Itse säilyttäisin demokratian pienillä marginaalisilla muutoksilla ennallaan.
Seuraava perustuu siihen, että tietoverkot ym. siihen liittyvä sen mahdollistaisi.
Valtioneuvosto voisi säilyä kutakuinkin ennallaan. Sen jäsenet kuitenkin äänestettäisiin suoralla kansanvaalilla netissä (tulen tähän äänestämiseen myöhemmin). Jokunen edustaja toki pitäisi valita valiokuntiin ja se voisi olla valtioneuvoston tehtävä.
Lainsäädännöstä päättäminen siirtyisi suoraan kansalle. Koska päätöksi ei voida tehdä pelkän mutun perusteella, äänestämään pyrkivän, äänioikeuden omaavan kansalaisen pitäisi perehtyä jollain tasolla itse äänestettävään asiaan/lakiehdotukseen. Luonnollisesti tiedon taso testattaisiin, jolla perusteella mahdollisuus äänestämiseen joko hyväksyttäisiin tai hylättäisiin. Todella asioista kiinnostuneen kansanosan tahto toteutuisi.
Seuraava perustuu siihen, että tietoverkot ym. siihen liittyvä sen mahdollistaisi.
Valtioneuvosto voisi säilyä kutakuinkin ennallaan. Sen jäsenet kuitenkin äänestettäisiin suoralla kansanvaalilla netissä (tulen tähän äänestämiseen myöhemmin). Jokunen edustaja toki pitäisi valita valiokuntiin ja se voisi olla valtioneuvoston tehtävä.
Lainsäädännöstä päättäminen siirtyisi suoraan kansalle. Koska päätöksi ei voida tehdä pelkän mutun perusteella, äänestämään pyrkivän, äänioikeuden omaavan kansalaisen pitäisi perehtyä jollain tasolla itse äänestettävään asiaan/lakiehdotukseen. Luonnollisesti tiedon taso testattaisiin, jolla perusteella mahdollisuus äänestämiseen joko hyväksyttäisiin tai hylättäisiin. Todella asioista kiinnostuneen kansanosan tahto toteutuisi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Viiden vuoden välein pääsykokeet (yleissivistys, politiikka, luonnontieteet, jne.), joihin kuka tahansa kansalainen saa osallistua. Näistä parhaiten menestyneet kymmenen muodostaa hallituksen viideksi vuodeksi, ja sitoutuu elinikäiseen eläkkeeseen ja muihin toimiin, joilla vaikeutetaan merkittävästi oman edun tavoittelua (mm. ei osakkeita, optioita, jne. - koskaan). Palkka vaikka miltsi euroo vuodessa ja eläke puol. Uudestaan saa pyrkiä niin monta kertaa kun haluaa.
Eduskuntaa ei olisi. Hallitus delegoisi tarpeen mukaan tehtäviä asiantuntijoille ja kuulisi näitä.
Kaikilla olisi mahdollisuus pyrkiä, siinä se demokratia. Enempää ei tarvita.
About noin.
Avistelin, että ainakin yksi vastaus tähän ketjuun tulee.
Tavallaan valtion johto muodostuisi kutakuinkin vs. tavalla kuin yritysten johto. Miten tässä mallissa turvattaisiin alueellinen ja sukupuolten tasa-arvo? Entä esim. vähemmistöjen oikeudet? Samaa tosin mietin tuossa omassa mallissa. Siksi asetinkin siihen kansan valitseman valtioneuvoston. Senkin valinnassa pitäisi toki jollain mekanismilla huomioida alueellinen tasa-arvo.
Entä oletko miettinyt, miten 10 henkilöä ehtisi hoitaa kaikki asiat. Jo pelkässä avustajien rekrytoinnissa ja valvonnassa olisi aika tavalla työtä ja tässä mallissa sitä ei voisi hoitaa vasemmalla kädellä.
Onhan siellä niitä valtion virkamiehiä nytkin vaikka millä mitalla, hommia pitäisi delegoida tietenkin tarpeeksi.
