TYÖNHAKEMINEN PELOTTAA

Tutultahan tuo tietyistä elämänvaiheista tuntuu, mutta onneksesi jäsennät asian erittäin hyvin... Pääasia lienee, että olet rehellinen itsellesi. Eikä kaikkeen todellakaan tarvitse lähteä mukaan.

Työnhaku kiusaamisen jälkeen vaatii.
Kannattaa muistaa kuitenkin, että on olemassa työpaikkoja, joissa on yhä terve ilmapiiri.

Itsekin löysin sellaisen n. 2 vuoden työttömyyden jälkeen... :)
Vieraile myös täällä:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/

Olisiko sinulla mahdollista käydä vaikka keskustelemassa jossakin näistä tuntemuksistasi, että saisit rohkeutta ja voisit jättää taka-alalle (ja unohtaa) nuo ikävät kokemukset.

Nimittäin jos kovin tuoreena mielessä on ikäviä kokemuksia, ne tahtovat heijastua ihmisestä ja magneetin tavoin vetävät negatiivista huomiota puoleensa.

Itselläni oli vuosia sitten hyvin ikävä kokemus 5 vuoden ajalta työpaikasta, josta lähdin pois ja menin opiskelemaan. Olin kuitenkin opiskelupaikassa niin hajalla tuon työpaikkahelvetin vuoksi, että vedin monenlaista ikävää huomiota puoleeni ja monet ihmiset alkoivat vältellä minua ja estivät muitakin olemasta kanssani. Tuo opiskelu oli hankalaa kun olisi pitänyt tehdä ryhmätöitä ja ryhmässä saattoi joku asettua minuun selin ja olla kuin minua ei olisikaan. Harjoittelupaikkojeni asioista juoruttiin ja sain kuulla kiertoteitse vihjailuja jos en ollut jossakin asiassa oikein onnistunut.

Onneksi tuosta kokemuksesta on jo vuosia, mutta se oli hyvin ikävää.

Hae keskusteluapua, terapiaa ja valmistaudu työpaikkahaastatteluihin. Ota selvää työpaikasta, että tiedät tarkalleen millaiseen paikkaan olet hakeutumassa. Älä kerro haastatteluissa ikäviä kokemuksiasi, älä ala syytellä itseäsi.

Jos kysytään esim. luonteesi heikkouksia tai yleensä jotakin negatiivissävyistä, käännä vastauksessasi asia myönteiseen tyyliin siten, että teet positiivisen vaikutuksen. Valehdella ei pidä, mutta nykyisin on suositeltavaa että osaa tuoda myönteiset puolensa esille luontevasti.

Allekirjoitan kyllä osan näkemyksistäsi, varsinkin

-työelämässä pärjää johtajien mielistelijä.
-työelämässä ei enää juuri arvosteta rehellistä, ahkeraa puurtajaa, vaan pitää olla innovatiivinen ja omata hyvä sosiaalinen taktikointi
- Työelämä on myöskin kateuden ja kilpailun täyttämää, jossa verrataan jatkuvasti itseään muihin ja jatkuvasti kytätään vaan jonkun heikkoakohtaa johon päästäisiin iskemään
- Tämän päivän työelämässä on kaikki sallittua kun vain halutaan tuhota toinen

Olen kuitenkin sitä mieltä, että pelot toteutuvat ja ikävät asiat toteutuvat, jos niitä toistaa mantroina. Olen kokenut sen itse, ja tiedän mistä puhun. Siksi kannatan sitä periaatetta että opettaa itsensä olemaan ajattelematta ikävyyksiä ja kokemiaan vääryyksiä. Ei tästä elämästä säily kukaan naarmuitta. Ja nykyihmisen kovimmat haasteet tulevat joko työelämästä (-> burnout/kiusaaminen) tai kotoa (-> parisuhdeongelmat, lasten ongelmat).

Kertomasi on siis paljolti yleistä nykyisillä työpaikoilla, mutta if you want war, you'll get it...

Kehottaisin sinua kuitenkin pitämään kiinni arvoistasi. Mieti ennakkoon, mitkä sinun arvosi ovat. Pidä niistä kiinni ja opettele vaalimaan niitä. Arvot ovat sellaisia, jotka kestävät tuulessa ja tuiverruksessa. Osoita että sinulla on selkärankaa olla kiusaamatta, vaikka sinua on kiusattu. Näytä itsellesi, että olet oppinut niistä kokemuksista, sillä se jos mikä saattaa viedä sinut vielä pitkälle. Ja miksi laittaa paha kiertämään, kun sitä on jo niin paljon muutenkin liikkeellä?

