiopiskelijat.. joilla vientiä kuulemma on..
että syytät kaikesta naisia jotka eivät sinua halua...ehkä tuo onkin juuri vikasi..Katsoppa peiliin. Mitens se "tunneäly", puuttuuko sinulta sellainen kokonaan?
Kuulepas, monet kaltaisesti miehet ovat kääntyneet valmistuttuaan (tai jo ennen sitä) Thaimaan neitovalikoimien puoleen. Eikä älykkään kaverin tarvitse pelätä että siellä vain baarityttöjä vastaan kävelisi, kieltä tosin olisi hyvä oppia tuon englannin lisäksi. Sieltä siis todellakin on mahdollista saada itseään vaikka kuinka paljon nuorempia kaunottaria (yllättävän paljon neitsyitäkin). Luonnollisesti vakaa talous on edellytyksenä pitkäikäiseen ja onnistuneeseen parisuhteeseen, mutta kästittääkseni se teillä tulee olemaan. Kun lisäksi olette kärsivällisen tuntuisia ja suunnitelmallisia miehiä, vaihtoehto sopii teillekin. Ainoa ongelma on tytön tuominen Suomeen, sillä tässä matriarkaalisessa kulttuurissa teille ollaan kateellisia ja ihmetellään "että mikset suomalaista saanut" tms. Tällöin kannattanee olla rehellinen, ja vastata että kyllä minä yritinkin, mutta kun olivat vain rahan perässä vaikka eivät itse edes hyvää vaimomateriaalia olleet, niin kallistuin sitten laadukkaamman tavaran kannalle.;)
Kivat sulle peiliin katsoessas..
Ihan tolkun mies,eikä ryyppää eikä polta,toisin kuin esimerkiks allekirjoittanut.Sitä sitten siunattiinkin suloisella thai-vaimolla,jonka ihan itte junaili suomeen.
siis nainen jostaa köyhästä maasta vai? eli sä olet ihan täydellinen kotrolli friikki!!!! muijasi pitäs suoraan sanoen palvoa maata jalkojesi alla, tuoda aamutossut ja sanoma lehti valmiiksi herralleen kun tämä nousee sängystä.
joo oh....huh huijaa
Kyllähän se syö miestä kun vierestä viedään aina milloin koulut kesken jättänyttä, juoppoa, kovempien aineiden käyttäjää, patologista valehtelijaa ja milloin mitäkin, mutta itse jää yksin.
Eivät kai kaikki naiset sellaisia veren imijöitä ole? Itse olen tavannut muutaman todella mukavan, mutta kuten arvata saattaa, varattujahan ne olivat, hittolainen.
"Olen aikaa lopettanut baareissa käymisen, koska tunsin koko jutun olevan huijausta. Sittemmin olen enemmän tai vähemmän keskittynyt vain pitämään itseni miehenä sen kummemmin tempoilematta tai yrittämättä mitään temppuja naisten saamiseksi."
Missä sitten tapaat / luulet tapaavasi naisia?
"Millä sitten naisen saisi: Erilaisilla rooleilla, esim. jossain kajaaliklubeilla hillumalla ilmeisesti."
Onko "roolia" mennä ulos ihmisten ilmoille tapaamaan tuttuja ja potentiaalisia seurustelukumppaneita?
"Eli johtopäätös: Ei auta kuin odottaa parempaa aikaa, sillä ihan selvästi kyse on siitä, että kun nainen kuulee, että opinnot vielä ovat vielä kesken, niin muka orastava kiinnostus hyytyy. Raha ja tietyn kulutustason ylläpito näyttävät olevan niin hemmetin tärkeätä suomalaisille naisille."
Yleensä naiset toivovat, että mies on suurinpiirtein samassa elämäntilanteessa kuin he itse. Sama pätee myös toisinpäin. Opiskelijat seurustelevat usein opiskelijan kanssa. Mutta tosiasia on, että kun työelämä ja "aikuisen elämä" alkaa kutsua, ei paljon kiinnosta seukkailla jonkun haalariheebon kanssa. Se elämä oli niin erilaista silloin opiskellessa, ei työtä tehdessä voi enää valvoa aamukahteen.
"Tulen olemaan todella sikamaisen vaativainen ja ottamaan naiselta/naisilta tasan sen mitä itse haluan, aivan kuten he ovat pyrkineet tekemään minulle silloin kun olen ollut heikoilla."
Oletko varma, että naiset ovat tällöinkään kiinnostuneita sinusta?
"Poikkeuksena korkeintaan ehkä lääkäri tai juristiopiskelijat.. joilla vientiä kuulemma on.."
Ainakin omassa tuttavapiirissä myös teekkareille ja kauppatieteilijöille on ollut vientiä. Ja useimmat ovat alkaneet seurustella jo opiskeluaikoina.
Ne naiset joitten kanssa sun teekkarikaverisi seurustelee, eivät välttämättä kelpaisi mulle.
minkään thai tytön kanssa. Suomen suuria tyttäriä sen olla pitää!
Mä oon teidän suhteen päinvastainen tapaus. OLen duunari, jonkinlainen rokkaripahis, nuorempana jopa istunut linnassa, vapaa-ajasta kuluu iso osa kaljoitellen baareissa, ja sen voin sanoa että naisia riittää, tosin kun omistan moottoripyörän, se ei ainakaan vähenä kiinnostavuuttani naisten silmissä, mä ihmettelen itsekin mitä naiset mussa näkee, luuserihan mä loppujen lopuksi kjuitenkin oon, ei niillä voi olla mitään tulevaisuutta mun kanssa, ja tietysti mun naissuhteet on kuitenkin aika lyhytaikaisia, mut kun yhden kans menee poikki, niin uusia riittää tilalle.
Myönnän että jos maailmassa olis yhtään oikeudenmukaisuutta, teidän kainalossa ne naiset pitäis olla eikä minun. Mut kai se on niin että varsinkin tommoset parikymppiset naiset, jotka ei vielä haluu vakiintua ja perustaa perhettä, hengailee baareissa mun kaltaisten kanssa, onhan meidän elämä ainakin näennäisen jännää ja mielenkiintoista.
Maailmankaikkeus vain toimii tällä tavalla.
Olipas mielenkiintonen viesti. Koska en suuremmin tunne rokkaripahiksia, niin kysäsen sulta. Toivottavasti jaksat vastata.
"...luuserihan mä loppujen lopuksi kjuitenkin oon..."
"Myönnän että jos maailmassa olis yhtään oikeudenmukaisuutta..."
"...onhan meidän elämä ainakin näennäisen jännää ja mielenkiintoista."
