Mies jäi kiinni satunnaisista syrjähypyistä, ja ei osannut kertoa muuta syytä kuin omassa elämässään tapahtuneet henk.koht kriisit saivat ne aikaan. Kostin ja heti tuntuu paremmalle. Sitä saa mitä tilaa ja näin pääsee mieskin ajattelemaan mille mahtoi minusta tuntua. Kun saa jokaista vastaantulevaa kaksilahkeista katsoa ja miettiä voisiko se olla joku noista. En koe katumusta vaikka varmaan te haluatte minut lynkata. Jos on vierailla ihmisillä oikeus satuttaa kanssaihmisiä, oikeus täytyy olla kostaa petetyilläkin. Suhde loppuu tähän, minäolen kostoni saanut.
kostin
karita_
201976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000016832745
siinä sai pettäjä kait opetuksen..=)
jokainen tallaa tyylillään. Minulle mies jonka kanssa petin oli tuntematon, ainahan sitä joltain miehen kaverilta saisi mutta... ja minulle riitti tuo. Ensinkään en halua ihmissuhdetta tähän tilanteeseen ja tuo lapsijuttu kyllä mättää kovasti.
En tiedä millä tavalla olet kostanut, mutta jos olet tehnyt sen pettämällä jonkun toisen miehen kanssa niin eipä siinä ole paljon kehumista. Itseäsi sinä vain silloin petät, et ketään muuta. Aika lapsellista käytöstä, ei voi muuta sanoa jos näin on.
No joo voihan sitä sanoa, että lapsellista. Mutta kun se omalle kohdalle tulee, se lienee useimmilla ensin mielessä. Riippuu ihan ihmisestä, kuka toteuttaa ajatuksen, kuka ei. Toisaalta voihan se olla kiinni siitäkin, että ei löydä ketään, kenen kanssa kostaa :) Ei naurun asia, mutta näinkin voi käydä. Tiedän pareja, joissa asia on jopa sovittu niin, että hyvä on, toinenkin käy, ollaan tavallaan tasoissa, jotta voidaan yhdessä jatkaa. No tiedä sitten miten hyvä keino se on, mutta kuulemma siinä tulee se etu, että alkuperäisen pettäjän ei tarvi "loppuikää kuunnella pettämisestään" ja toinen saa kuitattua asian.
Ehkäpä se on niin, että me emme voi kenenkään teoista sanoa, ovatko ne lapsellisia vaiko eivät. Jokatapauksessa jokainen käyttäytyy jossain vaiheessa elämässään sopivassa tilanteessa hyvinkin lapsellisesti. Aina sitä ei itsekään huomaa, kuin vasta jälkikäteen, jos sittenkään.
Se on hyvin inhimillistä.
Toivotan alkuperäiselle kirjoittajalle jaksamista ja onnea elämässä. Teit varmaan ihan oikean ratkaisun, omalta kannaltasi. Koska itse parhaiten tunnet itsesi. Ja jos joskus kaduttaa, sekin on sitten opiksi. Petetyksi tuleminen on rankka kokemus, jokainen joutuu selviämään siitä omin eväin.
En ole kostanut puolisolleni kenenkään toisen miehen kanssa, ihan sinkun vaikka se ei varmaan asiaa kovin paljon muuta. Oma kokemukseni ja empatiani ei antaisi periksi vietellä kenenkään aviomiestä, tällaiset tilanteet olen ohittanut aina! Jeesustelu on turhaa, sillä minä en välitä sinunlaistesi ihmisten kommenteista jotka olettavat asioita.
Tapansa kullakin, mutta tuommoinen kostaminen kuulostaa hyvin typerältä. Minä en ainakaan näe kostamista kypsyytenä jos se tuolla tavalla hoidetaan. Tulee jotenkin mieleen lapset hiekkalaatikolla. Esim. yksi lapsi rikkoo vahingossa toisen lapsen hiekkalinnan ja toinen rikkoo sitten kostoksi tämän ensimmäisen linnan kostoksi vaikka se oli vahinko.
aina käyttäytyy aikuismaisesti. Tuskin sinäkään. Mene haukkumaan kakkosia ja sarja pettäjiä, minun mieltäni et saa satutettua. hyvää kesää sinnekin.
TÄYSIN SAMAA MIELTÄ! Ihan oikein teit, niin oon minäkin tehny, eikä oo edes kauaa aikaa.
Täytyy sanoo että makee tunne ku sen oli tehny! Mein yhteiselo jatkuu tänäpäivänä mutta, mul on aina varalla tää "2"mies jos tämä mun kultanuppu viel erehtyy pettämään.
Että sillai meillä.
Kyllä minulle oli tarpeen käydä vieraissa, kun mieheni jäi kiinni syrjähypystä. Pääsin ikäänkuin samalle viivalle, en voinut enää pitää itseäni niin paljon parempana ihmisenä kun olin aina ollut uskollinen. Kun olin sen itsekin tehnyt, en tuntenut enää tarvetta moittia miestä asiasta. Tosin parempi olisi ollut ettei kumpikaan olisi hairahtunut.
kertoja saman naisen kanssa. Nyt niiden suhde on poikki kun akka sai ukaasin mieheltään kotiin tai pellolle (kaikki omaisuus miehen).Kiltisti jäi kotiin ja oma ukko naukumaan rakastamistaan.
Kävihän se mielesä ,että aloittaisi oikein kunnon suhteen ja sitten räiskäisi päin naamaa.
Mutta itsekunnioitus ei anna periksi, mitä minä sillä voittaisin. Jos mies on uskoton ei minun tarvitse olla uskoton.
Tässä sitä sitten hissukseen kipuillen yritetään eteenpäin.
En ole uskoton ihan itsenikin vuoksi, en hyväksy uskottomuutta.
