Valokuvista

exästä täysin nakuna vaikka missä asennossa ja ne on muistoja ei muuta,ne ei häiritse mun nykyistäni ja siksi toiseksi nekuvat on jossain kellarin kätköissä..enkä aio hävittää ja en myöskään käy salaa runkulla keltsussa ja katsele niitä kuvia.

Kumman valitset on kiinni ihan omista tunteistasi, siitä mitä tunnet exääsi kohtaan ja mitä nykyistä.

Jos haluat säilyttää kuvia ja muistoja exästäsi, ei siinä ole mitään pahaa. Itsellänikin on kotona jotain muistoja entisestä tytöstäni. Ei mitään näkyviä valokuvia ole, mutta jotain tavaroita. En niitä mainosta, mutta jos joku kysyy mitä ne on niin kerron kyllä. En viitsi esittää etteikö se merkitsisi että oltiin 2vuotta yhdessä.

Valokuvat on kuitenkin vähän eri juttu. Jos haluat niitä säilyttää, niin säilytä ihmeessä ne niin ettei niitä muut näe. Nykyisesi ei taatusti tykkää siitä, että katselet kuvia ja ajattelet toista kuin häntä. Jotkut tytöt tykkäävät huonoa jo siitä että miehen seinällä on vaikkapa Claudia Schifferin juliste. Katselemista varten olevat valokuvat (esim. alemman viestiketjun kaappeihin liimatut) on todella no no. En minäkään haluaisi naisellani moisia olevan.

Toinen juttu sitten on, että jos aivan 100% haluat olla sen nykyisesi kanssa ja entisesi on todella entinen, niin silloin saattaisi jopa kuvien ja kansioiden heittäminen mäkeen olla paikallaan. Aina niihin kuviin liittyy vähintään pieni kaipaus ja haaveilu, niihin aikoihin entiseen kun olit yhdessä sen entisesi kanssa. Ja ne ajatukset on aina nykyiseltäsi poissa.

Ikäviä ja vaikeita juttujahan nämä on, kun ei ole mitään helppoja ratkaisuja. Joskus toivoisi että voisin olla muistelematta kaikkia ainutlaatuisia hetkiä entisen naiseni kanssa, joskus taas en haluaisi olla voimatta muistella niitä. Näin ainakin tällä hetkellä. Paras tilannehan olisi se että voisi luopua niistä vanhoista kuvista ja muistoista ja aivan kokonaan vain jatkaa elämäänsä onnellisena eteenpäin edes kaipaamatta niitä. Mutta till then ... aina joskus on kiva katsoa jotain kuvaa tai esinettä, ja miettiä että mitä kaikkea sellaista sitä onkaan tullut koettuaa, mitä ei missään nimessä olisi halunnut missata, ainutlaatuisia hetkiä...

mun nyk.heitti kaikki kuvat exästään menemään,en itse vaatinut,vaan teki päätöksensä ihan itse..sama juttu,en exäni kuvia säästellyt,on ne jossain,missä lie...mun mielestä exät ei kuulu yhteiseen kotiin,onneks mies ajatteli samalla tavalla...ja sen ex on muuten sellanen että vieläkin lähettelee itsestään kuvia,täytyy sitte ängetä samoihin fotoihin lasten kanssa,mies sitten leikkailee niitä,lapset jää,exä häipyy..=)

Meikä pisti silpuksi eron yhteydessä kaikki valokuvat itestäni ja meistä.
Loput laitoin tikkatauluksi, mitkä oli jääneet omien tavaroideni joukkoon. Mitä niitä vanhoja miettiin ja kaihoamaan. Mennyttä mikä mennyttä. Keskitytään olennaiseen, tähän hetkeen...

hävittää kaikki valokuvat??
Jos riita tulee pelkistä valokuvista, niin pistää miettimää onko suhde muutenkaan terveellä pohjalla...
Itse olen valokuvat säilyttäny, eikä koskaan niitä katselelssa tule kaipuuta entiseen...
Juttu vaan on niin, et se on kuitenkin osa menneisyyttä eikä muistot mielestä katoa vaikka kuvat pois heittäisiki

Tuolla aiemmin olikin joku heittänyt kyssärin, jossa pohdittiin onko leskellä lupaa pitää kuvia. Itse seurustelen leskeksi jääneen kanssa ja vihjasin kuva kasaan hyllyssä..siellä loisti yhteinen perhepotretti ja exän vanhempien kuvat. Tuntui etten kyllä mahdu siihen huusholliin, jos kuvat saa olla noin avoimesti. Ymmärrän toki, että kuvat on lapsen takia. Mutta miksi mies pitää yhteistä kuvaa?? Eikö lapsen takia voisi olla yksi kiva kuva lapsen omassa huoneessa?
Olenhan mäkin yh ja en pidä exän kuvia esillä. Kyllä ne lapset voi käydä katsomassa iskä/äipän kuvaa vaikka omasta albumistaan.
Onko muilla kokemuksia tälläisestä? Ja onko muilla kuvia sellaisi kuvia esillä jossa ollaan "koko perheenä"?