Tuossa muutama omasta mielestä mielenkiintonen lainaus. Siis ajatteletko todellakin näin? Tai miten vaikka sun samantyyliset kaverit näistä asioista ajattelee? Mulla tuo kuva noista kaljahemmoista jäänyt vähän kaukaseksi, ja jotenkin oon luullut että ne ovat helvetin tyhmiä (ei millään pahalla) ja täysin kykenemättömiä minkäänlaiseen itseanalyysiin. Jos näin ei ole niin hieno homma. Tämä kyllä ehdottomasti pelasti päivän.
Mulle kyllä kelpais(ja on kelvannutkin) friikki tietokonenörtti -itsekin kun asetun osittain samaan kategoriaan.
"En polta/juo, opiskelen, käyn töissä, isohko asunto hyvällä paikalla pääkaupunkiseudulla, puolet vapaa-ajasta kuluu ulkoillessa."
Kuulostaa suurinpiirtein samalta, kuin minun elämäni. Paitsi että urheiluharrastukseni tapahtuu sisätiloissa ja vie 1,5-2h/pvä kun lajinomaiset tukiharrastukset lasketaan. Juon myös jonkin verran, tosin en kovin isoja annoksia kerralla. Niin, ja minulla on mies jonka kanssa tulee puuhailtua kaikennäköistä.
"Mistä ihmeestä tytöt edes ovat kiinnostuneita puhumaan?"
Leffat, kirjat, koulu, duuni, musa (ei tarvitse olla listapoppia), ajankohtaiset tapahtumat (politiikka, talous, uskonto, isot uutiset), ravinto & reeni, tapahtumat (urheilu, ulkoilmatapahtumat, konsertit...)... Tuossa ainakin minua ja omia kavereita kiinnostavia asioita.
"Keksin juttua melkein mistä vaan muusta kuin populaarikulttuurista, mutta vapaiden tyttöjen kanssa menee ihan lukkoon kun katsovat pahalla heti kättelyssä saatuaan kuulla missä olen hyvä, tai ainakin sellaisia viboja ilmasta poimin."
Ehkä tuo, että kerrot missä olet hyvä? Naiset eivät pidä itsekehusta. Eivät ainakaan kunnolliset naiset. Itse pidän itsekehua turn offina ensijutustelussa.
Toisaalta voit poimia "viboja" ihan turhasta, jos olet ujo. Nettikeskustelut ja muut saattavat suotta saada sinut uskomaan, että naiset vaativat jotain täydellisyyttä. Mutta sellaiset naiset ovat oikeasti harvassa. Jos omasta tuttavapiiristä iso osa naisista seurustelee ja voin kyllä sanoa, että eivät ne miehet mitään huippurikkaita, hyvännäköisiä, ylenpalttisen kiinnostavia jne. ole, vaan ihan tavallisia kundeja.
"Muutenkin tuntee olevansa vähän reppana koko ajan, kun ei se raha opiskelijalla kuitenkaan (vielä) riitä kovin ihmeellisiin harrastuksiin ja hankintoihin."
Toisaalta kyllä pienelläkin rahalla tulee toimeen tahtoessaan. Eikä kaikki kiva maksa. Iso osa naisista opiskelee myös, ei heilläkään jää tuhansia euroja hummailuun.
"Riipaisee kyllä niin helvetisti, kun usein naiset valittavat löytävänsä ainoastaan nörttejä etsiessään kaljoittelua vieroksuvia poikia."
Tuo riippuu mistä roikkuu... Mikä on nörtti? Ja mikä on kaljoittelua vieroksuva? Oma mies ottaa välillä, eikä se minua haittaa kun työt tai harrasteet kärsi.
"Mikä ihme siinä on niin pahaa, että joku on sekä ujo että uppoutunut johonkin ihme harrastukseen?"
Ujous nostaa tutustumiskynnystä, sillä ujo saattaa vaikuttaa ylpeältä tai varautuneelta. Ujo ei välttämättä anna itsestään kuvaa ujona, vaan toinen saattaa tulkita sen siten, ettei seura kiinnosta.
Ihme harrastukseen? Riippuu, puhuuko siitä ummet ja lammet. En minäkään puhu miehelleni kaikkia sellaisia juttuja, mitkä häntä eivät kiinnosta. Ei häntä kiinnosta, millaisen uuden laukun Sanna on ostanut, joten miksi kertoa? Asiasta voin kyllä mainita, että "no oltiin Sannan kanssa ostoksilla, minä ostin tämän paidan ja Sanna yhen laukun. Ja käytiin syömässä ja kahvilla. Sopisko, että lämmität lasagnee, teen ruokaa vaikka muutaman tunnin päästä lisää? (-> juttu menee muille, miestä kiinnostaville urille)".
"Tuskin siihen vapaa-ajasta edes puolta kuitenkaan menee, ja yhteistä puhuttavaa riittäisi varmasti jos ei ammuta alas heti kättelyssä tai eka repliikki ei mene ihan nappiin."
Aika harva antaa pakit heti ekan repliikin jälkeen. Eka 5-10min on se ratkaiseva. Toisaalta jos antaa itsestään todella omituisen, likaisen, humalaisen tmv. kuvan, pakit voivat tulla nopeasti.
"Väitän kyllä, ettei se luonteesta johdu, mutten keksi mistä täsmälleen. Sitten sitä joutuu kuuntelemaan juttua toisen poikaystävästä tai sen puutteesta ja alkaa voimaan pahoin kun tajuaa liian selkeästi päätyneensä pelkäksi ystävä-tuttavuudeksi."
Ulkonäöstä? Karismasta? Seksuaalisesta vetovoimasta?
Tuo poikaystävän puute - valitus on muuten nuorten naisten legendaarinen tapa yrittää saada keskustelun kohde pyytämään deiteille.
Ja jos poikaystävä on, niin eikö ole hyväkin, ettei muut miehet kiinnosta?
"Loppujen lopuksi tavallisen ystävän kanssa pitäisi voida puhua niistä friikkiasioistakin, joten harva nainen perus-ystäväksi kelpaa, kun eivät ne jaksaisi sellaista kuunnella. Tyttöystävä on siinä mielessä täysin eri asia, että suhteesta saatu läheisyys korvaa sen menetyksen, että joutuu karsimaan itselle tärkeitä puheenaiheita. Silloin ei tunne saavansa takaisin olennaisesti vähemmän kuin antaa toiselle, eikä "friikkailun" rajoittamista koe hankalaksi tai edes tiedosta."
Mitä nuo "friikkiasiat" ovat? Äläkä sano, että tietokone, niistä naiset tietävät nykyään paljon ja opiskelevatkin alaa. Tiedän myös muutaman matikkaa opiskelevan naisen jotka ovat täysin matikkafriikkejä. Jostain kumman syystä heillä tuntuu olevan aina duunarimiehet.
"Naiset eivät tunnu näkevän tätä kompromissijärjestelyä, johon mies olisi luonnostaan suostuvainen, vaan aivan kuin olettavat, että jos toinen viettää aikaansa ystävien kanssa tietyllä tavalla, niin sitten tyttöystävän kanssa jotenkin välttämättä samalla tavalla."
