Vihdoin monien kuukausien jälkeen olemme samaa mieltä siitä,että toinen tästä yhteisestä talosta lähtee.
Mies etsii itselleen asuntoa,joten minä jään lasten kanssa tähän.
Mutta kuinka tästä eteenpäin?
Minkälaisia paperiasioita ym. muita aletaan hakea ja
tehdä?
On omatalo ja alaikäiset lapset.
Antakaa neuvoja,jotta pääsen eteenpäin!
Mies etsii itselleen asuntoa,joten minä jään lasten kanssa tähän.
Mutta kuinka tästä eteenpäin?
Minkälaisia paperiasioita ym. muita aletaan hakea ja
tehdä?
On omatalo ja alaikäiset lapset.
Antakaa neuvoja,jotta pääsen eteenpäin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mene eroperhe.net sivuille, sieltä saat hyviä neuvoja eroasioihin.
http://eroperhe.net
http://www.yyl.fi
http://www.elatusvelvolliset.fi
http://www.kela.fi
Unohtamatta oman kotikuntasi sosiaalitoimea...
...on myös oiva paikka.
Ikävää että eroon päädyitte -- joskus se kutenkin kaikille parasta, ellei yhteiselosta mitään tule.
Ekaksi on tietenkin jätettävä avioerohakemumus lähimpään käräjäoikeuteen, ensin ekavaihe (alkaa ns. harkinta-aika, min. 6 kk max. 12 kk) ja sitten aikanaan toisen vaiheen hakemus (tulemana teidät tuomitaan avioeroon).
Jossain vaiheessa teette osituksen ja erottelun. Siitä syytä tehdä oma sopimus missä muotoseikat huomioitu myös. Suosittelen juristin apuja, että edes lukee laatimanne sopimuksen (huom. vaatii kaksi todistajaa).
Lapsianne koskevia sovittavia asioita on kolme. Huoltajuus (yleensä yhteishuoltajuus, toinen ns. lähivanhempi), tapaamiset ja elarit. Nämä voitte sopia hyvinkin vapaasti, ko. sopimukset kannattaa kuitenkin vahvistaa. Sen voi tehdä joko lastenvalvojan pakeilla, tai sitten liittää ko. sopimukset jompaan kumpaan erohakemukseen.
Siinäpä se virallinen osuus, taitoa ja malttia vaatii sitten arkielämässä sovittaa vanhemmuus uudessa tilanteessa ja muistaa ettei lapsilleen yhtään lisämurhetta aiheuta kuin väkisinkin eroprosessissa osakseen saavat (vaikka kuinka hetkittäin tahtoisi"kostaa" exälleen tavalla tai toisella).
Myös alaikäiset lapset ja yhteinen omakotitalo. Mies saanut haastemieheltä avioeron ykkösvaiheen paperit. Ei suostu muuttamaan kotoa pois, enkä minäkään. Mies nimittelee ja arvostelee kokom ajan ja ryyppää ja kotoa ei saa pois, lapset kärsii kohtuuttomasti. Ei suostu ottamaan asuntolainaan maksuvapaata kuukautta enkä voi sitä yksin tehdä; näinollen ei ole varaa muuttaa vuokrallekaan, vaan olen nalkissa mieheni kanssa. Alan ymmärtää jo niitäkin epätoivoisia, jotka tappavat puolisonsa kun eivät muuta keksi...
Laita heti käräjäoikeuteen hakemus yhteiselämän lopettamisesta (avierohakemuksen liitännäisvaatimus). Tässä hakemuksessa vaadit, että puolisosi velvoitetaan muuttamaan yhteisestä kodistanne pois ja että sinut oikeutetaan jäämään yhteiseen kotiinne, koska olet enemmän asunnon tarpeessa. Ole yhteydessä käräjäoikeuden haastemieheen ja sovi hänen kanssaan milloin hän tulee antamaan hakemuksen tiedoksi miehellesi (esim. kun tiedät hänen olevan kotona tai jossain muualla tavattavissa), ettei hakemuksen käsittely viivästyisi miehesi vetkutteluun. Haastemiehet liikkuvat virka-ajan ulkopuolellakin ja viikonloppuisin.
Hain myös yhteiselämän lopetusta avioeron yhteydessä, mutta miehellä on kaksi viikkoa aikaa tehdä vastine siihen ja sitten en tiedä vielä kuinka kauan menee että hän on poissa vihdoin kotoa.
Mekin elettiin samankaltaisessa tilanteessa kolme neljä vuotta, siinä alkoi olla aika heikossa kunnossa henkisesti koko perhe. Nyt asumme jo erillämme ja olo on todella helpottunut. Päivän kun elää kerrallaan, vuosia eteenpäin ei jaksa vielä edes ajatella.
Hae apua omaan henkiseen jaksamiseen ettet katkea kokonaan ennen kuin asiat selviävät. Tiedän tuon tunteen, että ajattelee kohta tekevänsä jotain kamalaa, että tilanne ratkeaa edes jollain tavalla. Ei se miehesikään nauti, kärsii vaan mutta ei kai oikein uskalla, osaa ottaa ratkaisevaa askelta.
.......jos vielä kerran yrittäisitte sopia jotta tilastoihin ei tulisi taas yhtä "turhaa" avioeroa.
Olen itse eronnut 6 vuotta sitten, exä lähti työkaverinsa matkaan - nyt kun tuossa lapsien takia nähdään, niin olemme harmitelleet "miksi emme silloin yrittäneet........." onhan meillä elämän tärkein asia: yhteiset lapset.
Kumpikin on havainnut että ei se vaihtamalla parantunut!