Kyllä mä lähden siitä oletuksesta, että riittävän valikoitunut ryhmä osaisi pitää humanitaarisen ideologian toiminnassaan mukana. Jos ei osaisi, niin sitä voitaisiin sitten puida lakituvan ja EU-tuomioistuinten kautta.
Oikea tapa ajaa tasa-arvoa ei useinkaan ole demokraattinen. Kansan kuuntelemisesta tulee vaan ongelmia, ja jos esim. nyt vireillä ollut hedelmöityshoitolaki olisi tasa-arvopohjalta viety läpi kyselemättä takapajuisilta paskahousuilta (kirkosta nyt jumalauta puhumattakaan) mitään, niin kaikilla (ainakin) pareilla olisi mahdollisuus näihin hoitoihin ja myös adoptioon.
Demokratia on usein tasa-arvon jarruna, se on typerän asenteellisen enemmistön tyranniaa vähemmistöjä kohtaan.
Kansalaisille pitää antaa mahdollisuus vaikuttaa, muuten ennemmin tai myöhemmin se ottaa sen vallan väkivalloin. Sinun mallissa pari kansalaisten enemmistön oikeustajun vastaista päätöstä (mitä demokraattisesti valittu edustajisto tekee jatkuvasti), niin mylläkkä on valmis.
Entäpä jos huomaisit, että nämä 10 ovatkin konservatiivien kärkikaartia ja olisivat valmiita kaventamaan vähemmistöjen, myös sinun oikeuksia? Ryhmään muodostuu myös aina hierarkia. Joku ryhmän jäsenistä (mahd. hyvinkin fanaattinen) saattaa jyrätä muiden mielipiteet alleen.
Demokratiassa pitää hyväksyä kompromissit. Demokratiassa kukaan ei voi voittaa aina. Jatkuvasti koen itsekin valtiovallan päätösten syrjivän itseäni. Kestän sen koska tiedän, että parempaakaan mallia ei ole olemassa. Itse olisin valmis laajentamaan kansalaisen suoraa vaikuttamista nimenomaan kansanäänestysten muodossa (ei kuitenkaan mutu pohjalta).
>
Ei pidä paikkaansa. Olennaista on se, että kansalla pitää olla sen verran hyvät oltavat, ettei kukaan viitsi väkivaltaan saakka ryhtyä. On siis pidettävä sosiaaliturvasta huolta, niin kansa jupisee niinkuin aina, mutta ei nouse barrikaadeille. Leipää ja sirkushuveja, se kyllä riittää.
>
Tältä vältytään tekemällä pääsykoe taiten. Tehdään se s.e. sen läpäiseminen hyvin pistein vaatiin erittäin laajaa yleissivistystä ja ongelmanratkaisutaitoja. Tällainen estää aika tehokkaasti ääriaineiston pääsyn vallankahvaan, koska harva ääriaineiston edustaja pystyy laaja-alaiseen ja rakentavaan ajatteluun - ja siten ei tule valituksi. Samalla tavalla pidetään esim. taloushirmut tai firmojen pamput pois sieltä - on hallittava historiat, sosiologiat ja filosofiat myöskin riittävällä tasolla.
>
Ei jumalauta. Kannattaa kuitenkin muista, että puolet kansasta on keskimääräistä tyhmempää. ;)
Vakavammin - kansa ei ole pätevää tekemään päätöksiä monissakaan hankeissa, koska heillä ei ole siihen soveltuvaa osaamista. Kun kansa äänestää se on sitä että metsuri päättää lääketieteestä ja hoitsu kaupunkisuunnittelusta. Ei ei ja vielä kerran ei.
Aina joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä ja jos niitä tekee porukka jolla ei ole kansalaisten enemmistön tukea takana, valta vaihtuu ennemmin tai myöhemmin. Mikään porukka ei kykene eliminoimaan talouskehityksen aaltoliikettä. Ainoa tapa pitää tämäntyyppinen hallintomalli pystyssä on väkivalta. Eipä silti, ajatuksesi on sinänsä mielenkiintoinen.
"Tältä vältytään tekemällä pääsykoe taiten."
Kuka sen tekisi ja kuka hyväksyisi?
"kansa ei ole pätevää tekemään päätöksiä monissakaan hankeissa, koska heillä ei ole siihen soveltuvaa osaamista."