Tuo ei kyllä pidä paikkansa. Oma mies on ihan lovena motskariinsa ja viettää välillä tuntikausia kaverien kanssa rassatessa ja puunatessa sitä. En todellakaan oleta, että tässä olisi meidän yhteinen harrastus. :=)
"Mikä peruste on siihen, että nörtti on "tylsä" kun puhuu ystäviensä kanssa asioista, jotka eivät edes teekkarinaisia kiinnosta?"
Mistä ne tytöt tietää, mitä sinä muiden kanssa puhut?
Yritit ampua alas tuon friikkiasia-argumentin sillä, että jotkut tytöt ovat itsekin friikkialalla (esimerkiksi matikka, fysiikka, tietotekniikka). Harmi vain, että näitä tyttöjä on aivan liian vähän paikkaamaan miesylitarjonnan.
Ja, monet näistä tytöistä eivät todellakaan halua puhua alasta yhtään enempää kuin on pakko, kokemusta on. Ulkopuolisista sitten kovin moni ei tuntuisi kestävän edes sitä tahtomatta lipsahtavaa friikkiasiaa tyyliin "oli vähän raskas päivä, kääntäjästä löytyi bugi".
Jos nörtti on oma itsensä parinhakumarkkinoilla, kylmää vettä tulee niskaan paljon. Nörttiys on tästä näkökulmasta vähintäänkin epäsuorasti ongelma.
Erinomainen vastaus, kiitos siitä. Vähän kommentteja tuli mieleen tuosta.
Puheenaiheet siis tosiaan osuisivat yksiin, paitsi urheilusta aika vähän sanottavaa.
Väärinkäsityksiä netissä aina tulee, eli siis en ikimaailmassa lähtisi kehumaan itseäni tai edes kertoisi tytölle kaikkia harrastuksiani heti. Sana kuitenkin leviää ja aivan tuntemattomatkin ihmiset tulevat kyselemään ATK-ongelmista - tuntuu, että kaikki tietävät. Lähinnä salassahan sitä haluaisi pitää kun saatu palaute poikkeuksetta ottaa päähän. Ei minua edes kiinnostaisi kuulla, että olet saanut jostain tietää työkokemuksestani. Ilmestyy kaikenlaisia ilmaisen neuvonnan kerjääjiä, vaikka eivät esim. lääkärituttuaan vaivaisi samalla tavalla.
Naisethän tietävät täsmälleen mistä nörtti kavereiden kanssa puhuu. Ei sitäkään tarvitse mainostaa tai niiden suoraan kuulla, riittää arvata vain ja oikeaan osuu. Tylsiä juttuja -> tylsä tyyppi joka tuskin puhuisi muitakaan juttuja.
Toki paljon on noita naisia jotka eivät ole niin vaateliaita ja tuomitsevia, mm. tuttujen kihlattuja/vaimoja. Sen verran harvassa kuitenkin ovat, ettei kohdalle tunnu osuvan. Toisaalta ne tuppaavat myös oleskelemaan porukassa ja tällöinhän nörtti ei ainakaan uskalla lähestyä. Porukassa kun vielä aina on joku enemmän tai vähemmän äänekäs nopeiden ensivaikutelmien asiantuntija.
Huomauttaisin kuitenkin, että sanoit "ihan tavallisia kundeja". Nörttihän ei tätä ole vaan sen hyvännäköisen toinen ääripää, ulkonäöstä riippumattakin. Siis monien mielestä, kun media tätä ihmiskuvaa tuputtaa.
Pienellä rahalla tulee toki toimeen, mutta mitä jää yli, menee vekottimiin ja arkielämän hankintoihin, kun mm. järkevän näköisiä kenkiä ja ikkunaverhoja yms. ei ole ehtinyt kaikkea hankkia. Tekisi mieli matkustaa, hankkia perus-retkeilyvarusteet telttailuun, hommata joku allergisoimaton lemmikki... Mutta kallista tuo on vaikka puheenaiheita ja tuttaviakin noista syntyisi. Vekottimia on muuten pakko hankkia, koska saatu käytännön kokemus on välttämätöntä työn saamiselle. Ei opi verkon ylläpitoa ellei ole verkossa useita koneita jne. Nörtti kuitenkin osaa hankkia vempeleensä järjettömän halvalla kun tietää mistä etsii.
Ihme harrastuksesta puhumisesta... Joku toinen jo kommentoikin tuota, eli "kääntäjä bugasi, työpäivä taas pelkkää virheen hakemista vääristä paikoista" on jo liikaa toisille, ja saattaa lipsahtaa huomaamatta jos on stressiä.
Poikaystävän puute puheenaiheena tarjous treffeille? Tuskinpa vain, jos perään tulee yleistystä tavismiesten huonoudesta. Lähinnä se osoittaa, että en ole treffimateriaalia ensinkään ja siten turvallista tuollainen avautuminen.
Ujous nostaa tutustumiskynnystä... Noinhan se on. Kyllä sen itsekin huomaa, ja itse olen sen verran huono lukemaan tunteita, etten edes ole ikinä huomannut naisissa ujoutta paitsi esiintymintilanteissa. Varmaan sen tulkitsee kiinnostuksen puutteeksi aina.
Ja sanoit että naiset opiskelevat ATK-alaa. Kyllä niistäkin valtaosa suuntautuu jonnekin mediatuotantoon ja niin pieni osa oikeasti ymmärtää syvimmän perustan niin hyvin, että olisi toiveita keskustella niistä asioista, joita mulle tulee vastaan. Esim. generatiivinen roskankeruualgoritmi muistinhallintaan. Osaajatytöillä ennemmin asiaa jostain DVD-elokuvien valikoiden tekemisestä. Joopa joo, puhutaan ennemmin vaikka itse leffasta.
Olen itse työyhteisössä, jossa kaikki miehet ovat oikeasti nörttejä, mutta heillä on silti puolisot ja mukulat ynnä muut. Ehkä en ymmärrä määrittelyäsi nörtistä nyt kunnolla, mutta kyllä minusta esim. hc-tason agenttiohjelmoinnin asiantuntija tai symbian-ohjelmoinnin asiantuntija on aika nörtti.
"Puheenaiheet siis tosiaan osuisivat yksiin, paitsi urheilusta aika vähän sanottavaa."
Voisin luulla, että useimmat naiset keskustelevat "urheilusta" puhuttaessa lähinnä omasta liikunnastaan, tai sitten suurista urheilutapahtumista. Harva seuraa kuitenkaan intohimoisesti lätkää tai formuloita.
"Sana kuitenkin leviää ja aivan tuntemattomatkin ihmiset tulevat kyselemään ATK-ongelmista - tuntuu, että kaikki tietävät."
