Todella paljon morkataan ihmisiä joilla on ollut profiili sivuilla kauan. Haukutaan epätoivoisiksi, sarjadeittaajiksi, huoriksi, miksi milloinkin. Eräät käyvät vieraskirjoihin herjaamassa. Aika käsittämättömänä pidän sitä, että naiset mollaavat toisiaan – ei kai tässä mitään kisaa käydä keskenämme..? Moititaan jopa valokuvista profiileissa, mutta näyttäytymäänhän itsekin joudutte jos deitille lähdette, ajoituskysymys vain. Itse olen vieraita tavatessani niin arka (muusta räväkkyydestä huolimatta), että niinköhän uskaltaisin tavata ikinä ketään jos muun jännityksen päälle vielä hermoilisin minkä reaktion ulkonäköni aiheuttaa..
Toisaalta tavalliset kunnon miehet valittelevat sitä etteivät kelpaa, naiset muka nirppanokkia. Aina ei ole kyse siitä vaan niissä hakukriteereissä voi tosiaan olla takana asialliset perustelut, eikä välttämättä ollenkaan itsekkäät. Se joka tahtoo vakavan suhteen miettii kyllä näitäkin käytännön asioita ennekuin keneenkään sotkeentuu – tai sotkee toisen elämää.
Keräsin tähän muutaman omista perusteluistani – jos yhtään selittäisi miksi esimerkiksi jonkun ”hyvän miehen” flirtin tyrmään:
IKÄ
Paljon nuorempi – muuta elämää elettävänä ja tod.näk. muodostuisin riipaksi jossain vaiheessa
Paljon vanhempi – elämäntavat sen mukaiset, tahtonee jo ottaa iisimmin ja kiinnostuksenkohteetkin sen mukaiset; itse tarvisi ”jarrutella” ennen aikojaan
PAINO
Kertoo elintavoista (totta kai paljon treenaavat erikseen). Epäilen sitäkin, kauanko ylipainoinen mies vilpittömästi ja vahvalla itsetunnolla hyväksyisi treenaavaa naista… Jos yhtään taipumusta mustasukkaisuuteen niin nuo harrastukset helposti laukaisevat sen tai ainakin helposti käyvät itsetunnolle. Ehkä olisi aiheellista miesten itsekin ajatella asiaa realistisesti – minkälaista se elämä sitten olisi sporttisen naisen kanssa, joka kuluttaa useamman illan viikossa esim. punttisalilla treenattujen karjujen seassa…
PITUUS
Itselläni on tarve olla se reilusti pienempi ja heikompi – niin paljon saan arjessa ja harrastuksissani olla vahva ja räväkkä, jossain (oman kullan kainalossa) täytyy olla sille vastapaino
SIVIILISÄÄTY
Ei johdu pelkästään moraalista tai empatiasta varatun vaimoa kohtaan, myös omia tunteitani säästääkseni ei ukkomiehillä tarvi olla mulle mitään asiaa. Pitäisi olla itsestäänselvyys.
HALUAN LAPSIA
En voi enää saada lapsia. Jos miehen profiilissa lukee että ”kyllä” tässä kohtaa, tyrmään flirtin oitis. Niin suurta uhrausta en tahtoisi toisen tekevän, että luopuisi omista lapsistaan (vaikkakin syntymättömistä), jos hän tahtonsa noin selvästi ilmaisee. Paitsi että asia kaihertaisi molempien mieliä loppuelämän (lue: koko suhteen ajan), riski on erittäin suuri että suhde kaatuisi tähän kysymykseen ennemmin tai myöhemmin. Saatan olla pessimisti mutta aika tuhoon tuomittuna pidän…
TULOT JA TYÖSSÄKÄYNTI
Kai selvää ettei kukaan tahdo elätettävää ja itse olen niin itsenäiseksi oppinut, että enpä tahdo kyllä elätettäväksikään. Jos miehen tulot ovat paljon korkeammat kuin omani ja se näkyy esim. harrastuksissa, ei kovin monia asioita yhdessä voi tehdä. Illalliselle saisi mies mennä Michelinin tähdittämään paikkaan, minä toiselle puolelle katua Mäkkäriin ja illalliskeskustelu käytäisi kännyköiden välityksellä… Tai matkustelu, minä kun en noin vain reissaa edes muutaman sadan kilometrin päässä. Kovin suuri ero elintasossa ei toimi.