Kateus on sellainen luonnonvara että se tuskin ehtyy Suomesta lähimpään 1000:een vuoteen. Siihen kannattaa varautua, mutta ei sitä pelätä kannata. Arvosta itseäsi, koska kateus on käännettyä ihailua. Sinä olet ollut jotenkin ihailtavan erikoinen, jos sinua on kadehdittu ja sinua on kiusattu. Jos viihdyt syrjäänvetäytyvänä luonteena omissa oloissasi, niin miksi sinun pitäisi teeskennellä jotain muuta nyt, jos saat mukavan työpaikan? Be honest to yourself!

Olen samaa mieltä siinä, että nykyään pärjäävät työpaikoilla enää vain ne häikäilettömät hirvitykset. Mutta itselläni on kyllä se periaate, että sellaiseksi en itse aio koskaan tulla, enkä ikimaiilmassa liittyisi kiusaajiin. Onneksi mulla on niin vahva itsetunto, ettei tarvitse alkaa sotimaan omia periaatteitani vastaan. ¨

Minkälainen ihminen sinusta sitten tulee, kun aikasi jatkat tuollaista toimintaa joka ei ole sinua itseäsi? Minun mielestä sellainen ihminen ei voi elää eheää elämää. Tässä nykymaailmassa pitää olla vahva ja itselläni tuo vahvuus tarkoittaa sitä, että en anna muiden johdatella itseäni. Vaikka olisin sitten yksin ja työpaikan kummajainen, niin ainakin minulla on oma arvokkuuteni ja periaatteeni joista en tingi. Onneksi on saanut synytymälahjana vahvan itsetunnon tapahtui sitten mitä vain! Mieti sinäkin vielä tarkkaan valintojasi. On helppoa mennä muiden mukaan nälvimään ja vaikeaa puolustaa heikompia, sen myönnän. Mutta mikä tunne itselle tuleekaan kun tietää tekevänsä oikein....noh, nämä ovat vain minun mielipiteitäni...

Älä riko enempää enää itseäsi kuin mitä työporukka on Sinulle jo tehnyt. Nosta nokka pystyyn ja näytä että Sinussa on ainesta olla oma itsesi, olet hyvä juuri sellaisena. Kaikkia ei tarvitse mielistellä eikä alkaa nuoleskelemaan kiusaajia siitä saa vaan itselle pahan mielen. Minä kerroin rehellisesti uudelle työnantajalleni kiusaamisestani, mottonani oli että "ota tai jätä" mutta rehellinen olen tässäkin asiassa. ( UUdessa paikassa arvostivat juuri niitä asioita joista kunnallisella puolen minua haukuttiin ( Asiakaslähtöisyys ja positiivinen iloinen luonteeni, omatoimisuuteni ammattitaitoni) Rehellisenä ja ahkerana ihmisenä kun en sopeutunut kuulemma joukkoon, puuttui kuulemma yhteityötaidot. Tuli nostettua mummo sängystä ja toimitettua toinen lääkäriin ( kumpikin aneli itkien apua muilta ryhmän jäseniltä, saamatta sitä.. siinä minun paheeni).. Muualla työelämässä yhteityötaitoni on asetettu korkealle ja pidetty niitä vahvuutenani, mutta miten teet yhteistyötä jos suljetaan työyhteisön ulkopuolelle..kysyn vaan???
Siispä kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon että älä lähde kiusaamiseen mukaan elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ilkeilyyn ja uskon että paha saa aina palkkansa. Oma tilanteeni oli toivoton vielä vuosi takaperin mutta nyt olen ollut harjoittelujakolla tosi ihanassa työyhteisössä jossa voi todella sanoa että työkaveria kunnioitettiin ja toimittiin niinkuin aikuiset toimii... se oli upeaa...Tällä hetkellä aloitin samassa talossa eri yksikössä ja viihdyn hyvin.Sanoudin irti vanhasta ja huomenna pitäisi mennnä hakemaan kunnan lahjoittama "läksiäislahja"...itkettää.. olen poissa tolaltani niin vahva kokemus on kaikki mikä liittyy vanhaan..Kyyneleet valuvat halusin tai en...........kiusaamiseni järkyttää mieltäni vieläkin vaikka asiasta on kulunut kolmisen vuotta. koskaan siitä ei kai pääse kunnnolla yli.
Onnea elämääsi pidä lippu korkealla se kyllä palkitaan

Mulla sama. Jouduin kiusatuksi edellisessä työpaikassa, joka oli yhd.tuki paikka. Irtisanouduin työstä helmikuussa ja asia vaivaa mieltäni edelleen. Sain huonot arvostelut työpaikalta. Ja minut syyllistettiin koko asiasta. Kyllä on vaikea mennä seuraavaan paikkaan. Oikeasti "pelkää" sitä, että joutuu taas kiusatuksi. Minulla olisi tiedossa työpaikka ja haastattelu olis edessä. Henkiset arvet ei häviä! Ne pysyy mielensyövereissä! Voimia sulle!