Hmph, tulipahan tuossa sovittua yhdet ns sokkotreffit, mutta yllättäen vastapuoli jäi saapumatta. Ja varmana seurauksena tästä oli myös se, että ko. nainen ei sitten vastaa enää viesteihin tai puheluihin... Tuttu tilanne? Ehkä jollekin? Kylläpäs keljuttaa joidenkin ihmisten selkärangattomuus, että pitää sopia treffeistä ja sit kun tekee oharit, niin ei kommentoi asiaa mitenkään. Noh, onhan se toisaalta sanomattakin selvää, ettei ko. nainen halua tavata ollenkaan, mut vituttaa kun ei löydy sen vertaa kanttia, että perustelisi ohareitaan jotenkin. Vaikka toisaalta mitäpä siinä on perustelemista, pelkuri mikä pelkuri, jos ei uskalla edes tulla sanomaan päivää.
Kiitän teitä tämän vuodatuksen lukemisesta :)
Kiitän teitä tämän vuodatuksen lukemisesta :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
...aika tylsästi tehty. Olisikohan nainen tullut paikalle , nähnyt sinut ja todennut, ettet ole hänen tyyppiään. Ei se kylläkään oikeuta siihen, että häipyy noin vain sanomatta mitään. Tai olisi nyt edes viestin lähettänyt. No, joka tapauksessa törkeää käytöstä. Paitsi tietysti, jos nainen liukastui matkalla treffeille ja makaa nyt kokovartalokipsissä sairaalassa. :P
No joo, ajattele nyt vain, että ei tuollainen nainen ole sinun arvoisesi. :)
että kyseinen henkilö on käynyt paikalla ja nähnyt sinut tuntomerkkejä vastaavana, mutta todennut sinut hahmoasi ei vastaavaksi ja täten pakittanut? (ehkä) Don't know!
Itse olen myös käynyt sokkotreffeillä ja nähnyt kauempaa henkilön ja todennut "kelpaamattomaksi" itselleni, mutta silti mennyt kaffelle ym. ihan kohteliaisuudesta =)
Sen verran selkärankaa täytyy löytyä, että voi sanoa jos ei kiinnosta!! ...Eli puhut TOTTA!
On sattunut kohdalle muutama ohari, siis naisen kanssa sopii paikan ja ajan, mutta ketään ei paikalle sitten ilmestykkään, sitten kun tapaamista aletaan siirtämään niin kannattaa tehdä loput, tällaiset naiset valehtelee, eikä pysy koskaan sanojensa takana.
Ja näitä kyllä riittää...naisille netti on huvittelupaikka ,kun taas miehet ovat enemmän tosissaan...kertoo muuten sukupuolten välisestä luonne-erosta.
Älkää koskaan luottako naiseen!
voi sua caaleppi...
parien treffien/oharien peruusteella olet jo leimaamssa koko naissukupuolen *hornan tuuttiin* eihän se nyt ihan niinkään ole...
pari kolme vuotta sitten tapasin paria chatti tuttua ja ystävyyttä on kestänyt ja yhteydenpito jatkunut ja aina on yhtä mukava nähdä jälleen.
Sokkotreffeissä ei mitään järkeä. Yleensä aina jompikumpi pettyy pahasti.
Paljon parempi touhuta face-2-face, niin on paljon luonnollisempaa. Sama myös muiden järjestämissä paritusyrityksissä. Ei muuta ku radalle vaan ja heti saa vuorovaikutusta ittee kiinnostavilta!
... sori mut ei se kyl ihan noinkaan oo... Löytyy niitä Oharimiehiäki, ihan ilman etsimistä... joten Kukaan ei ole täydellinen... Mihet on tavallaan ihan samanlaisia ku naiset... ja tässä tarkotan nyt ohareita...
"Älkää koskaan luottako naiseen!", entä jos nainen ansaitsee sen luottamuksen....?
...on rasittavia, siis on todella rumaa tehdä treffejä ja perua niitä tai jäädä kokonaan menemättä ilmoittamatta...jos jotain lupaa niin sitten kuuluu mennä ja kestää se mitä on luvannut!
Kyllä naiseen voi luottaa, mutta hänen on se luottamus ansaittava ensin.