ASUINPAIKKA
Ks. yllä oleva kommentti matkustelusta. Aika hankala on lähteä kovin kauas näyttäytymään. Toisaalta, en tahtoisi kenenkään hirveän kaukaa ajavan tännekään ellei muuta asiaa seudulle ole – mulla kun ei todellakaan ole muuta tarjottavaa kuin se kahvitteluhetki. Monesti voi rivien välistä lukea että odotukset on korkeammalla vaikka muuta sovittaisi. Moni nainen kuulemma sanoo ennen tapaamista, ettei esim. tuo vieraita miehiä heti kotiin, ei pompi sänkyyn eka treffeillä yms. mutta sitten toimiikin juuri päinvastoin. No minä en, mutta kun se todella käy deitille selväksi, hän on jo ajanut pitkän matkan, mielestään turhaan ja tuntee itsensä huijatuksi. Niinpä nämä deitit on jääneet varsin vähiin.
Itse asun suht harvaan asutulla seudulla eikä tämän alueen profiileissa ole montaakaan jotka em. muista kriteereistä johtuen olisivat realistisia. Ja kun ei tässä itsekään kaikkia miellytä, niin onnistumisprosentti olisi tosi korkea jos se oikea löytyisi edes vuodessa. Joten ei ole aina välttämättä kyse siitä etteikö naisille kelpaa, mutta kun yllä olevan perusteella karsii epärealistiset profiilit pois, niin eipä niitä miehiä paljoa jäljelle jää jotka omaan elämään sopisivat, saatikka että rakkaustarinaksi kehittyisivät – ja sitä vähempään kai ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta tyytyä. Vai..? Itse en missään nimessä tahtoisi olla se joka hädin tuskin hyvästä tahdosta hyväksytään korvikkeena yksinäisyydelle, tuskin kukaan mieskään.
Ei kai mikään synti ole olla single ja odottaa sitä ”kunnon rysäystä”.
Toisaalta tavalliset kunnon miehet valittelevat sitä etteivät kelpaa, naiset muka nirppanokkia. Aina ei ole kyse siitä vaan niissä hakukriteereissä voi tosiaan olla takana asialliset perustelut, eikä välttämättä ollenkaan itsekkäät. Se joka tahtoo vakavan suhteen miettii kyllä näitäkin käytännön asioita ennekuin keneenkään sotkeentuu – tai sotkee toisen elämää.
Keräsin tähän muutaman omista perusteluistani – jos yhtään selittäisi miksi esimerkiksi jonkun ”hyvän miehen” flirtin tyrmään:
IKÄ
Paljon nuorempi – muuta elämää elettävänä ja tod.näk. muodostuisin riipaksi jossain vaiheessa
Paljon vanhempi – elämäntavat sen mukaiset, tahtonee jo ottaa iisimmin ja kiinnostuksenkohteetkin sen mukaiset; itse tarvisi ”jarrutella” ennen aikojaan
PAINO
Kertoo elintavoista (totta kai paljon treenaavat erikseen). Epäilen sitäkin, kauanko ylipainoinen mies vilpittömästi ja vahvalla itsetunnolla hyväksyisi treenaavaa naista… Jos yhtään taipumusta mustasukkaisuuteen niin nuo harrastukset helposti laukaisevat sen tai ainakin helposti käyvät itsetunnolle. Ehkä olisi aiheellista miesten itsekin ajatella asiaa realistisesti – minkälaista se elämä sitten olisi sporttisen naisen kanssa, joka kuluttaa useamman illan viikossa esim. punttisalilla treenattujen karjujen seassa…
PITUUS
Itselläni on tarve olla se reilusti pienempi ja heikompi – niin paljon saan arjessa ja harrastuksissani olla vahva ja räväkkä, jossain (oman kullan kainalossa) täytyy olla sille vastapaino
SIVIILISÄÄTY
Ei johdu pelkästään moraalista tai empatiasta varatun vaimoa kohtaan, myös omia tunteitani säästääkseni ei ukkomiehillä tarvi olla mulle mitään asiaa. Pitäisi olla itsestäänselvyys.
