Työvuoro takana ja helpottaa edes vähän kun pääsee kotiin rauhassa itkemään pahaa mieltään pois - tai ainakin jonnekin taka-alalle.
Olen ollut pilkanteon kohteena työpaikallani jo monta vuotta ja osittain se on jo levinnyt sen ulkopuolellekin sillä piirit ovat täällä pienet.
En ole mikään missi ja ulkonäöstäni on keksitty ilkeyksiä koko elämäni ajan mutta pahinta se on ollut nykyisellä työpaikallani.
On todella masentavaa ja inhottavaa lähes päivittäin kohdata ihmisten virnuiluja ja ivallisia katseita ja huomata että taas on naurun aiheena. Ivaajissa löytyy sekä naisia että miehiä.
Suoraan minulle ei sanota mitään mutta annetaan ymmärtää kaikin tavoin senkin edestä.
Häpeän tätä tilannetta tosi paljon ja en kehtaa kertoa edes miehelleni miltä minusta tuntuu ja mitä kaikkea olen joutunut kokemaan. Hän on samassa työpaikassa ja tiedän että hän tietää pilkkaamisestani vaikka ei ole sitä suoraan sanonutkaan. Se on tullut ilmi jos olemme riidelleet ja hän on vihjaillut ja naureskellut saaden minut tietysti täysin hajoamaan.
Tunnen ettei mies pysty minua tässä auttamaan kun hän on osoittanut olevansa tietoinen asioiden laidasta mutta silti itsekin menettelee kiusaajien tavoin.
Kaiken huipuksi vielä asuinympäristökin vilisee työpaikan ihmisiä ja kotonakin ahdistaa. Eilen illalla kun lähdin töihin sain pilkkahuudon perääni, en edes katsonut perääni kuka sen huusi.
Alan olla lopussa ja en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Ainoa ratkaisu taitaa olla ottaa lopputili ja muuttaa kokonaan uusiin maisemiin, jospa se olisi viisainta. Se ei vaan ole niin yksinkertaista kun töitä ei juurikaan ole tarjolla ja mies ei suostuisi muuttamaan mihinkään. Ja kaikki pitäisivät minua hulluna jos ottaisin lopputilin melko hyväpalkkaisesta työstä ja hyppäisin tuntemattomaan.
Mutta raskasta tämäkin on.
Ihmisiin on luotto mennyt. Ja häpeän taakka on suunnaton.
Helpotti kuitenkin kirjoittaa ja palstaa lukiessa saa vähän lohtua siitä että on muitakin kiusattuja, en ole yksin. Omalta kohdaltani tuntuu vain pahalta juuri se kun mennään henkilökohtaisuuksiin ja ulkonäköseikkoihin joille en voi mitään. Tuntuu että olen puolustuskyvytön siinä tilanteessa.
Ei kai auta muu kuin yrittää mennä päivä kerrallaan...
Olen ollut pilkanteon kohteena työpaikallani jo monta vuotta ja osittain se on jo levinnyt sen ulkopuolellekin sillä piirit ovat täällä pienet.
En ole mikään missi ja ulkonäöstäni on keksitty ilkeyksiä koko elämäni ajan mutta pahinta se on ollut nykyisellä työpaikallani.
On todella masentavaa ja inhottavaa lähes päivittäin kohdata ihmisten virnuiluja ja ivallisia katseita ja huomata että taas on naurun aiheena. Ivaajissa löytyy sekä naisia että miehiä.
Suoraan minulle ei sanota mitään mutta annetaan ymmärtää kaikin tavoin senkin edestä.
Häpeän tätä tilannetta tosi paljon ja en kehtaa kertoa edes miehelleni miltä minusta tuntuu ja mitä kaikkea olen joutunut kokemaan. Hän on samassa työpaikassa ja tiedän että hän tietää pilkkaamisestani vaikka ei ole sitä suoraan sanonutkaan. Se on tullut ilmi jos olemme riidelleet ja hän on vihjaillut ja naureskellut saaden minut tietysti täysin hajoamaan.
Tunnen ettei mies pysty minua tässä auttamaan kun hän on osoittanut olevansa tietoinen asioiden laidasta mutta silti itsekin menettelee kiusaajien tavoin.
Kaiken huipuksi vielä asuinympäristökin vilisee työpaikan ihmisiä ja kotonakin ahdistaa. Eilen illalla kun lähdin töihin sain pilkkahuudon perääni, en edes katsonut perääni kuka sen huusi.