Niin? Ei työ miestä tai naista pahenna. Oikeasti, lääkäreillä on ihan samaa ongelmaa. Aina, jos on jokin terveysvaiva tuttua lääkäriä vaivataan.
"Naisethän tietävät täsmälleen mistä nörtti kavereiden kanssa puhuu."
En minä ainakaan tiedä. Kerro.
"Toisaalta ne tuppaavat myös oleskelemaan porukassa ja tällöinhän nörtti ei ainakaan uskalla lähestyä. Porukassa kun vielä aina on joku enemmän tai vähemmän äänekäs nopeiden ensivaikutelmien asiantuntija."
Harvassa porukassa on kuitenkaan suuriäänistä miestenmollaajaa joka lyttää 99% kavereihinsa kohdistuvista iskuyrityksistä. :=)
"Huomauttaisin kuitenkin, että sanoit "ihan tavallisia kundeja". Nörttihän ei tätä ole vaan sen hyvännäköisen toinen ääripää, ulkonäöstä riippumattakin. Siis monien mielestä, kun media tätä ihmiskuvaa tuputtaa."
Kai sekin sitten riippuu siitä, miten nörtti määritellään. Totta on, että no-liferit eivät kiinnosta ketään. Mutta esim. TKK:lla _tiedän_ että on paljon kundeja, jotka eivät tod ole no-lifereita vaikka opiskelevatkin "nörttialaa". Opiskeluala siis ainakaan ei tee kenestäkään nörttiä. En myöskään usko, että nörttiys on joku päällepäin näkyvä ominaisuus. Miten minusta tuntuu, että määrittelet nyt itsesi nörtiksi, koska olet ujo tietotekniikka-alan ihminen? Onko se siis nörtin määritelmä? Tunnen lukuisia määriä nk. "nörttejä" eli miehiä, jotka ovat tietotekniikan huipputuntijoita ja vain harva heistä on mikään no-lifer. Itse asiassa yksikään ei ole... :=)
"Pienellä rahalla tulee toki toimeen, mutta mitä jää yli, menee vekottimiin ja arkielämän hankintoihin, kun mm. järkevän näköisiä kenkiä ja ikkunaverhoja yms. ei ole ehtinyt kaikkea hankkia. Tekisi mieli matkustaa, hankkia perus-retkeilyvarusteet telttailuun, hommata joku allergisoimaton lemmikki..."
Welcome to this that we call aikuisen elämä! Hankintoja on aina enemmän kuin rahaa! Eletään sen kanssa. :=) Minulla ainakin on kaikennäköisiä enemmän ja vähemmän välttämättömiä hankintoja edessä (esim. sänky pitäisi uusia ja ostaa uudet lenkkitossut), mutta tällaiset ostokset ovat yleensä säästämistä vaativia projekteja, sillä harvalla nuorella on niin hyvä työ, että voisi tuosta vain ostaa monen sadan euron sängyn!
"Vekottimia on muuten pakko hankkia, koska saatu käytännön kokemus on välttämätöntä työn saamiselle. Ei opi verkon ylläpitoa ellei ole verkossa useita koneita jne. Nörtti kuitenkin osaa hankkia vempeleensä järjettömän halvalla kun tietää mistä etsii."
Jokaisella miehellä on jokin oma "vekotin", oli se sitten soitin, kamera, auto, mikä tahansa, johon menee tuhottomasti rahaa.
"Ihme harrastuksesta puhumisesta... Joku toinen jo kommentoikin tuota, eli "kääntäjä bugasi, työpäivä taas pelkkää virheen hakemista vääristä paikoista" on jo liikaa toisille, ja saattaa lipsahtaa huomaamatta jos on stressiä."
Työjutut on aina tylsiä. :=) Mutta se ei riipu työstä, ne vain yleensä ovat tylsiä. Voi niistäkin toki mainita. Enkä usko, että tyttö tuossa pelästyy sitä, että - hui olkoon! - koodaat vaan sitä, että tuntee itsensä tyhmäksi kun ei tajua mitään mitä selität.
"Kyllä sen itsekin huomaa, ja itse olen sen verran huono lukemaan tunteita, etten edes ole ikinä huomannut naisissa ujoutta paitsi esiintymintilanteissa."
Huonostipa tunnet naisia. Useimmat ihmiset ujostelevat välillä. Mutta jos on todella ujo, kannattaisi ehkä mennä vaikka jollekin kurssille tjsp opettelemaan ujoutta pois?
"Ja sanoit että naiset opiskelevat ATK-alaa. Kyllä niistäkin valtaosa suuntautuu jonnekin mediatuotantoon ja niin pieni osa oikeasti ymmärtää syvimmän perustan niin hyvin, että olisi toiveita keskustella niistä asioista, joita mulle tulee vastaan. Esim. generatiivinen roskankeruualgoritmi muistinhallintaan. Osaajatytöillä ennemmin asiaa jostain DVD-elokuvien valikoiden tekemisestä. Joopa joo, puhutaan ennemmin vaikka itse leffasta."
Ihan totta. Ei silti kannata halveksia mediatuotannon ihmisiä, kun heille kerta on kysyntää.
Tarkoitin lähinnä sitä, että ATK-alaa opiskelevat eivät välttämättä karsasta koodareita kovin pahasti.
Yhdessä asiassa olet totaalisen väärässä:
"Harvassa porukassa on kuitenkaan suuriäänistä miestenmollaajaa joka lyttää 99% kavereihinsa kohdistuvista iskuyrityksistä. :=)"
Kaikissa naisporukoissa on vähintään yksi tällainen. Nämä ovatkin osaltaan hyvin voimakkaasti aiheuttamassa sitä, että nekään naiset, joille nössö mies muuten kelpaisi, eivät miestenmollaajan tuomion takia halua sittenkään nössöä. Pelkäävät, että sitten naispuoliset kaverit tuomitsevat heidätkin...
Muihin kohtiin en osaa sanoa, koska en opiskele nörttialaa, vaikka nössö olenkin.
Onhan se niin, että vähintäänkin kihlatun on moni tuttu löytänyt. Kyllä kaikki ne tytöt, joita tapaa, ovat jonkun jo löytäneet ja pojistakin puolet (koska kaikki tuntemani ovat sosiaalisestikin aika fiksuja). Marisen tässä sitä, kun kuulun siihen huono-onniseen puolikkaaseen ja tiettyjen piirien ulkopuolella oleville naisille ei todellakaan tunnu kelpaavan. Kaltaisistasi on valtava alitarjonta.
"No liferi" todellakin olen, koska juhliminen ei kiinnosta yhtään enkä pidä tilanteista, joissa on paljon uusia ihmisiä. Tutustun ennemmin ihmisiin yksitellen ja hiljalleen. Listasin hankintatoiveiden yhteydessä harrastuksia, joihin sitä intoa löytyisi ja joita jotkut voisivat pitää enemmän elämisenä. Vaikkei sitä kotona kyyhötäkään, niin ei yksin pyöräily ja kaupunkisuunnistuskaan miltään lifettämiseltä tunnu. Se ei poista no-liferin habitusta tai miksikä sitä nyt kutsuisi.