Osaaminen punnittaisin äänestystä edeltävässä testissä.
Sellainen koe, että pitäisi edes jotakin tietään ehdokkaastaan ja hänen kannattamistaan asioista. Siis tietää muutakin kuin sen naamakertoimen ja äänestysnumeron.
Voisi totetuttaa siten, että äänestämisen yhteydessä kysyttäisiin muutamia perustietoja äänestettävän henkilön kannattamista asioista ja jos vastaa (sovittu %) määrän väärin, ääni hylätään.
Minä vähentäisin oleellisesti hallitusvaltaa, nykymallinen järjestelmä on virkamiesvaltainen ja jäykkäniskaisuutta tukeva. Hallitusvallan ollessa tätä luokkaa, puolueiden on pyrittävä hallitukseen, koska ainoastaa siten voi todella vaikuttaa. Puolueiden on näin ollen sovittava "toistensa pirtaan", yhteistyölle ei muuten ole edellytyksiä. Tämä tekee politiikasta kasvotonta ja harmaata. Oppositio politiikka on hampaatonta.
Hallituksen esitykset täytyisi hyväksyttää suuremmalla enemmistöllä, nykyinen yksinkertainen ei riitä. Näin tulisi paremmin valmisteltuja esityksiä ja eduskuntakin voisi näyttää kyntensä.
Vastuullinen vallankäyttö vaatisi myös vastuun konkretisoitumista. Vääriä päätöksiä tehnyt hallitus siis eroaisi, samoin yksittäiset ministerit, nykyistä helpommin. Epäluottamuslauseen antaminen täytyisi tehdä helpommaksi ja sellaisiksi, ettei ennemistöhallitukset olisi täysin turvassa, toiminnastaan huolimatta. Nykyisinhän epäluottamusääänestykset ovat ikävystävää teatteria.
Kansalaisjärjestöjen osuutta voisi myös päätöksenteossa lisätä.
Minä, vakaasti kansanvaltaa kannattavana lisäisin siis demokratian toimivuutta.
Hallinnossa erityisesti paikallisella tasolla on aivan tolkuttomasti kovapalkkaista kunnanjohtajaa sun muuta johtajaa. Olen täsät aiheesta pitänyt mekkalaa jo vuosikymmenet. Hallinnossa tietenkin 'tarvittiin' porukkaa, kun suuret ikäluokat olivat aktiivisia toimijoita yhteiskunnassa. Nyt pitää laihduttaa koko rakennelmaa sopivasti 'sieltä täältä'.
Pitkään on ollut tilanne, että tämmöiset paikallistason 'johtajat'ym. päätöksentekijät ovat olleet kehityksen jarruna rahasyöppöinä.
Utopiassa jokaisen päätöksen tekee minua viisaampi, älykkäämpi ja kokeneempi henkilö, jolla on päätöksen kohteeseen liittyvää ammattitaitoa - tai hän osaa sen asiantuntijoista nyhtää.
1. Edustuksellinen demokratia on virheineenkin paras vaihtoehto. Valistuneet diktatuurit saattavat yltää ajoittain huomattaviin saavutuksiin joillain saroilla, mutta silloinkin laajat kansanjoukot nurisevat vieraantuneina, kukaan ei pidä siitä, että heidän päittensä yli hallitaan ylimielisesti, joskin hyvin. Normien rikkominen ja häiriköinnit muodostuvat niissä urheiluksi ja ylvästelyn aiheiksi. Se lisää pakottamista ja kontrollia. Valistunutkin diktatuuri mätänee pian, seuraajat voivat olla matalaotsaisia vallankahmijoita, muuttavat valintaehdot mieleisikseen valtaan päästyään jne.
2. Pienentäisin ehdottomasti eduskuntaa, 50 edustajaa riittää hyvin pienelle kansalle. Seulan läpäisseiden laatu paranisi, tuohipäät jäisivät todennäköisemmin rannalle, henkilökohtainen vastuullisuus luottamustoimesta kasvaisi, yletön kokoustaminen, edustusmatkustaminen ja päätösten jatkuva siirtäminen vähenisi pakostakin, joten toiminta tehostuisi. Kulut laskisivat.