Alan olla lopussa ja en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Ainoa ratkaisu taitaa olla ottaa lopputili ja muuttaa kokonaan uusiin maisemiin, jospa se olisi viisainta. Se ei vaan ole niin yksinkertaista kun töitä ei juurikaan ole tarjolla ja mies ei suostuisi muuttamaan mihinkään. Ja kaikki pitäisivät minua hulluna jos ottaisin lopputilin melko hyväpalkkaisesta työstä ja hyppäisin tuntemattomaan.
Mutta raskasta tämäkin on.
Ihmisiin on luotto mennyt. Ja häpeän taakka on suunnaton.
Helpotti kuitenkin kirjoittaa ja palstaa lukiessa saa vähän lohtua siitä että on muitakin kiusattuja, en ole yksin. Omalta kohdaltani tuntuu vain pahalta juuri se kun mennään henkilökohtaisuuksiin ja ulkonäköseikkoihin joille en voi mitään. Tuntuu että olen puolustuskyvytön siinä tilanteessa.
Ei kai auta muu kuin yrittää mennä päivä kerrallaan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei sun miehesi ole kiusaajia parempi,samanlainen paskahousu kun muutkin,anteeksi vaan.sen nimenomaan pitäs puolustaa sua aina.sanon sulle sen mikä tehos mun kohdalla: ekaksi,tää vaatii paljon,mutta ole kertakaikkiaan välittämättä niistä sanoista ja ihmisistä,tyyliin vitut mä teijän runkkarien mielipiteistä välitän,siis älä edes koita olla hyvää pataa kiusaajien kanssa. ja 2.tärkein,heitä samanlaista vihjailua vittuilijoiden perään,sano vaikka että onneksi sulla on varaa vihjata musta kun olet ite niin vitun mister/miss universum.nosta kissa pöydälle.älä yritä että tunnelma teijän työpaikalla olisimukava,koska ei ole.toivottavasti tästä oli ees jotai n apua.tsemppiä paljon ja voima olkoon kanssasi=).
... vastauksesta.
Olen samaa mieltä että miehen pitäisi olla minun puolellani ja puolustaa minua. Se, että hän välillä hyppää "kiusaajien leiriin" vetää sanan mukaisesti maton jalkojeni alta.
Vaikea minun on myös sivaltaa kiusaajia sillä juurikaan minulle ei tehdä tätä kasvotusten vaan etäältä ja ohimennen. Kuitenkin niin että sen huomaan ja ilmeisesti se on tarkoituskin. Äkkiäkös minulle tulisi hullun leima otsaan jos menisin heidän peräänsä ja alkaisin tivaamaan jotain mihin minulla ei ole todisteita muuta kuin omat tuntemukseni. Tiedän että minulle sanottaisiin vain että "ei me sulle naurettu, mitä sä nyt kuvittelet".
Minun on vaikea puolustaa itseäni kun tätä ei tehdä minulle suoraan naamatusten. Silti tiedän etten ole kuvitellut tätä juttua ja ole vain vainoharhainen. Eipä sekään tila varmaan kovin kaukana minussa ole, niin epäluuloiseksi olen tullut muita kohtaan.
Kiusaamisen kanssa on pahinta.
Vieraileppa myös täällä:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
Voimia sinulle, terveyttään ei kannata menettää työ vuoksi...
Ihan suutuin sinun puolestasi. Miten voit olla tuollaisen miehen kanssa, joka menee kiusaajien puolelle? Sinullahan on yksi kiusaaja kotona jatkuvasti kanssasi! Välitätkö miehestäsi vai oletko hänen kanssaan kun pelkäät jääväsi yksin.
Ehkä sinun todella pitäisi muuttaa toisiin maisemiin, jättää myös tuo kelvoton mies. Onko muuten olemassa mitään miten voisit kohentaa ulkonäköäsi - vaikka vain omaksi iloksesi? Uusi kampaustyyli, meikkaaminen, erilaiset vaatteet tms. Monta kertaa on mahdollista jollakin tavalla muuttaa tyyliään, varmasti tuohon löytyy myös ohjausta jos kysyt joltakin asiantuntijalta.
Tee asioita joista nautit. Käy vaikka hierojalla, kosmetologilla, käsi- tai jalkahoidossa jne. Aloita uusi harrastus tai opiskele jotakin uutta mistä sinulla on iloa ja hyötyä tulevaisuudessa. Lähde matkalle. Olisiko näissä mitään mikä voisi ilahduttaa vähänkin ja auttaa unohtamaan noita paskoja kokemuksia.
Hankkiudu eroon sellaisista ihmisistä jotka painavat sinua alas ja masentavat. Olet sen arvoinen!
oikeesti ottaa itseäs niskasta kiinni ja jutella sen miehes kanssa. Jos ei se ole iha täydellinen kusipää, niin luulisi apua sieltä suunnalta löytyvän.