HALUAN LAPSIA
En voi enää saada lapsia. Jos miehen profiilissa lukee että ”kyllä” tässä kohtaa, tyrmään flirtin oitis. Niin suurta uhrausta en tahtoisi toisen tekevän, että luopuisi omista lapsistaan (vaikkakin syntymättömistä), jos hän tahtonsa noin selvästi ilmaisee. Paitsi että asia kaihertaisi molempien mieliä loppuelämän (lue: koko suhteen ajan), riski on erittäin suuri että suhde kaatuisi tähän kysymykseen ennemmin tai myöhemmin. Saatan olla pessimisti mutta aika tuhoon tuomittuna pidän…
TULOT JA TYÖSSÄKÄYNTI
Kai selvää ettei kukaan tahdo elätettävää ja itse olen niin itsenäiseksi oppinut, että enpä tahdo kyllä elätettäväksikään. Jos miehen tulot ovat paljon korkeammat kuin omani ja se näkyy esim. harrastuksissa, ei kovin monia asioita yhdessä voi tehdä. Illalliselle saisi mies mennä Michelinin tähdittämään paikkaan, minä toiselle puolelle katua Mäkkäriin ja illalliskeskustelu käytäisi kännyköiden välityksellä… Tai matkustelu, minä kun en noin vain reissaa edes muutaman sadan kilometrin päässä. Kovin suuri ero elintasossa ei toimi.
ASUINPAIKKA
Ks. yllä oleva kommentti matkustelusta. Aika hankala on lähteä kovin kauas näyttäytymään. Toisaalta, en tahtoisi kenenkään hirveän kaukaa ajavan tännekään ellei muuta asiaa seudulle ole – mulla kun ei todellakaan ole muuta tarjottavaa kuin se kahvitteluhetki. Monesti voi rivien välistä lukea että odotukset on korkeammalla vaikka muuta sovittaisi. Moni nainen kuulemma sanoo ennen tapaamista, ettei esim. tuo vieraita miehiä heti kotiin, ei pompi sänkyyn eka treffeillä yms. mutta sitten toimiikin juuri päinvastoin. No minä en, mutta kun se todella käy deitille selväksi, hän on jo ajanut pitkän matkan, mielestään turhaan ja tuntee itsensä huijatuksi. Niinpä nämä deitit on jääneet varsin vähiin.
Itse asun suht harvaan asutulla seudulla eikä tämän alueen profiileissa ole montaakaan jotka em. muista kriteereistä johtuen olisivat realistisia. Ja kun ei tässä itsekään kaikkia miellytä, niin onnistumisprosentti olisi tosi korkea jos se oikea löytyisi edes vuodessa. Joten ei ole aina välttämättä kyse siitä etteikö naisille kelpaa, mutta kun yllä olevan perusteella karsii epärealistiset profiilit pois, niin eipä niitä miehiä paljoa jäljelle jää jotka omaan elämään sopisivat, saatikka että rakkaustarinaksi kehittyisivät – ja sitä vähempään kai ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta tyytyä. Vai..? Itse en missään nimessä tahtoisi olla se joka hädin tuskin hyvästä tahdosta hyväksytään korvikkeena yksinäisyydelle, tuskin kukaan mieskään.
Ei kai mikään synti ole olla single ja odottaa sitä ”kunnon rysäystä”.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.