En kuitenkaan keksi yhtäkään ilmaista tai edes halpaa kiinnostavaa juttua muuta kuin sellaista, joka olisi kotona/mökillä/yksin väsäämistä. Tanssi on ainoa pitkän pohdinnan aikana keksitty, mutta tuoreessa muistissa on vielä kouluajat, kun se oli aika väkinäistä. Odottamiseksi siis menee, paitsi että siihen alkaa tosissaan kyllästyä.
Pieni osa tytöistä pystyy silti hyväksymään. Tuon joukon soisi olevan suurempi kun ei mitenkään toivoton tapaus tunne olevansa ja luultavasti vientiä riittää sitten, kun on ensin tehnyt ihan älyttömästi töitä voidakseen harrastaa kaikkea jännää. Toivoisi, että joku jaksaisi jakaa senkin vaiheen, joka ei ole niin jännittävä vielä. Mielellään sitä lähtisi ulkomaille tai muualle Suomeen etsimään ennakkoluulottomampia ihmisiä, mutta opinnot eivät ole oikein sopivassa vaiheessa. Kielikurssit menisivät sekaisin yms.
Lienee turha listata nörtin puheenaiheita, kun tuskin niistä ihmeemmin kauhistuisit, mutta vastataan nyt kysymykseen. Puolet ajasta tavallisista asioista joita listasit ekassa viestissäsi; yleisiä ihmisten puheenaiheita. Toinen puolet: tietoturva, erilaiset kämmäykset alalla, algoritmien tehokkuus, 80-luvun pelit ja muut ajan kultaamat muistot, mikä työkalu sopii mihinkin, nykyiset kehityssuunnat... Noista tuskin osaa sanoa mitään ilman kokemusta. Tarkoitin lähinnä, että naiset tietävät, että kyseessä on varsin teknisiä fakki-idiootti-asioita joiden nimetkin ovat pelottavia.
En halveksi mediatuotannon ihmisiä, mutta potuttaa kun eivät mene jonnekin taideteolliseen tai vastaavaan paikkaan, vaan änkeävät lukemaan tietotekniikkaa ja itkevät kun a) ohjelmointikurssit on niin vaikeita ja b) eihän sillä taidolla edes tee media-alalla mitään. Menisivät pois ne, joita ei edes kiinnosta siellä olevat muut ihmisetkään! En minäkään mene lääkärialalle ja ala inistä, että haluaisin vain suunnitella sairaalalaitteiden firmwarea ja latinankieliset termit on ihan tylsiä.
"Kaikissa naisporukoissa on vähintään yksi tällainen. Nämä ovatkin osaltaan hyvin voimakkaasti aiheuttamassa sitä, että nekään naiset, joille nössö mies muuten kelpaisi, eivät miestenmollaajan tuomion takia halua sittenkään nössöä."
Perustat väitteesi mihin? Näin ei todellakaan ole. Tai ehkä 15-17 -vuotiaiden pissisten keskuudessa, muttei kyllä aikuisten naisten. Onko joku naisporukassa muka joskus solvannut sinua julkisesti, kun olet mennyt iskemään hänen kaveriaan? Tuskin.
Yleensä naiset puhuvat näistä asioista silloin, kun miehet eivät ole kuulemassa.
"Kyllä kaikki ne tytöt, joita tapaa, ovat jonkun jo löytäneet ja pojistakin puolet (koska kaikki tuntemani ovat sosiaalisestikin aika fiksuja)."
Sosiaalisuus tekee varmaan sen 90% siitä, voiko ketään löytää.
""No liferi" todellakin olen, koska juhliminen ei kiinnosta yhtään enkä pidä tilanteista, joissa on paljon uusia ihmisiä. Tutustun ennemmin ihmisiin yksitellen ja hiljalleen."
Ei tuo tee kenestäkään no liferia vaan ujon. No lifer on - minun mielestäni - sellainen ihminen, jolla ei ole minkäänlaisia ihmiskontakteja netin ulkopuolella. Eikä välttämättä edes mielenkiintoa.
"Listasin hankintatoiveiden yhteydessä harrastuksia, joihin sitä intoa löytyisi ja joita jotkut voisivat pitää enemmän elämisenä. Vaikkei sitä kotona kyyhötäkään, niin ei yksin pyöräily ja kaupunkisuunnistuskaan miltään lifettämiseltä tunnu. Se ei poista no-liferin habitusta tai miksikä sitä nyt kutsuisi."
Miten olisi johonkin seuraan liittyminen? Ainakin pk-seudulla luulisi olevan paljon mahdollisuuksia liittyä retkipyöräilyseuraan tai johonkin iltarasteilla käyvään porukkaan. Koulun kautta voi ainakin liittyä kaikenlaisiin liikuntaporukoihin. Saa innon lähteä ulos, kun on seuraa. Ja voi siellä olla joku tyttökin.
"Tanssi on ainoa pitkän pohdinnan aikana keksitty, mutta tuoreessa muistissa on vielä kouluajat, kun se oli aika väkinäistä. Odottamiseksi siis menee, paitsi että siihen alkaa tosissaan kyllästyä."
Tanssi on aina alottelijoilla väkinäistä. Mutta miehille tiedoksi, että tanssikursseilla on valtava pula miehistä.
"Tuon joukon soisi olevan suurempi kun ei mitenkään toivoton tapaus tunne olevansa ja luultavasti vientiä riittää sitten, kun on ensin tehnyt ihan älyttömästi töitä voidakseen harrastaa kaikkea jännää."
Loppupeleissä on vain muutama prosentti ihmisiä, joista tositarkoituksella kiinnostuu moni. Siis kun puhutaan perheenperustamisiässä olevista ihmisistä. Vanhuksille riittää, että toinen muistaa useimpina aamuina kuka olet. :=)
En muuten ymmärrä, miksei opiskelija voi harrastaa jotain jännää, jos kiinnostaa. Minun oma lajini on hyvinkin "jännittävä" useiden ihmisten mielestä ja olen harrastanut sitä koko opiskeluaikani. Alkupanostuksen jälkeen (varusteet n. 300e, jotka maksoin opintolainalla) harrastus on varsin halpa.
"Toivoisi, että joku jaksaisi jakaa senkin vaiheen, joka ei ole niin jännittävä vielä."
Edelleen, tekemättömyys on mielikuvituksen puutetta. Pienellä budjetillakin voi tehdä kaikkea "jännää". Esimerkiksi museot ja näyttelyt ovat halpoja ja moni tyttö varmasti tekee sellaisiin mielellään treffit.
