Kun pettää, sitä luulee ettei sitä tarvitse jälkeenpäin katua. toisin kävi.
Suhteemme on kestänyt yli 2 vuotta. Ollut huonoja hetkiä, nykyään parempaa jo.
Mieheni oli erittäin väkivaltainen ja purki kaiken minuun. Sain kestää fyysisen väkivallan lisäksi myös haukut siitä kuinka ruma ja typerä olen, kuinka en osaa elättää itseäni (käyn töissä ja tienaan rahaa) ja muutakin, mitä nyt miehelle sattui mieleen tulemaan.
Aloin masentua. Kun tiesin miehen lyövän taas, ajattelin "ihan sama, kohta se loppuu"
Sitten löysin sattumalta toisen miehen, pidin häntä hyvänä ystävänä, kunnes kävi niin että ajauduin hänen kanssaan sänkyyn. Se hetki tuntui silloin hyvältä, sain lohdutusta ja tunsin että kerrankin kelpaan jollekin sellaisena kuin olen.
Pidin mieheen vielä yhteyttä jälkeenpäin, ja hän pyysi että muuttaisin mieheni luonta pois. Hän kertoi olevansa ihastunut.
Sain lukuisia viestejä, jopa kirjeenkin.
Tämä mies on hellä ja rakastava, silti, palasin vanhaan suhteeseeni.
Nyt tapauksesta on aikaa jo 1/2 vuotta ja se vaivaa mieltäni. Mieheni kanssa meillä menee nykyään hyvin. Hänen väkivaltaisuutensa alkaa olla ohi ja pinnan alta paljastuu jotain aivan muuta. Kyllä, olen rakastunut edelleen ja kovin.
En halua enää loukata miestäni ja kertoa tuosta typerästä syrjähypystä, jota tulen katumaan koko elämäni. Itse minä mokasin, itse sen saan myös kestää...
lämmintä kesänodotusta kaikille!
Suhteemme on kestänyt yli 2 vuotta. Ollut huonoja hetkiä, nykyään parempaa jo.
Mieheni oli erittäin väkivaltainen ja purki kaiken minuun. Sain kestää fyysisen väkivallan lisäksi myös haukut siitä kuinka ruma ja typerä olen, kuinka en osaa elättää itseäni (käyn töissä ja tienaan rahaa) ja muutakin, mitä nyt miehelle sattui mieleen tulemaan.
Aloin masentua. Kun tiesin miehen lyövän taas, ajattelin "ihan sama, kohta se loppuu"
Sitten löysin sattumalta toisen miehen, pidin häntä hyvänä ystävänä, kunnes kävi niin että ajauduin hänen kanssaan sänkyyn. Se hetki tuntui silloin hyvältä, sain lohdutusta ja tunsin että kerrankin kelpaan jollekin sellaisena kuin olen.
Pidin mieheen vielä yhteyttä jälkeenpäin, ja hän pyysi että muuttaisin mieheni luonta pois. Hän kertoi olevansa ihastunut.
Sain lukuisia viestejä, jopa kirjeenkin.
Tämä mies on hellä ja rakastava, silti, palasin vanhaan suhteeseeni.
Nyt tapauksesta on aikaa jo 1/2 vuotta ja se vaivaa mieltäni. Mieheni kanssa meillä menee nykyään hyvin. Hänen väkivaltaisuutensa alkaa olla ohi ja pinnan alta paljastuu jotain aivan muuta. Kyllä, olen rakastunut edelleen ja kovin.
En halua enää loukata miestäni ja kertoa tuosta typerästä syrjähypystä, jota tulen katumaan koko elämäni. Itse minä mokasin, itse sen saan myös kestää...
lämmintä kesänodotusta kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
pidät huolen ettei ihminen jonka kanssa petit kuulu enää elämäänne. Näin asia tulee helpommaksi antaa anteeksi, jos joskus haluat olla rehellinen. Hienoa jos olet katunut ja osaat tuntea. Tästä edes varmaan ymmärrät erota jos väkivaltaisuus jatkuu, koska kierre pettämiseen ei palvele sinua eikä ketään muutakaan.
Sinua on kyllä kohdeltu kaltoin, toivottavasti et alistu siihen enää koskaan. Kierre vain pahenee, hyvin helposti tuollaisessa menettää kyvyn pitää huolta itsestään. Vaikka nyt olisi hyvin, se voi olla harhaa. En halua pelotella, mutta tiedän tuollaisesta jotain.. Äläkä syytä itseäsi pettämisestä, koska minusta se tuossa tilanteessa ei ollut edes väärin. Väkivalta on rikos Suomen lain mukaan, pettäminen ei. Vaikka se yleensä ei ole oikein, mutta tuossa tilanteessa se lienee teko, johon moni ajautuisi, jos saisi tilaisuuden.
Muista pitää nämä asiat erillään.. äläkä kerro miehellesi, häivy ennen.
Menkää ihmeessä pariterapiaan. Jos molemmilla on aidosti halua yrittää parhaansa suhteenne eteen, näkisin että vaikeudet on tehty voitettaviksi. Voitko luottaa siihen, että tunnustaessasi syrjähyppysi et jälleen kerran joutuisi "nyrkin ja hellan väliin"? Vaikka tekosi ei ollut kenties oikein (joskin ymmärrettävä), muista, että edes se ei oikeuta miestäsi pahoinpitelemään sinua. Voitko luottaa myös siihen, että muiden vaikeuksien yhteydessä tilanne ei ajautuisi entisenlaiseen? Elämä voi olla arvaamaton, kannattaa miettiä, mitä tekisit jos sinulla olisi esimerkiksi vuosi elinaikaa jäljellä.
väkivalta on niin julmaa. Sinä et saa alistua siihen.Pettäminen ei ole mikään keino tämän asian ratkaisemiseksi. Vaikka (en lainkaan hyväksy pettämistä koska tiedän miten se sattuu) toisaalta voin jotenkin ymmärtää, että olet ehkä hädissäsi hakenut lohtua vieraasta sylistä.
Toivottavasti asianne alkavat mennä paremmin. Kumn tuo pettäminen sinua vaivaa olisi varmaan hyvä ,että saisit puhua siitä ja muustakin luotettavan asiantuntevan henkilön kanssa. Mielenterveystoimistosta voisit varata ajan terapeutille. Äläkä yhtään häpeä menemistä sinne, nykyään nämä asiat ovat vain yksi osa terveydenhoitoa.
kiitos teille kaikille mahtavista viesteistä. Ne antavat voimaa kaiken tämän keskelle :)
Kyllä se pettäminen vaivaa, mutta mielummin odottelen vielä jos saisin sen mielestä pois, sillä en tahtoisi aiheuttaa enempää murheita tähän suhteeseen.
Aurinkoista kesää teille kaikille =)