Itse en jaksanut pitää marttyyrin viittaa päälläni, raskasta sekin. Ja ilman tätä tekoani olisin katkeroitunut ja jatkanut rikkinäistä syhdetta tuhlaten kummankin aikaa, ehkä olisin vihoitellut mieheni uusiin sänkyihin saamaan kunnioitusta. Siinä minun syyni, ihan käypiä syitä mielestäni. Ja mitä sitten jos petin, erohan meille tulee eli loukkaukset molemminpuolin loppui tähän. Toivoin ettei ikinä tähän tilanteeseen, mutta kun ei voi ihminen päättää kun oman elämänsä puolesta.
Olisin / olen tehnyt ihan samalla tavalla kuin karita. Vasta koston jälkeen voisin aloittaa keskustelut ja yhteiset ponnistelut suhteen pelastamiseksi. Koston jälkeen suhde voi päättyä tai jatkua. Mutta ilman revanssia se loppuisi varmasti. Asia palautuisi kuitenkin toistuvasti mieleeni ja tuntisin itseni jotenkin hölmön uhrautuvaksi ja alistuvaksi.
Hyvä jos jollakulla on niin suuri henkinen kapasiteetti, että pystyy toisenlaiseen toimintamalliin. Itse en edes vaadi itseltäni mitään korrektia käytöstä ja asian ymmärtäväistä käsittelyä siinä tilanteessa kun puukkoa on isketty avonaiseen sydämeen.
Siis jos suhde on minulle tärkeä niin teksisin itse saman tempun ja varmasti sillä tyylillä että kosto todella maistuisi makeimmalta. Siis tarkkaan valitusti ja hiljalleen viritellysti, eikä mitään hikistä pikapanoa narikasta löytyneen kanssa.
Jos taas tunteet pettäjämiestä kohtaan olisivat muutenkin vaisut, en vaivautuisi aikaa ja voimia vieviin korjaustoimenpiteisiin, vaan lähtisin nopeasti etsimään parempaa poikaystävää.
Harkitsen kostoa myös. Mieheni jäi kiinni pitkästä sivusuhteesta. Olen liian ylpeä antamaan anteeksi, liian ylpeä hyväksymään hänen tekonsa. Jää ainoaksi keinoksi kostaa, maksaa potut pottuina. Ongelmana vain mistä löydän halukkaan vastapuolen kun niitä ei ole ollut tarjolla tähänkään saakka enkä liiku muualla kuin töissä..
halukkaita miehiä löytyy sinullekin vaikkakuinka paljon tuhansista varattujen miesten profiileista!
Sieltä vaan valkkaamaan! Tulevat vaikka heti huomenna kostamaan kanssasi!
En suosittele ketään viemään varattua jo jonkun aviomiestä sänkyyn, kirjoitukseni tarkoitus ei ollut mitenkään kiihottaa pettämiseen, mutta minulla se toimi ja sinkun kanssa. Vapaita miehiä kyllä löytyy. Ehkä sinunkin joka et käy kuin töissä, olisi antaa miehelle ajattelemisen aihetta, laittautua ja lähteä drinkille, ehkä sekin jo saisi hänet ajattelemaan mitä on käynnissä. Ja anteeksi vaan ukkomiehet jotka täällä niin auliisti jakelette, ottakaa ero tai tehkää juttunne niin etteitarvitse mainostaa. Voi olla erimieltä, tämä minun mielipiteeni. Vaikea ämmä kun olen.
Tiedän sen tuskan minkä perhe joutuu kokemaan puolison syrjähyppyjen takia enkä halua tuottaa sitä kärsimystä toisten perheille. Vieläpä meidän tapauksessa tuska oli vieläkin pahempaa, kysymys oli perhetuttavasta joka alentui mieheni kakkoseksi.
Mutta, harkitsen todetta oikeasti pettämistä tai vaikka lyhyttä suhteen tapaista. Vain siten mies saa tuntea miltä minusta OIKEASTI tuntuu. Mieheni on hyvin mustasukkainen ja on ollut sitä aina.
mustasukkaisia. Liekö siksi, että ajattelevat toisten toimivan heidän tavoin. Vai missä syy?
Voihan se olla tapa peittää ma uskottomuus, eihän sitä ensimmäiseksi mustista ala pettämisestä epäileen.
oire pettämisestä. Vahdataan puolisoa ettei hän pääse tekemään mitä itse tekee. Jos hän on ollut mustasukkainen aina, ja pettäminen tullut yhdesti julki, on todennäköistä että hän on pettänyt sinua aiemminkin. Jätä miehesi ja säilytä itsekunnioituksesi. Miehesi on mustasukkainen ja pettäjä, todennäköisesti pettää jatkossakin. Perheelle parempi elää tasapainoisessa olosuhteessa kuin pettäjä mallinaan.
Tosiaan mieheni jäi toistamiseen kiinni. Sama nainen kyseessä. Ei ole helppo heittää menneitä vuosia menemään kun tunteitakin on. Olinhan luullut tuntevani täysin toisenlaisen miehen joksi hän nyt paljastui.
Ehkä ensin kostan "verisesti" ja jätän sitten kuin nallin kalliolle!
Oikeasti oma mielenterveyteni on järkkynyt tapahtumien vuoksi mutta pakko jaksaa hoitaa työnsä vaikka tuntuu että pää hajoo!
Kahdesti kiinni saman naisen kanssa... vieläköhän ne jatkaa??? Jätä miehesi, rikot itsesi vielä pahemmin jos joudut koko ajan epäilemään. Ei ihme että on mustasukkainen, kun on omaa kokemusta pettämisestä. Pettänyt varmaankin muulloinkin jos on koko ajan ollut mustasukkainen.