"Tarkoitin lähinnä, että naiset tietävät, että kyseessä on varsin teknisiä fakki-idiootti-asioita joiden nimetkin ovat pelottavia."
Voinet lohduttautua sillä, että seurustelet millä tahansa alalla olevan ihmisen kanssa, et ymmärrä hänen työstään kuitenkaan yhtään mitään. :=) Minä ja puolisoni emme ymmärrä toistemme töistä juuri mitään (no, nykyään toki enemmän), mutta ei se ole este yhdessäololle. Täytyy myös huomioida, että on olemassa yhä enemmän ja enemmän ihmisiä, jotka eivät edes saa puhua työstään työpaikan ulkopuolella. En minäkään pahemmin saa.
"En halveksi mediatuotannon ihmisiä, mutta potuttaa kun eivät mene jonnekin taideteolliseen tai vastaavaan paikkaan, vaan änkeävät lukemaan tietotekniikkaa ja itkevät kun a) ohjelmointikurssit on niin vaikeita ja b) eihän sillä taidolla edes tee media-alalla mitään."
Eivät pääse taideteolliseen? :=)
No, tosiasia on, että kyllä mediatuotannossa ja varsinkin käytettävyydessä on syytä ymmärtää ohjelmointia aika hyvin. Ohjelmointikurssit ovat kyllä työläitä, mutta niistä on myöhemmin hyötyä.
Minkäänlaisia ihmiskontakteja ei ole netin ulkopuolella paitsi töissä ja ottaa päähän, kun ei tällä alalla sielläkään paljoa pääse juttelemaan. Joka sortin opiskelijariennot tuntuvat käsittämättömiltä. Kouluaikana oli toisin, kun riitti seisoskella ulkona juttelemassa eikä tarvinnut vääntää mitään urheilua, juomista tai lautapelejä. Raskaan päivän jälkeen ei jaksaisi tehdä mitään kovaa keskittymistä vaativaa, kuten useimpien uusien (sosiaalisten, edullisten) harrastusten opettelukin on. Isommassa laitoksessa ei tapaa kuin viikottain tai jopa vain vuosittain päivällä vanhoja tai uusia tuttuja. Monet tuttavista ovat kihloissa eikä aikaa enää riitä vanhoille kavereille livenä. Netissä hengailevat mutta tytön kanssa on oltava samoissa tiloissa eikä parillisten kanssa viitsi ulos lähteäkään kun puhuvat ja hinkkaavat vain keskenään. Harrasta siinä sitten ujona jotain sulkapalloa, kun parissa vuodessa yli puolet huomasivat, että tyttöystävä on parempaa seuraa ja tutut porukat katoavat. Kateeksi käy niitä, joilla on kotona tai langan päässä joku kumppani, jonka kanssa voi illalla vain istua ja jutella tai lähteä ulos tekemään jotain kevyttä. Vaikka juuri käydä museoissa tai näyttelyissä. Nyt menen yksin.
Tuntuu, että pitäisi rajoittaa opiskelutahtia ja tehdä enemmän vapaa-ajan juttuja, mutta kun ainoa syy siihen tarpeeseen on seuran puute. Toisaalta Kela hengittää niskaan ja nykyään on pakko opiskella useampaakin tutkintoa (Kelan määräämä tahti siinä kertautuu) koska mikä tahansa ala saattaa kosahtaa alta tai kadota ulkomaille. Mitään vakituisen työpaikan tapaistakaan ei ole tullut, yhtään pidemmät työsuhteet ovat pikkufirmoihin joissa pomo kiristää ja pompottaa (silti pakosta taas yksi päällä), isot firmat vaativat vuosien työkokemuksen yhdestä aiheesta... Mielellään lopettaisin koulut vaikka heti mutta töitä ei sitten ole. Jos hidastaa tahtia, menee vielä 8 vuotta samaa rataa. Hankala sanoa, kumpi myöhemmin kaduttaisi enemmän, opiskeluvaiheen sosiaalisen elämän puute vai rennosti ottaminen nykytilanteessa.
Naisilla ei mokomia ongelmia ole, kun seuran puute on omista kriteereistä kiinni, _kaikki_ kaverit eivät lakkaa tapaamasta livenä poikaystävän löydettyään, työttömäksi joutuva nainen ei välttämättä ole häviäjä, eikä tavoitteiden saavuttaminen elämässä vaadi kriittisessä vaiheessa tällaista ponnistusta jota ei voi siirtää, lusmumpien hupailua katsellessa.
Kyllähän se sapettaa, kun naiset ovat netissä varsin ronkeleita ja voivat treffailla kiinnostavia tyyppejä jotka eivät niin kanna murhetta tulevasta. Turhaa koko homma netissä ja muualla ei pääse lähestymään. Etelä-Suomessa toivotonta yrittää missään lenkkipolulla, opiskellessa ei tapaa ja kerhoissa iskee angsti ja väsymys kun aloittaminen aina suhteellisen raskasta. Niitä treffejä näyttelyyn ei pääse sopimaan ja vasta sitten voisi yrittää erottua edukseen.
Ohjelmointitaidosta on tosiaan hyötyä millä tahansa alalla, jossa jonkin sortin toimistossa työskennellään, mutta minkäs niille voi jotka ovat eri mieltä. Omat taiteelliset kaverini menivät muualle Suomeen opiskelemaan sitä mikä kiinnosti, jos ei Uudeltamaalta löytynyt paikkaa.
Poikkeuksellisen rationaalinen kyllä ollut tämän threadin purkaus, kiitos sen katalysoinnista :)
"Minkäänlaisia ihmiskontakteja ei ole netin ulkopuolella paitsi töissä ja ottaa päähän, kun ei tällä alalla sielläkään paljoa pääse juttelemaan."
Tuo voi kyllä olla todellinen ongelma, mitä tulee naisiin tutustumiseen. En tarkoita, että ainakaan kaikki naiset karsastaisivat yksinäistä miestä, vaan sitä, ettei sinulla ole tutustumismahdollisuuksia samalla tavalla kuin ulkona paljon liikkuvilla ja seurassa liikkuvilla ihmisillä.
"Raskaan päivän jälkeen ei jaksaisi tehdä mitään kovaa keskittymistä vaativaa, kuten useimpien uusien (sosiaalisten, edullisten) harrastusten opettelukin on."
Riippuu mistä roikkuu, ei esim. suunnistus vaatine kummoisia ponnistuksia. Liikunnasta saa sitäpaitsi energiaa.
"Monet tuttavista ovat kihloissa eikä aikaa enää riitä vanhoille kavereille livenä. Netissä hengailevat mutta tytön kanssa on oltava samoissa tiloissa eikä parillisten kanssa viitsi ulos lähteäkään kun puhuvat ja hinkkaavat vain keskenään."