3. Edustajien maksimitoimikausi saisi enintään olla 2x4 vuotta. Kierrätys on hyvästä, kyllä osaavia Suomesta sen verran löytyy, varsinkin kun vain 50 enää valitaan. Asiantuntijat ja pätevä (?) virkamiehistö olisi apuna. Korruptiivisuudelle altis ammattipolitikointi vähenisi, ja ainakin toisella kaudellaan edustajat uskaltaisivat tehdä jopa päätöksiä. Nyt päätäjäeliitti on vieraantunut kansalaisten todellisuudesta oman hyvinvointinsa illusoriseen pienoismaailmaan.
4. Vaalitapa, vaalipiirit ja ääntenlaskumatematiikka uusiksi siten, että on samantekevää, kuuluuko ehdokas johonkin puolueeseen, löyhään viiteryhmään vai ei mihinkään porukkaan, saadut äänet olisivat henkilökohtaisia ja vaikuttaisivat vain ja ainoastaan annetulla painolla. Viiteryhmän äänisaalis ei saisi vaikuttaa laskennallisiin ääniin lisäävästi eikä vähentävästi. Puolueet oppivat kyllä nopeasti kalastelemaan pienemmällä verkolla, mikäli haluavat keskittää ääniä virallisille suosikeille.
5. Puolueilla olisi siis edelleen valtaa, niiden jäsenyys viestii ehdokkaiden yleisasennoitumisesta, mutta puolueiden sisäisestä ehdokasasettelusta pitää säätää lailla, asettelun on oltava todellista jäsendemokratiaa.
6. Kansanedustajilla on oltava ehdoton oikeus itsenäiseen päätöksentekoon vapaana puoluekurista. Kurittavaa puoluetta on rankaistava. Puolueen paheksunta ilmetköön vaaleissa: paheksuttua ehdokasta ei enää valita, mikäli kannattajatkin ovat tyytymättömiä. Mikäli ne ovat tyytyväisiä, niin puolueen on harkittava uutta asennoitumista, tämä menettely supistaisi edes hiukan puoluejohtajien kohtuuttoman suurta, lähes diktatorista saneluvaltaa. Eduskunnan ja hallituksen asioista päättää nykyisen kourallinen puoluepomoja, muut äänestävät kuin lampaat perässä. Siis imperatiivisen mandaatin kielto voimaan myös käytännössä.
7. Neuvoa-antavia kansanäänestyksiä lisättävä sekä valtiollisella että paikallisella tasolla. Aiheiden oltava kansalaisia lähellä olevia konkreettisia asioita tai selkeitä linjanvetotyyppisiä vaihtoehtoja. Demokraattisesti valittu koneisto sitten päättää legaalisesti sitovalla tavalla joko kansan mielipiteen mukaisesti tai sitä soveltaen tai sitä vastaan. Päättäjien on otettava vastuu.
8. Pelkän nerouden perusteella koottu päättäjäeliitti on jonninjoutava harha. Joukossa voi olla vaikka kuinka sairaishenkisiä tai reaalielämää vierastavia tyyppejä, hallinto todella etääntyisi kansasta. Joku voi sanoa, että monipuolistetaan testiä. Heh, kyllä tosiälykkäät sosiopaatit keksivät keinot, miten testiin pitää vastata.
Ajatuskoe: miten luulisitte Einsteinin sopineen pääministeriksi? Omissa maailmoissaan, edes kotiasiat eivät olisi kunnossa. Tai vaikkapa Martti Tiuri, tiedemies-poliitikko, varmasti älypää. Minä vastustaisin lähes kaikkia hänen yhteiskunnallisia näkemyksiään, suomalaisia ulkomaalaisomisteisia uraanikaivoksia myöten.
Tuossa muutama nopea ajatus, en ehdi keskustelemaan enempää, meen käenkukuntaa kuuntelemaan. Hyvä aihe tällekin areenalle, pepe :).
