Hei!
Kerron lyhyesti tarinani. Avomieheni ja kihlattuni (oltu yhdessä 8 vuotta) jätti minut reilu kuukausi sitten. Eron syitä hän etsi minusta, kaivamalla kaivoi ties mitä syitä. Olin aivan maassa ja itsetuntoni romuttui täysin, kun hän haukkui minut niin huonoksi puolisoksi.
Nyt minulle on kuitenkin todellisuus alkanut selviämään pala palalta. Ex oli pari vuotta tapaillut toista minulta salaa ja lämmitellyt suhdetta koko ajan, odottanut sopivaa tilaisuutta jättää minut. Pari viikkoa siitä, kun minä olin kantanut tavarani yhteisestä kodista, tämä uusi jo asui meidän entisessä kodissa. ja selvisi, että tämä uusi oli laittanut avioeron vireille, ja muuttanut saman tien exäni luo. Kaiken lisäksi tällä uudella on vielä hyvin epäilyttävä tausta, ja moni mies karttaisi hyvin kaukaa sellaisen... Ja minä olen sentään tavallinen, työssäkäyvä, ihan fiksu ja järjellä ajatteleva nainen.
Olo on niin petetty. Minulle ex valehdellut pari vuotta, ja ajatukset olleet koko ajan toisaalla, odottanut vain sopivaa tilannetta jättää minut. Nyt kun ajattelen jälkikäteen, niin olisi minut joistakin asioista pitänyt ymmärtää, että hänellä on jotain meneillään, mutta toisaalta kysyin asiaa joskus häneltä suoraan, ja kiisti jyrkästi kaiken, niin kuin kiisti nyt erotilanteessakin. Sain vain tämän asian muuta kautta tietoon, ja exän oli nyt pakko tunnustaa, tosin puolustusta yritti edelleen siellä mumista!
Nyt vaan kysyn kokemuksia ja kommentteja, miten tällaisen jälkeen voi enää koskaan luottaa keneenkään? Eikö se ole kuitenkin parisuhteen perusta, että voi luottaa toiseen ja toinen olisi myös sen luottamuksen arvoinen!
Kerron lyhyesti tarinani. Avomieheni ja kihlattuni (oltu yhdessä 8 vuotta) jätti minut reilu kuukausi sitten. Eron syitä hän etsi minusta, kaivamalla kaivoi ties mitä syitä. Olin aivan maassa ja itsetuntoni romuttui täysin, kun hän haukkui minut niin huonoksi puolisoksi.
Nyt minulle on kuitenkin todellisuus alkanut selviämään pala palalta. Ex oli pari vuotta tapaillut toista minulta salaa ja lämmitellyt suhdetta koko ajan, odottanut sopivaa tilaisuutta jättää minut. Pari viikkoa siitä, kun minä olin kantanut tavarani yhteisestä kodista, tämä uusi jo asui meidän entisessä kodissa. ja selvisi, että tämä uusi oli laittanut avioeron vireille, ja muuttanut saman tien exäni luo. Kaiken lisäksi tällä uudella on vielä hyvin epäilyttävä tausta, ja moni mies karttaisi hyvin kaukaa sellaisen... Ja minä olen sentään tavallinen, työssäkäyvä, ihan fiksu ja järjellä ajatteleva nainen.
Olo on niin petetty. Minulle ex valehdellut pari vuotta, ja ajatukset olleet koko ajan toisaalla, odottanut vain sopivaa tilannetta jättää minut. Nyt kun ajattelen jälkikäteen, niin olisi minut joistakin asioista pitänyt ymmärtää, että hänellä on jotain meneillään, mutta toisaalta kysyin asiaa joskus häneltä suoraan, ja kiisti jyrkästi kaiken, niin kuin kiisti nyt erotilanteessakin. Sain vain tämän asian muuta kautta tietoon, ja exän oli nyt pakko tunnustaa, tosin puolustusta yritti edelleen siellä mumista!
Nyt vaan kysyn kokemuksia ja kommentteja, miten tällaisen jälkeen voi enää koskaan luottaa keneenkään? Eikö se ole kuitenkin parisuhteen perusta, että voi luottaa toiseen ja toinen olisi myös sen luottamuksen arvoinen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
...mut tiedän kokemuksesta, että elämä korjaantuu..kunhan et syytä itseäsi mistään, koska hänhän teki asiassa väärin...rakkaus ja kyky luottaa palautuu aikaamyöten..ikävintä ehkä on että syyttömät kärsivät toisten mokista..
Tsemppiä ja voimia...
Tunnenpa sellaisenkin tapauksen, jossa samana päivänä heitettiin vanha ulos, kun uusi muutti sisään. Eli ei edes sitä paria viikkoa väliä.
Tuostakin kriisistä ulosheitetty on jotenkin selvinnyt ajan myötä, joten selviät varmasti sinäkin, vaikka se nyt uskomattomalta kuulostaa.
tietoisesti ajattelemalla että sinullahan kävi oikeastaan onni! Entinen kumppanisi ei ollut arvoisesi. Älä anna entisen tehdä vielä elämääsikin kurjaksi, sillä vain sinä itse kärsit murehtimalla! Tiedän että se sattuu sydämmeen, mutta ajattele tulevaisuutta! Sinulla on vielä mahdollisuus kääntää tappio voitoksi ja elää ihanaa elämää...sinun tarvitsee vain haluta sitä!
Tekipäs huonon vaihtarin:-)
Arki astuu tuohon uuteen suhteeseen ennemmin tai myöhemmin mutta sehän on sitten heidän ongelmansa.
Tuntuu, että exäsi sai oikean riippakiven.