Ja pöh! Oletko kysynyt? Kannattaisi ehdottaa jollekin kaverille vaikka jotain harrastusta! Itse ainakin suorastaan potkin mieheni välillä pihalle kaverien kanssa jos näyttää pahasti siltä, että ukko on mökkihöperöitymässä. :=) Eli siis en vaadi, että olemme yhdessä jatkuvasti.
"Hankala sanoa, kumpi myöhemmin kaduttaisi enemmän, opiskeluvaiheen sosiaalisen elämän puute vai rennosti ottaminen nykytilanteessa."
Vaikea sanoa. Itse kyllä kävin töissä, opiskelin ja harrastin sekä biletin ja seurustelin tutkintoa väsätessä. :=) Enkä ole sitä katunut... Sosiaalinen elämä on kuitenkin useimmille ihmisille aika tärkeää, minulle myös. Voisin kuvitella tulevani hulluksi, jos käkkisin kaikki illat kirjojen kanssa kotona.
Ehkä sinun pitäisi opetella ottamaan vähän iisimmin? Elämä ei ole aina herkkua, mutta töiden ja opintojen ohella on välillä voitava rentoutua liikkuen, kavereiden kanssa ollen ja välillä ihan rauhoittuen yksin tai kumppanin kanssa. Vaaditko itseltäsi liikaa? Pahasti kuulostaa siltä. Ei jokaisen suorittamasi kurssin tarvitse olla huippuvaativa. Voit myös katkaista opintotuet niiltä kuukausilta, kun olet töissä. Jokaisesta tentistä tai harjoitustyöstä ei tarvitse saada vitosta, laske tasoasi. Itselläni taisi kaikkien kurssien keskiarvo olla jotain 3,5 ja töitä on ainakin toistaiseksi riittänyt.
Seuraavan kommentoin lause kerrallaan...
"Naisilla ei mokomia ongelmia ole, kun seuran puute on omista kriteereistä kiinni,"
Ei kyllä ole, monilla ihan fiksuilla tytöillä on ollut ongelmana löytää fiksua kundia. Ja kuitenkin sen kundin tai miehen tapauksessa useimmiten tytön, pitäisi olla myös sellainen, johon tuntisi fyysistä vetovoimaa. Sellainen, jolla on samanlaiset elämänarvot.
"_kaikki_ kaverit eivät lakkaa tapaamasta livenä poikaystävän löydettyään,"
Sanotaan, että useimmat eivät lakkaa.
"työttömäksi joutuva nainen ei välttämättä ole häviäjä,"
Nykyään taitaa kyllä olla toisin. Naisenhan tulisi olla urallaan menestyvä ohjus, erinomainen kodinhoitaja ja hyvä äiti, elämänsä timmi ja tiukka, gourmet-kokki, tyylikäs pukeutuja... :=)
"eikä tavoitteiden saavuttaminen elämässä vaadi kriittisessä vaiheessa tällaista ponnistusta jota ei voi siirtää, lusmumpien hupailua katsellessa."
Sekin riippuu. Kyllä naisten opiskelu on ihan yhtä tiukkaa kuin miestenkin, jos siis puhutaan korkeakoulututkinnon saavuttamisesta. Ainakin itse tein ihan yhtä monta tuntia harkkatöitä kuin muutkin. Oma vahvuuteni on tosin aina ollut aikatauluttaminen. Kalenterissa lukee päivän työtunnit, opintoon käytettävät tunnit, liikuntaan menevät tunnit ja vielä kaiken huippuna mahdolliset sosiaaliseen elämään käytettävät tunnit.
"Turhaa koko homma netissä ja muualla ei pääse lähestymään."
Netissä on edelleen paljon vähemmän naisia liikenteessä seuranhakumielessä, joten netti todella on melko turha paikka hakea seuraa.
Muualla lähestyminen on helpompaa, ei meidän urheiluseurassa ainakaan arvioida harrastajia "nörttiyden" tmv:n perusteella...
olen kahdesti serustellut pääkaupunkiseudulla asuvan miehen kanssa.ja molemmat ovat jälkeen päin löytäneet uuden tyttöystävän maalta.
kokemuksen nimijmerkillä voin sanoa et city naiset onkin paljon hankalempia kuin me maalaistytöt. täällä ois monta tyttöä jotka ottais tuollaisen ihanaisen lainaan sanaasi "nörtti" pojan mielellään omakseen.
lähtekäähän pojat ihmettelemään maailmaa ulos kehäkolmisen ulkopuolelle. saatatte ihan hämmästyä mitä sieltä löytyy!
niin kuin siinä laulussakin lauletaan "jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt!"
Miks Eloveena houkuttelet pk-seudun miehiä? Täällä maalla on meitä mukavia uroksia vaikka kuinka! Eikun valitsemaan...
uskon, että pk-seudun ulkopuolella flaksaisi paremmin. Mutta käytännössä, koputetaanko me joka ovelle ja kysytään, olisiko talossa vapaita neitokaisia ja kun tärppää, palataan kaupunkiin suorittamaan opinnot loppuun? Saako sitä tyttöä edes raahattua mukana?
Joskus myöhemmin voisi muuttaa uusiin maisemiin, mutta siihen asti on vähän tylsä odottaa yksin - joku muu vie ne söpöimmät maalaistytötkin sillä välin.
jaa sä meinaat et maalaispojilta viedää hyvät naiset alta niinkö?
pelkäätkö jos pk seutulainen tulee sun reviirilles?
onkos pojat kuullet deitti sivustoista???
niin ja jos oikeesti toista rakastaa niin muutto maalta kaupunkiin tai toiste päi ei ole mikään ongelma.
itse olen 20-vuotta asunut täällä mualla ja nyt syksyllä muutan opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, hiukan isommalle sellaiselle. voi olla olo kuin kalalla kuivalla maalla.
Juuh pysykööt stadilaiset lestissään.Turha yrittää viedä meidän naisii....*kiukkuaa*
Deittisivustoissa on se ongelma, että naisille tulee käsittääkseni aika paljon postia eikä joukosta ole helppo erottua. Itse en ole saanut ikinä yhtään vastauksia noista. Kirjoittaminen on paljon vaikeampaa kuin CV:n ruotiminen, kun ei saa kertoa liikaa eikä liian vähän. En viitsisi kovin paljoa mysteereiksi jättää, koska jos toiselle syntyy väärä kuva, niin ensitreffien jälkeen kaikki kuitenkin päättyy. Haluaisi antaa todenmukaisen kuvan ettei tuollaista kuluttavaa ajanhaaskausta tule enää.