Kehenkään ei kannata luottaa sokkona.
mullekin on käyny noin yhen jätkän kans.... mä annoin sille tuntomerkkini ja se ei antanu omiaan, kun en hokannu kysyy...
no sitte tapaamis paikalla, en tietenkää osannu kattoo et onks toi nyt se jätkä, ku en tienny siit mitään tunto merkkei... muutaku että sil on silmälasit (ja aika monel ihmisel on lasit....)
tais jätkä sit olla niin ujo, ettei tullu kysyy että oonko mä se tyttö, vaikka sillä oli TODELLA selvät tuntomerkit musta, että ihan varmasti tunnisti mut...
mutta ei, niin ei, Ja nyt se sitkeesti viel tekstailee jne. Mut mä voin sanoo, että sen verran suutuin tosta, niin miks mä sit vastaisin mitään, ja mun kohdalla kyse ei oo pelkuruudesta.
Niin, elämäni ensimmäisille sokkotreffeille lähtiessäni kuvittelin tosiaankin tapaavani unelmieni prinssin. Kaikeksi onneksi saavuin paikalle hyvissä ajoin ja näin seuralaiseni hieman ennakkoon ja ehdin toipua alkujärkytyksestä :) Liiat odotukset eivät tosiaan olleet hyvästä, varsinkin kun mikään kuvittelemani asia ei pitänyt yhtä todellisuuden kanssa. Joka tapauksessa mieleeni ei tullutkaan että en olisi mennyt tervehtimään. Kävimme elokuvissa ja se siitä.
Tarinani opetus on se, että ensikertalaiset (ja muutkin) valitettavasti odottavat liikaa ja siten saattavat jänistää nähdessään nk. kuvitelmiensa romahtavan.
Toki sitten on niitäkin (tiedän sekä miehiä että naisia), jotka kerta kaikkisesti vain eivät edes "kehtaa" näyttäytyä ihmisen kanssa joka ei täytä heidän standardejaan, vaikka hyvin tietävät ettei voi tietää mitä tuleman pitää sokot sovittuaan. Mitäpä sille sitten voit? Ainakin kannattaa sanoa aivan suoraan, että ei ole Anttilan katalogin alusvaatemallin tasoa, sen kuvittelisi karsivan pois kaikkein pinnallisimmat seuran etsijät.
Mutta oli seuralainen sitten millainen tahansa, sen verran selkärankaa pitäisi meiltä kaikilta löytyä että kahvin verran seurassa istuu. Kaikesta huolimatta.
Niin, ja sokkotreffejä sopiessanne, älkää ehdottako mitään pitkäkestoista, siten ei ainakaan tarvi istua pitkää iltaa kohteliaisuuden vuoksi leffassa/syömässä/taidenäyttelyssä/missä ikinä. Kahville vaan ja elämä hymyilee vaikkei se deitti juuri 100% matchi olisikaan.
Joo kyllä se kuva kannattaa vaihtaa puolin ja toisin ennenkuin mennään mihinkään. On se kiva katella pettymystä toisen naamalta ja istua tämän kanssa hiljaa jossain.
Kerran minulle luvattiin maat ja taivaat, joten suostuin sokkotreffeille. Vaikka sitä onkin ihan karhunperseen näkönen, niin jotain rajaa kuitenkin. Kyllä hän varmaan oli sellainen mainstream-kaunis, mutta join yhden oluen ja kotio.
...ite törmäsin samaan 'ilmiöön' juuri tässä muutamia päiviä sitten.
Kyse ei sentään ollut ihan sokkotrefeistä sinällään, vaan satunnais treffeistä.
Mutta asiaa 'tutkineena', voin sanoa, että tosiaan pelkureista siinä on kyse.
Sellaiset ihmiset pelkää omia tunteitaan ja samalla muiden.
En ite henkilökohtaisesti ole koskaan jaksanut ymmärtää, miksei asoita voi sanoa suoraan, mitä siitä jos toinen ei tykkää kuulemastaan, sehän on sitten taas hänen ongelmansa. Mutta meidät kun pienstä pitäen opetetaan 'teko-empaattisiksi' lue.teennäisiksi ja valehtelija-pelkureiksi' (karrikoiden) =) sen varjolla, että se olisi muka aidosta kohteliaisuudesta ja empaattisuudesta.
Ei olisi suuri vaiva ilmoittaa, sorry en nyt vain tule. Ei sitä välttämättä tarvita edes selityksiä tai syitä, jos ei haluta tai iletä kertoa. Minusta se olisi aika 'reilua' ja suoraselkäistä, että uskaltaa ilmoittaa. vaikka tekstarilla tai miten vain.
Onhan niitä tapauksia, että toinen on vaikka 'pää kainalossa' ja sen ymmärtää, mutta....
Noh, meitä on moneen junaan...
Treffaillaan ja kerrotaan suoraan....=)