En vähentäisi kansanedustajien määrää, koska silloin muodostuisi vielä elitistisempi porukka päättäjiksi. Alueellinen tasa-arvo kärsisi, koska nykyiset vaalipiirit eivät voisi enää toimia. EU ehdokasasettelussa on jo nähtävissä, kuinka ehdokasasettelu muuttuu, etsitään enemmän sopivia, kuin hyviä ehdokkaita. Näkyvyyden tärkeys korostuu, kokemuksen ja tietotaidon rinnalla. Tuohipäistä ei päästä eroon millään, suuressa joukossa he eivät kuitenkaan saa niin paljon touhuiltua.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, nerous ei todellakaan ole merkki siitä, että pystyisi kansakunnan asioita hoitamaan. Eikä myöskään laaja yhteiskunnallinen tietämys, takaa oikeiden päätösten tekemistä. Demokratiaan liittyvä kompromissien tekeminen mahdollistaa, kuitenkin jonkinlaisen vakauden.
Virkamisvaltaa lisättäessä täytyisi miettiä, kuinka vastuullisuus päätöksenteossa toteutuisi. Virkamiehethän ovat, kuin paska Junttilan tuvan seinässä, paikoillaan tekivätpä he mitä tahansa. Politiikoilla on olemassa ainakin tietynlainen poliittinen vastuu, joka konkretisoituu vaaleissa.
Mikäli kansanedustajilla on täysin puolueista vapaa päätäntäoikeus, puolueet menettävät osittain merkityksen ja koskaan ei voi varmasti tietää, mitä asioita ehdokas lopultakin ajaa. Tietää ei voi edes tutustaan, opin sen aika kipeästi tässä taannoin, kun Alho teki sen nahkapäätöksen ministerinä ollessaan.
Äänten laskemisessa käytetty suhteellinen laskentatapa on erittäin epäoikeudenmukainen ja kiero. Tukee suuria puolueita. Varsinkin pienissä vaalipiireissä suhteellisen vaalitavan vuoksi tulee järkyttäviä tuloksia: Esim. ehdokas, joka on saanut kaikista ehdokkaista eniten ääniä, ei pääse läpi.
Pitkään olen vaatinut määräaikaisuutta johtajille tai edes jotain vaalia, jossa mitataan kannatus. Kuntien ja kaupunkien johtajat kuuluvat olla määräaikaisia.
Sille ei voi mitään, että väkeä ei riitä kaikille alueille asukkaiksi. Pienten kuntien on ehdottomasti luovuttava paikallishallinnon ylläpitämisestä, koska liian pienet eivät voi toiminnassaan olla riittävän puolueettomia tai tasapuolisia. Tekevät jopa virheitä, kun ei ole riittävästi osaamistakaan. Säästöä siitä että, luovutaan kunnanjohtajasta, muutamasta jonninjoutavasta virkamiehestä ja muutaman kymmenen ihmisen valtuustoista. Näitten ylläpitämisen sijaan voisi maksaa palkkaa lääkärille, opettajalle, poliisille tai muihin palveluihin, joita vähenevä väestö tarvii. Tarvittaessa pitää pakottaa yhteistyöhön näissä asioissa, että saadaan riittävän toimivia kokonaisuuksia. Ei siinä minkään paikkakunnan itsenäisyys ole vaarassa, vain paikalliset änkyrät joutuvat sopeutumaan siihen miten muualla maassa on tapana hoitaa asioita. Tätä olen julistanut yhdelle pikkukunnalle tässä kotipaikkani lähellä jo vuosikymmenen. Hirveetä seurata sitä tappelua mitä kunnassa käydään eikä kukaan meinaa tuommoista huolia kylkiäisekseen, kun eivät ajoissa tehneet päätöksiään.
Ainahan näitä muutoksia voi kuvitella, mutta sellaiset joille hyötyä nykyisestä systeemistä panevat hanttiin suurella porulla. Nytkin pitäisi pienten kuntien itse päättää lakkauttaa itsensä.
Niin ja sitten pelkästään naiset johtajiksi, puheenjohtajiksi ja päättäjiksi. Miehet voisi olla sihteereitä ja paperinkääntäjiä kokouksissa tai myöskin voivat vaan kuunnella ja nyökytellä päätään.