On muuten mahdottoman vaikea kokemattoman saada toinen kiinnostumaan ja pitää sitä yllä vaikuttamatta takertuvalta. Kilpailijoina on aina niitä miehiä, joilla on enemmän kokemusta joka suhteessa mutta toisenlaiset tavoitteet kiikarissa. Niihin monet naiset sitten pettyvät, mutta muunlaisten on vaikea päästä seulasta läpi netissä. En kyllä enää aio yrittää tutustua kuin tosielämässä. Toisin toki olisi, jos naisilla olisi sellainen asenne, ettei ole epätoivoista vastata vaikka kuinka monelle ja yrittää vaikka sopia tapaamisia jossain chatissa missä on vaikeampi teeskennellä (olettaen että yhtään osaa tunnistaa lipevät tyypit). Livetapaaminen olisi tietty paras, mutta voin kuvitella, että miesten joukossa on niitä joista saa samantien riesaa.
Kokeilin kerran nettiä seuranhakuun. Sain arviolta vajaan viikon aikana n. 200 ASIALLISTA vastausta, vaikka olin kertonut itsestäni ja toiveistani kumppanille tarkkaan. 200 on niin paljon, etten voinut lukea kunnolla / vastata kaikkiin, jotteivät työt olisi kärsineet liikaa.
Nojoo, aika toivottomalta tuo kuulostaa kummankin sukupuolen kannalta.
Itse naisten ilmoja lukiessa törmää käsittämättömiin vaatimuksiin, mutta takana lienee yritys karsia edes vähän tuota viestitulvaa. Sääli, että niin moni vastaa täyttämättä noita kriteereitä. Muuttuisivat muuten ilmoitukset realistisemmiksi ja tuloksia tulisi kaikkien kannalta paremmin. Itse en vastaa ilmoitukseen, joka sanoo suoraan ettei ujo kelpaa, on jo lähikaupan miesmyyjä kiikarissa tai juuri jossain fuksina aloittanut. Jos vientiä on niin olkoon rauhassa vain.
Toisaalta nainen voisi vastata miehen ilmoitukseen useammin. Mielestäni sääntö, että miehen pitää olla aloitteentekijä, ei päde jos miehiä on 200 ja nainen jättää homman siihen ettei ole aikaa seuloa. Miehiltäkin menee vaivaa lähettää viestejä 200 naiselle ja kaikki vain haaskaavat aikaansa. Luultavasti nainen voisi lähettää yksitellen viestejä, saada melkein aina vastauksen, sopia jonkinlaisesta tapaamisesta ja seuloa sen perusteella omaan tahtiinsa tiputtaen heti vaikka ne, jotka eivät halua tavata tai käyttää mitään chattia.
Fakta homma on, että naiset vähemmän haluavat käyttää aikaa suoraan parinhakuun, vaikka ulkoiseen laittautumiseen menee paljonkin. Sitä ei silti voi laittaa miesten miellyttämisen piikkiin yleisesti ottaen, koska itse en ainakaan uskalla lähestyä liian kaunista naista. Tietää joutuvansa paljon kovatasoisempaan kilpailuun. Tietynsorttisten miesten ja oman itsetunnon miellyttämistä se vain on. Jos meikit on laittamatta ja hiukset vähän räjähtäneen näköiset niin vierastan paljon vähemmän... Mutta se ei taida hyvä juttu ollakaan.
"Itse naisten ilmoja lukiessa törmää käsittämättömiin vaatimuksiin, mutta takana lienee yritys karsia edes vähän tuota viestitulvaa."
Tämä on ihan totta. Yritetään saada yksi itselle täysin sopiva vastaus. :=) Mutta on oikeasti turhauttavaa saada kymmeniä tai jopa satoja vastauksia.
"Mielestäni sääntö, että miehen pitää olla aloitteentekijä, ei päde jos miehiä on 200 ja nainen jättää homman siihen ettei ole aikaa seuloa."
Toisaalta miesten ilmot ovat usein melko lyhyitä ja mitäänsanomattomia. "Moi, olen Pete 21vee Hesasta, opiskelen ja käyn osarissa töissä, laitappa mailia tuleen. :=)"
Ja ajanpuute on todellinen, sillä työt ja harrasteet vievät aikaa yhtälailla. 200 viestiin vastaamiseen menisi helposti 4000 tuntia, jos joka viestin lukisi huolella ja vastaisi kunnolla.
"Fakta homma on, että naiset vähemmän haluavat käyttää aikaa suoraan parinhakuun, vaikka ulkoiseen laittautumiseen menee paljonkin."
Tämäkin on totta. On edelleen olemassa sellainen käsitys, jonka mukaan miehen kuuluu tehdä aloite.
"Tietynsorttisten miesten ja oman itsetunnon miellyttämistä se vain on. Jos meikit on laittamatta ja hiukset vähän räjähtäneen näköiset niin vierastan paljon vähemmän... Mutta se ei taida hyvä juttu ollakaan."
Enpä tiedä, itse meikkaan ja laittaudun, koska minulle tulee parempi olo.
seli seli seli!!!!
nyt pojat loppu tuo itsesääli!!! tuota menoa ette naista saa vaikka päällänne seisoisitte.mikään ei ole luotansa työntävämpää kuin itsesääli. rohkeesti kontaktia ihmisiin, ja jos joku sanoo ei niin joku toinen voi sanoa kyllä.
nauttikaa elämästä ja sinkkuudestanne vielä kun voitte. kyllä te sitten kerkiätte eksymään tuonne riidat ja sopiminen puolelle kun oma kulta löytyy.
Mihin ihmeeseen tuolla nyt vastasit? Akateemiselle naiselle vai? Tuskin on poika tai itsesääli kyseessä. Jos taas mulle, niin elämästä nauttiminen stressaavassa duunissa samaan aikaan kun opiskelee rankasti, vieläpä kun nyrpeätä porukkaa on useimmat muut siellä, on aikas vaikeaa. Ulkona ollessa on usein kivaa, mutta yksin kotona ei. Stadissa on ihmiset etäisiä.
ôli tarkoitettu ihmisille yleensä.
onnea metsästykeen kuitenkin kaikille! ;)
kyllä se siitä, eläkää ahdistuko.
kelpaa aina. mutta asetatko liian korkeelle: naisen ulkonäön koulutuksen luonteen jne. vai kelpaako sinulle tavalliset naiset??
omani on juuri sellainen fiksu älykäs omankin arvonsa tunteva mieshenkilö jonka jutut toisinaan menee tälläisen ns "tyhmyrin" käsitystenkin yli:D (vitsi vitsi).. mutta totta toisinaan olen vähän hä siiis niinkun.. täh!?
mutta miesystäväni antaa sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos:D tai sitten selittää asian;) (ehkä häntäkin voisi pitää "nörttinä" jos ei asiat oikein aina kohtaa toisen "järkeily tasoa")
mutta ihan jos jutustelet arkipäivän asioista otat huuorilla asioita etkä heti kerro että kun olen niin hyvin koulutettu ja.. vaan ihan muista perusasiosta jutustelet itsessäsi aluksi että ihminen voisi sinusta kiinostua eikä säikähdä koulutustasi tms..
no onnea etsintään kyllä niitä hyviä naisiakin löytyy:)