Jatka sinä elämääsi..älä tuo tätä katkeruutta ja luottamuspulaa uuteen suhteeseen vaan aloita puhtaalta pöydältä.
Sinä et ole tähän mitenkään syypää, mieheltäsi puuttui selkäranka myöntää sinulle asia ennenkuin vasta sitten kun jäi kunnolla kiinni.
Älä tuhlaa enää ajatuksia entiseen paskaläjään vaan nauti elämästä nyt ensin yksin, käy ero läpi ihan rauhassa. Sanon vaan että mulla kesti kolme vuotta ja se oli omaa kasvun aikaa, nyt on vuoden ollut luotettava kulta kainalossa, 10 vuoden avioliitosta jäi paska käteen mutta aikani sitä märehdittyäni tervehdyin ja nyt on kaikki hyvin.
Melkein saman kokeneena voin sanoa, että luottamukseni ei ihmisiin karissut, vaan ihmiseen. Tosin tällekkin ihmiselle, johon luottamukseni menetin, niin olen hänen toimintansa anteeksi antanut. Tiedän vain sen että häneen en voi koskaan enää luottaa. Mielestäni se on hänen menetyksensä, ei minun.
Kaikkiin ei voi luottaa, mutta riskejä pitää elämässä ottaa, koska niitäkin tällä pallolla on, ketkä luottamuksen arvoisia ovat.
kun heti toisen kotiin tullaan,niin kävi mullekkin ja on tullu mieleen miten se mies pystyy nukkumaan samassa sängyssä ja uus nainen vieressä.Joku päivä vielä heräävät mutta sitä saa mitä tilaa.
ex kumppanisi saa maistaa omaa lääkettään jos toisella (nykysellä). epäilyttävä tausta.
koita jaksaa kyllä niitä hyviäkin ihmisiä mahtuu mailmaan:)
Jopas on ollut oikea käärme sun miehesi =( on todella ala arvoista tuolleen toista lähimmäistään pettää ja piikittää..Liekkö sitten saanu mielestään parempaa ja menevämpää seuraa,mutta jos noinkin kauan asuu yhdessä niin pitäshän sitä jo jokin järki osata olla päässä ja ei sekoilla..
mullekkin ero oli kaika raskas taakka mutta pakkohan sitä sitten jatkossakin jollain keinoin luottaa toisiin ihmisiin vaikka voi olla itse kullakin hieman vaikeaa tai sitten tulee epäilyksen varjo koko ajan kehiin jota pitäisi vain karttaa ja uskoa huomiseen parempaan.On varmasti parhaaksi että esim uuden ystävän kanssa jo ihan alku metreillä keskustelee noistakin asioista niin se vain,,,,,
***kukka kauempana aina houkuttelevampi kuin se lähellä oleva***
Olen kokenut miltei saman, sillä erotuksella että "salarakas" oli yksi parhaista ystävistäni (nyt tosin luonnollisesti ex) ja suhdetta oli jatkunut muutamia kuukausia. Mies hakemalla haki syyt eroon minusta, lyttäsi itsetuntoni täysin haukkumalla epäsosiaaliseksi siipieläjäksi yms henkilökohtaista. Todellisen syyn eroon kuulin muutaman kuukauden päästä muita teitä, kuitenkin luotettavalta taholta.
No, ainut ilonaihe on ollut, että tämä ex-mieheni salarakas piti myös itsellään exäni tietämättä salarakasta, jonka paljastuttua tottakai ero tuli ja exääni alkoi vanha suola janottamaan. Minulta ei silti lämpöä eikä varsinkaan anteeksiantoa herunut eikä tule herumaan!! Voi olla lapsellista, mutta tekee hyvää olemattomalle itsetunnolleni.
Nyt erosta on kulunut miltei kaksi vuotta, alottelen suhdetta uuteen mieheen. Luottamus on oikeasti kadoksissa!! Olen ottanut sen asenteen, että toinen menee menojaan, vahtii sitä tai on vahtimatta. Niin teen minäkin. Ystäviäni kohtaan olen kriittisempi ja ikävä kyllä, epäluuloisempi. Parhaat, rakkaat, luotettavat ystävät ymmärtävät kyllä.
Sen opin itse, että toisesta ei pidä lähteä hakemaan minkäänlaista syytä eroon, jos itse tahtoo lähteä vaikkapa toisen matkaan. Itsetuntoni on edelleen heikko, mutta tyvestä puuhun noustaan ja keep on rockin´, ei elämä tällaiseen pääty =)
Kyllä aivan oikeassa olet: parisuhteen perusta on se, että voi luottaa toiseen ja olla luottamuksen arvoinen.
Näkisin tilanteen näin ulkopuolisena tällä tavoin, että kyseinen "uusi rakkaus" on tehnyt sinulle pitkällä tähtäyksellä korvaamattoman palveluksen.
Mies joka on vietävissä, saa mennäkin.
Mies joka on vietävissä ei rakasta.
Kuka haluaisi elää kumppanin kanssa joka ei aidosti rakasta? Sellainen vasta on elämän ja tunteiden tuhlaamista, vai mitä.
Nuo kaksi ansaitsevat toisensa.
Toivota onnea vaan ja menestystä!
Sinä tulet löytämään vielä aitoa rakkautta jossa ei petetä ja jossa tuetaan niin myötä- kuin vastamäessäkin.
Jonakin päivänä, uskon, tekisi mielesi kädestä pitäen kiittää tuota toista joka vapautti sinut todelliseen elämään--korjaamalla pois pahimman esteesi, eli kumppanin joka on oikeasti luonteeltaan epärehellinen.
Kaikkea parasta, älä ole huolissasi, pärjäät kyllä ja mainiosti!!!!!!!!
t. Kaija L.