Kertomasi kuulosti tosi pahalta. Osoittaa todella henkistä kääpiökasvuisuutta pilkata ja kiusata ihmistä hänen ulkonäkönsä perusteella. Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu, kun miehesikään ei uskalla sinua tukea vaan hännystelee työpaikkansa piruja. Toisaalta ymmärrän sen, että jostain se raha elämiseen on otettava, sillä työpaikkoja on rajallinen määrä varsinkin pienillä paikkakunnilla. Siltikin miehesi tekee myös väärin tässä, ja hänen kuuluisi hävetä kaikkein eniten tällaisessa tilanteessa.
Mutta: neuvoni on, että lähde nostelemaan sieltä p-paikasta. Sinulla on vain yksi elämä ja sitä ei ole tarkoitettu siihen, että sinut alistetaan ja menetät elämänhalusi. Sinä olet arvokas ja ansaitset tuntea sen.
Uskon, että meille ihmisille annetaan haasteita ja niiden kautta joudumme kasvamaan. Meiltä ei kysytä, haluatko kiusaamista vai et. Meiltä vaaditaan jatkuvasti valintoja, joista toiset ovat vaikeampia kuin toiset. Meillä on vapaa tahto ja sinulla on vapaa tahto lopettaa tuo kärsimys. Sinun tulee löytää itsekunnioituksesi. Sinä olet arvokas. Lyö vaikka nyrkki pöytään ja sano itsellesi että "nyt saa riittää, minua ei enää kohdella näin." Koska ketään ihmistä ei saa arvostella ja kiusata, varsinkaan työpaikalla. Työpaikkakiusaaminen on laitonta. Sinulla on laki takanasi.
Löydät varmasti jonkun muun työpaikan. Kesän aikana on yleensä hiljaista, mutta aloita etsiminen heti. Äläkä rajoitu nykyiseen asuinpaikkaasi. Rohkaistu katkaisemaan siteet entiseen ja muuta pois miehesi luota, jos on tarvis. Rohkeutta sinulle !!!!
Olen usein miettinyt eroavani miehestäni mutta kun tunteita on kuitenkin jäljellä niin se ei ole ihan helppoa. Hänessä on kuitenkin paljon hyviäkin piirteitä vaikka toisinaan osaa olla todella tökerö.
En usko että hän tilanteeni takia suostuisi maiseman vaihtoon, sen verran häntä tunnen.
Toisaalta tunnen olevani yksin tässä suhteessa kun hän ei minua puolustele, taitaa olla sama lähtisikö hän mukaani vai ei. Yhteistä säveltä ei tahdo oikein muutenkaan löytyä.
Ulkonäöstäni sen verran että pari virhettä naamastani löytyy ja olen ne aina tiedostanut vaikka kouluaikoinakaan minulle ei koskaan tällä tavoin tuotu niitä julki. Joskus jotain kommentteja poikien suusta mutta ei minua oikeastaan kiusattu silloin. Siksi onkin järkyttävää kun aikuisiällä saa aivan paskamaista kohtelua toisilta aikuisilta. Tai ei heitä taida voida aikuisiksi kutsua...
Tiedän melko varmasti kenestä pilkkaamiseni sai alkunsa ja hän levitti sitä kaikille ilmeisesti hauskana juttuna. Tämä tyyppi ei ole enää tuolla töissä mutta lumipallo ei ole lakannut pyörimästä. Ihmeellisintä on se että en koskaan ollut edes hänen kanssaan juuri missään tekemisissä, silti hän otti minut silmätikukseen. Joskus on tullut mieleen että hän sillä tavoin sai olla huomion keskipisteenä saaden muut nauramaan ja tämä kaveri sai siten tuntea itsensä tärkeäksi ja hyväksi tyypiksi.
Ihan totta on sekin että itsetuntoni on tosi huono ja paljon alemmas sitä ei enää saa tallotuksi. Minun pitäisi tosiaan alkaa sen suhteen tsemppaamaan sillä siinä taitaa olla yksi syy että tähän tilanteeseen olen joutunut kun olen aina ollut sellainen arka ja vetäytyvä.
Käy lukemassa...
http://www.narsistienuhrientuki.info
Parisuhde ja Työyhteisöt
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
aina kun nuo pilkkaavat ulkonäköäsi sano kerta toisensa jälkeen mahdollisimman monen kuullen reippaaseen äänensävyyn:
ne ihmiset vasta rumia on, jotka toisen kiusaamisella omaa heikkoa itsetuntoaan pönkittämään joutuvat!